Tekijä: Ada Kangas

Jer. 31

Tämä viikko päättyy aivan upeaan kohtaan: Jeremian kirjan 31 luku on äärimmäisen kaunista luettavaa jae jakeen perään. “ Minä olen sinua aina rakastanut, Israel, siksi vedän sinua luokseni uskollisesti.” “Yhtä vähän kuin voidaan mitata taivaan avaruus tai tutkia maan perustukset, yhtä mahdoton minun on hylätä Israelin jälkeläisiä edes kaiken sen jälkeen, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.” “Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.” Jumalan luonne, hänen hyvyytensä on syvempää kuin kaikki se paha, mitä ihminen voi tuottaa. Sanat “Sinä päivänä” ja “Tulee aika” antavat usein pienen ikkunan tulevaan, joka on tarkoitettu myös meille, kaikille jotka odotamme Jeesuksen tulevan takaisin ja asettavan kaiken paikoilleen. Näissä kohdissa profetia on “kerrostunut” koskemaan sekä kuulijoille läheisempiä tapahtumia, että viimeisiä aikoja.

Hepr. 1

(Pawsonin mukaan) Heprealaiskirje kirjoitettiin rohkaisuksi erityisesti juutalaiskristityille kristittyjen vainojen alkaessa kiihtyä. Heillä oli suurena vaarana palata takaisin synagogiin ja juutalaisuuteen ja välttää tällä tavalla heihin ja perheisiinsä kohdistuva uhka. Kirjeen tarkoitus on osoittaa, miksi näin ei tulisi missään nimessä toimia.

Kirjoittaja aloittaa osoittamalla, että Jeesus on korkeampi, parempi kaikkia muita välittäjiä Jumalan ja ihmisen välillä. Jos hänet hylkäämme tai ohitamme, menetetään kaiken. Olen kuullut ja kuunnellut näkemyksiä, joiden mukaan keskinäinen hyvyytemme tai luonto ja sen antama rauha olisivat sitä syvintä hyvyyttä, mitä tavoitella. Ja onhan niin, että näissä asioissa näemme pieniä heijastuksia Isän rakkaudesta ja hyvyydestä, ehkä niin, että ihmisen on helpompi sovittaa se osaksi omia ajatusmallejaan. Kuitenkin, laulun sanoin “Sinä olet Alku ja Loppu, ensimmäinen ja viimeinen”. Jeesuksen kautta on kaikki luotu, hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Yksin hänen ansiostaan Jumala voi luvata “Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään” ja toteuttaa samaan aikaan oikeuden ja armon. Tänään haluan muistuttaa itseäni siitä, ettei ole mitään muuta tietä kuin Hän.

Jeesus, kiitos, että sanasi kautta saamme oppia tuntemaan sinut, sinun luonteesi. Sinä olet jo Raamatun ensi lehdillä, sinun ympärillesi kaikki kiertyy ja sinä olet myös kaiken päämäärä ja vastaus. Auta, ettemme jäisi etsimään vastauksia tai suuntaa elämäämme siitä mikä on luotu, vaan kääntäisimme katseemme tänäänkin sinuun.

Ada

Jer. 30

Filem. 1

Tämän viikon kahta viimeistä Uuden testamentin tekstiä (ja kirjettä) varten päätin avata Pawsonini (Raamattu Avautuu) päästäkseni kiinni tilanteisiin kirjeiden ympärillä. Pawsonin mukaan voimme kristittyinä lukea Onesimoksen ja Paavalin tarinan kuvana meistä ja Jeesuksesta. 

Kyseessä on toki kirje jonka on tarkoituskin olla vetoava, mutta silti minua puhuttelee, miten kauniisti Paavali puhuu Onesimoksesta: “poikani Onesimos”, “Lähetän hänet takaisin luoksesi – hänet, oman sydämeni.” Kirje saa minut muistamaan tuoreella tavalla, miten käsittämätöntä on Taivaallisen Isän rakkaus, miten ihmeellistä on se, että hän kutsuu meitä pojikseen ja tyttärikseen.

Myös Jeremian kirja puhuu tänään uskollisesta rakkaudesta, siitä kuinka Jumala on sanova viimeisen sanan ja kääntävä kansansa kohtalon. 

Pyhä Jumala, miten ihmeellistä on, että saamme kutsua sinua Isäksi, että sinä olet kutsunut meidät lapsiksesi. Anna näiden sanojen tänään rohkaista meitä ja muistuttaa sinun uskollisuudestasi ja voimastasi. Auta meitä ottamaan vastaan rakkaudestasi käsin, ne jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Ada

Jer. 29

Ihmettelen tämän tekstin äärellä Jumalan armoa: pelätty pakkosiirtolaisuus on kohdannut jo osaa kansasta, mutta sen keskellä heille julistetaan elämän jatkumista. Haasteena oli tietysti se, että ihmisillä selkeä näkemys siitä, että ainoa hyvä voi olla paluu kotiin, joten Jeremian kirje kauhistutti osaa ennemmin kuin rauhoitti. Mietin, kuinka usein jään katsomaan omia petettyjä odotuksiani, enkä huomaa sitä hyvää, minkä Jumala on valmistanut.

Tit. 3

On hurjan raskas ajatus olla “valmiina tekemään kaikkea hyvää”. Sisäinen ylisuorittajani alkaa välittömästi tehdä listaa kaikesta, mitä olen tekemättä jättänyt. Onneksi tässäkin luvussa on tuotu asian ydin: “…hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta.”(Jae 5)

Olen saanut rauhaa ymmärrettyäni, että Jumala tietää paremmin kuin minä itsekään, mihin kussakin hetkessä kykenen. Hän on paras Isä ja “työnantaja”, hän ei pyydä eikä oleta mahdottomia – ja kaikkeen mitä hän pyytää hän antaa voiman. Ehkä suurin haasteeni onkin uskaltaa keskittyä niihin asioihin ja siihen hyvään, mikä on tänään tärkeää ja antaa Isän järjestää aikaa keskeneräisille asioille.

Kiitos Isä, että sinä katoit hyvän pöydän jopa pakkosiirtolaisuuden keskelle. Saamme luottaa, että sinä olet sama myös tänään. Pyhä Henki, herätä meidät huomaamaan se “hyvä” mitä kutsut tekemään tänään sinun voimassasi. Kasvata meihin luottamusta sinun aikatauluihisi ja voimaasi.

Ada