Tekijä: Ada Kangas

2. Aik. 6

Matt. 28

Käytössäni on Raamattu, jonka olen perinyt kolme vuotta sitten edesmenneeltä rakkaalta Isoäidiltäni. Hänen tekemänsä alleviivaukset tuntuvat pieniltä aarteilta. Lukiessani tämän päivän tekstejä, huomasin psalmin, jonka hän oli alleviivannut melkein kokonaan. Se on kuin tarkoitettu kommentoimaan tämän päivän molempia tekstejä:

Psalmi 30

Herran hyvyys on loppumaton

[1] Daavidin psalmi. Temppelin vihkimisjuhlan laulu.

[2] Minä ylistän sinua, Herra.

Sinä nostit minut syvyyksistä,

et jättänyt minua vihollisteni pilkattavaksi.

[3] Herra, minun Jumalani,

sinua minä huusin avuksi,

ja sinä teit minut terveeksi.

[4] Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.

Hautaan vaipuvien joukosta

sinä toit minut takaisin elämään.

[12] Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,

riisuit yltäni suruvaatteen

ja puit minut ilon pukuun.

[13] Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun,

laulan koko sydämestäni enkä vaikene.

Herra, minun Jumalani,

sinua minä ylistän

nyt ja aina.

 

Kiitos sinulle Jeesus, sinä voitit kuoleman! Anna tämän ilon täyttää meidät tänään, anna meidän kertoa siitä itsellemme ja kaikille!

Ada

2. Aik. 5

Tämän päivän tekstin kohdalla tekee melkein mieli pidättää hengitystä, kun kaikki tuntuu sujuvan aivan käsikirjoituksen mukaan: kaikki johtomiehet ovat paikalla, leeviläiset asemissa, kaikki ovat pukeutuneet, pyhittäytyneet ja kaikin tavoin valmistautuneet asianmukaisesti. Tapahtuu paras mahdollinen, eli Herra kirkkaus täyttää temppelin. Jostain syystä ilahdun jälleen siitä, että Jumala ei odota hänelle mahdollisesti suunniteltua täydellistä hetkeä seremoniassa, vaan pappien on sopeuduttava Hänen ajoitukseensa. Minusta näyttää siltä, että Jumala harvoin tyytyy ihmisten asettamiin odotuksiin ja aikaikkunoihin, vaikka ne olisi suunniteltu kuinka hyvin.

Matt. 27

[2]  Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.

[8]  Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: 

[9]  »Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!»

[17] Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, 

[18] ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, 

[19]  jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.

(Ps.22.2, 8-9, 17-19)

Jeesus julisti hyvää sanomaa siitä, kuinka Jumala tulee ottamaan paikkansa kuninkaana kansansa ja luomakuntansa keskellä. Ihmiset odottivat Salomon kaltaista kuninkaallista loistoa. Kun kuningas saapui, hänen kruununaan oli piikkikruunu ja valtaistuimenaan risti.

Niin, Jumala ei täytä ihmisten asettamia ikkunoita.

Rakas Jumala, avaa minun sydämeni jälleen ottamaan vastaan sinun ristintyösi.

Ada

2. Aik. 4

“Herra on valinnut Urin pojan Besalelin, Hurin pojan pojan Juudan Heimosta, ja täyttänyt hänet Jumalan hengellä, niin että hänellä on viisautta ja ymmärrystä, tietoa ja taitoa suunnitella ja valmistaa taidokkaita töitä kullasta, hopeasta ja pronssista…” (2.Moos.35:30-32)

Ensimmäinen kerta, kun Raamatussa kerrotaan jonkun täyttyneen Pyhästä Hengestä on silloin, kun Jumala kertoo varustaneensa tehtäväänsä Besalelin, joka valmisti Telttamajaan tulleet esineet. Samantapaisesti mainitaan erikseen nimeltä Hiram-Abi, “viisas ja taitava mies”, joka suoritti käytännössä temppelin esineiden valmistamisen. Miten monilla eri tavoilla Jumala voikaan varustaa! Kaikenlaisille taidoille on käyttöä Jumalan työssä.

Matt. 26

Pysähdyin tämän päivän luvussa Jeesuksen rukoukseen Getsemanessa. Olen itse joskus ajatellut, että täydellinen kuuliaisuus Jumalalle näyttäisi siltä, että on reipas tai vähintäänkin rauhallinen myös koettelemusten edessä. Kuitenkin Jeesuksen kerrotaan kokeneen voimakasta murhetta ja ahdistusta. Olen miettinyt, onko väärin rukoilla vapautusta tai helpotusta vaikeuden edessä, jos se vaikka kuuluukin jollain tavalla Jumalan suunnitelmaan. Kuitenkin Jeesus rukoili toistuvasti, että malja menisi hänen ohitseen, vaikka selvästi ymmärsi sen merkityksen. Samalla hän asettuu täysin Isän tahdon alle. Jeesuksen esimerkki puhuttelee minua paljon.

Olen puhunut paljon uskosta osattoman ystäväni kanssa, joka uskoo rakastavaan Jumalaan, mutta jolle kärsivä Jumala on käsittämätön ajatus. Mietin, miten paljon rakkaus ilmenee juuri siinä, että on valmis kärsimään rakkauden kohteen puolesta. Joka rakastaa, ottaa sen riskin, että tulee torjutuksi tai menettää rakkaansa. Joka rakastaa, kärsii kun rakkauden kohde kärsii – ja on jopa valmis antamaan itsensä tilalle, jos mahdollista. Jeesus olisi voinut kääntyä pois, mutta rakkaus Isää ja meitä kohtaan sai hänet jäämään ja rukoilemaan “toteutukoon sinun tahtosi”.

Kiitos Jeesus rakkaudestasi. Kiitos, että annoit kaikkesi.  

Ada