Daavid ja Goljat on yksi tunnetuimmista kertomuksista Raamatussa. Siihen sisältyy kuitenkin paljon enemmän, kuin ensi lukemalta luulisi. Seuraavassa kokoan tuota lisätietoa vähän yksinkertaistettuna.
Tapahtumien aikana vallitsi usko siihen, että se kansa, jolla on voimakkaampi Jumala, voittaa taistelun. Heidän mielestään siis saattoi taistella myös niin, että kumpikin kansa valitsi edustajan ja nämä kaksi taistelisivat. Kummallakaan osapuolella ei ollut halukkuutta aloittaa täysmittaista taistelua, vaan he kuluttivat aikaa odottaessa pian alkavaa sadekautta. Tuolloin kaikkien olisi joka tapauksessa palattava kotiin. Odotusaikana Goljat herjasi Israelin joukkoja ja Jumalaa.
Daavid oli nuorukainen. Hänellä ei vielä ollut tuuheaa pitkää partaa, mutta hän oli jo täysikasvuinen. Sen tiedämme siitä, että Saul kokeneena taistelijana antoi oman sotavarustuksensa Daavidille. Ei hän olisi antanut liian isoja varusteita, vaan Saulin tapaan myös Daavid oli pitkä. (Aiemmin sanottiin Saulista että tämä oli päätä pidempi muita.) Daavid ei ollut kuitenkaan kokenut taistelija, eikä ollut halukas käyttämään taisteluvarustusta, vaikka näyttikin se päällään uskottavalta. Sen sijaan Daavid oli oma itsensä ja turvasi Herraan.
Daavid järkytti tasapainoa alkaessaan kysellä palkkiosta, mikä oli epäsuoran kommunikaation kulttuurissa suora haaste. Veljet halusivat muiden tapaa pitää yllä tasapainon ja päästä kotiin. He yrittivät vähätellä Daavidia, mutta Daavid pääsi Saulin luo ja sai luvan vastata Goljatin haasteeseen. Koska Jumala oli Daavidin kanssa, tämä voitti ja Israel sai suuren taisteluvoiton.
Mietin aikoja, jolloin itse kukin meistä varoo niin sanotusti keikuttamasta venettä. Tilanne on herkkä, mutta vielä kasassa ja odotamme, että aika tekisi tehtävänsä ja asia raukeaa. On myös aivan toivottomia tilanteita, joissa ei ole onnistumisen mahdollisuutta. Helposti silloin laskee katseen alas ja odottaa. Meitä kutsutaan kuitenkin nostamaan katse kohti Jumalaa ja kuuntelemaan, mitä hän haluaa.
Jeesuksen paluu on tärkeä aihe. Tessalonikassa oli ehkä alettu odottaa hänen palaavan pian. Nyt Paavali luettelee, mitä kaikkea tapahtuu ennen tuota päivää. Eli Tessalonikalaisten on varauduttava elämään uskossa vielä pitkään. Sama koskee meitä. Meidät on Jeesuksen paluuseen saakka kutsuttu elämään täysipainoisesti. Toisaalta kuitenkin katse on hyvä nostaa tulevaan. Osa asioista, joiden Raamatussa sanotaan tapahtuvan ennen Jeesuksen paluuta, on jo tapahtunut. Olemme kuitenkin lähempänä tuota hetkeä ja Paavalin sanat ovat ajankohtaisia meillekin: ”Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille. tse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja on armossaan antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, rohkaiskoot sydämiänne ja antakoot teille aina voimaa hyviin tekoihin ja puheisiin.”
Anna