Ps. 85, Apt. 11

Ps. 85

Psalmin ydinajatus vaikuttaa minusta olevan herätyksen kaipuu. Psalmin kirjoittaja rukoilee Jumalan apua, että Hän virvoittaisi kansan eloon ja sytyttäisi Herran pelon. Silloin kansa toimisi oikeudenmukaisesti, kunniakkaasti, totuudellisesti ja olisi anteeksiantavia. Silloin he olisivat lähellä Herraa, kuten aiemminkin oli ollut.

Luin juuri määritelmän, jonka mukaan herätys on ”uskonelämässä kuolleiden ja uneliaiden kristittyjen ylle voimakkaasti lankeava Jumalan läsnäolon mykistävä tunne, joka elvyttää asiat, joiden Jumala suunnitteli olevan normaaleja kristillisessä elämässä”.

Vaikka lause on pitkä ja hankala, minusta tämä kuulosti aika hyvältä näkökulmalta. Jos me elämme todeksi sen, mitä Raamattu opettaa, se ei voi olla vaikuttamatta myös ympäristöön, ja silloin alkaa tapahtua muuallakin! 

Apt. 11

Apostolien teoissa näemme kuinka vahva usko ja Jumalan mielen mukainen toiminta vaikutti seurakunnan alkuaikoina.  Pyhä Henki laskeutui muidenkin kuin juutalaisten ylle, ja evankeliumia julistettiin eteenpäin muiden kansojen keskuuteen. Jumala siunasi työn, joka tapahtui Hänen kutsustaan. Uskovat pitivät toisistaan huolen tukien toistensa työtä, ja seuraukset näkyvät vielä tänäkin päivänä!

Vaikka tapahtumat ovat uskomattomia, niin edelleen meidät on kutsuttu samaan. Saamme elää rohkeasti Jumalalle kuuliaisina, ja hän siunaa edelleen työmme jäljet.

Anna

2. Aik. 35, Matt. 25

2. Aik. 35
Matt. 25

Kun luen kuvausta Jumalan mielen mukaisesta pääsiäisen vietosta, minut pysäyttää kaksi ajatusta. Jumalan pyhyys ja ihmisten yhteys. Tapa, jolla kaikkia säädöksiä haluttiin noudattaa, kertoo jumalanpelosta, joka nousi Jumalan pyhyydestä. Sekä Josia, että kansan päämiehet mahdollistivat omilla varoillaan (lahjoittamalla eläimiä) oikeanlaisen pääsiäisen viettämisen. Saman toivoisin näkeväni meidän yhteiskunnassa. Että ymmärtäisimme, kuinka Jumala hallitsee kaiken ja että varallisuus ja menestys ja hyvinvointi ja pelastus tulee vain häneltä. Silloin kohtelemme omaisuuttammekin sen mukaisesti, että se kuuluu Jumalalle. Ihmisten yhteys taas näkyy juhlinnassa. (Mukaan tuli kansaa Juudan alueen lisäksi myös Israelista, joten kyse oli koko kansan yhteydestä.) Määräys oli, että kun eläin teurastetaan, niin se myös kypsennetään ja syödään temppelialueella. Yhtään ei saa jäädä syömättä, jolloin on pakostakin kokoonnuttava syömään yhdessä ja ajan kanssa. Länsimainen ajatus kehosta ja nautinnoista maallisena ja mielen toiminnoista pyhempänä ulottuvuutena on epäraamatullinen. Jumalan tahdon mukaisessa, pyhitetyssä juhlassa papit (pyhimmät ihmiset) olivat teurastajia aamusta iltaan. Leeviläiset taas valmistivat ruuat. Mielestäni kumpikin varsin fyysistä hommaa. Ihmisten osana oli syödä vatsat täyteen ja kokoontua yhteen juhlimaan. Ja kun kansa riemuitsee (siis oikeasti isosti iloitsee, niin että se näkyy ja kuuluu) ja kiittää Jumalaa, niin Jumala pitää siitä. Eli  mekin saamme palvella Jumalaa ihan ihmisinä, iloiten yhdessä Hänen antamistaan lahjoista ja tarjoten hyvää eteenpäin.

Matteuksen evankeliumin teksti kutsuu meidät olemaan valmiina. Meille on uskottu haltuun Jumalan toimesta kykyjä, varallisuutta ja/tai mahdollisuuksia ja kerran olemme tilivelvollisia siitä, miten olemme eläneet. Jos elän, kuin minulla ei olisi mitään, saan ankaran tuomion. On siis hyvä kiittää Jumalaa siitä, mitä meillä on, iloita elämästä kun voi ja palvella toisia kun saa siihen mahdollisuuden. Kuvittele paikka, jossa kaikki toimisivat niin. Siellä haluaisin asua. 

Anna

2. Aik. 16, Matt. 11

2. Aik. 16

Matt. 11

Kuningas Asa turvaa omaan järkeensä ja ihmisiin Jumalan sijasta. Kun Israelin Kuningas hyökkäsi Juudaan, Juudan kunigas Asa selvitti tilanteen ostamalla itselleen liittolaisia naapurimaasta ottamalla temppelistä ja palatsista kultaa ja hopeaa. Hän olisi voinut turvata Jumaan ja rukoilla apua, mutta näki parhaaksi hoitaa asian itse omilla voimillaan. Herra etsii niitä, jotka vilpittömin mielin palvelevat Herraa, ja tahtoo vahvistaa heitä.

Jeesus puhuu ihmisille ja selittää, että Johannes on se profeetta, josta on ennustettu. Johannesta pidettiin pahan hengen riivaamana, koska hän ei syönyt ja juonut (herkutellut). Jeesusta taas syömärinä ja juomarina, koska hän nautti ruuasta ja hyvästä seurasta. Koska Jeesus ja Johannes eivät olleet sellaisia, kuin ihmiset olettivat, ihmiset eivät suostuneet tekemään parannusta ja turvaamaan Jumalaan.  Tästä Jeesus soimasi kaupunkeja, joissa hän oli tehnyt ihmeitä ja jotka eivät tehneet parannusta.

Monesti me ihmiset haluamme olla oman elämämme herroja ja päättää mitä tehdä ja mikä on oikein. Meitä kuitenkin pyydetään luopumaan omahyväisyydestä ja palvelemaan Herraa vilpittömin mielin, vaikka asiat eivät olisikaan aina niin kuin haluaisimme tai olettaisimme. Kun otamme Jeesuksen meille antaman kuorman kannettavaksi, saamme levon.

Elli