2. Kun. 22, Ilm. 19

2. Kun. 22
Ilm. 19

Josia oli Juudan kuninkaana kuin raikas tuulahdus. Hän näki asemansa Herran edessä. Hän ei katsonut asioita vain ajallisesta näkökulmasta, vaan selvästi myos iankaikkisuuden kannalta ja pelkäsi enemmän Jumalaa kuin huolehti omasta asemastaan. Hän nöyrtyi ja suri kuullessaan mitä Jumala oli säätänyt Israelista, ja näytti kansallekin surunsa. Kunpa menkin osaisimme surra Jumalan mielen mukaan, etsiä Jumalan tahtoa silloin kun olemme ymmärtämättömyyttämme kulkeneet harhaan. Jeesuskin kehotti parannuksen tekoon. Se toimii varmasti.

Ilmestyskirjassa kuvataan pysäyttäviä tapahtumia. Minulle erityisintä tässä on se, että meidän Jumalamme ei edes taistele saatanaa vastaan. Joukot kokoontuvat taistelua varten, ja sitten ennen kuin taistelu edes alkaa, saatana omineen on jo heitettynä helvettiin tai tuhottuna miekalla. Me monesti katsomme omasta näkökulmasta henkivaltojen taistelua, kuin ne olisivat toisiaan vastaavia joukkueita. Näin ei kuitenkaan ole. Taivaassa juhlittiin voittoa jo ennen kuin taistelu alkoi. Meidän Herramme on enemmän kuin voittaja. Hän on luoja ja hallitsija. Ainoa, jonka varaan elämän voi laittaa. Aina se ei näy maan päällä. Siksi tarvitsemme uskoa. 

Anna

2. Kun. 8, Ilm. 5

2. Kun. 8
Ilm. 5

Kuninkaiden kirjan luku on aika lohduton kuvaus syntisestä kansakunnasta ja sen johtajista, jotka eivät halua seurata Jumalan tahtoa. Toisaalta luku tuo esille myös jumalallista ajoitusta. Sunemilainen nainen saa talonsa ja paljon enemmänkin takaisin, koska ajoitus on täydellinen. Pienemmässä mittakaavassa olen kokenut vastaavaa itsekin. Jumala on ihmeellinen ja hänellä on valta vaikuttaa yksityiskohtia myöten.

Ilmestyskirjassa avataan ihmeellinen näköala taivaallisiin tapahtumiin. Ajattelen kirjakäärön kuvaavan tapahtumia, jotka tuovat lopun ajalle, jota elämme. Jotta tuleva uusi aika voisi alkaa, on vanhalle tultava loppu. Emme halua, että tämä maailma jatkuu loputtomiin, sillä se olisi lohduton näköala. Vain Jeesus voi aloittaa tuon loppulaskennan. Jeesus on tehnyt maan päällä asioita, joista voimme lukea evankeliumeista. Hän eli, kuoli ja nousi kuolleista ihmisenä. Sen jälkeen hän on edelleen vaikuttanut voimallaan keskuudessamme. Minusta tuntuu kuitenkin, että helposti unohdamme hänen arvonsa. Ajatelkaa nyt lukematonta määrää enkeleitä. Yksikin heistä on meidän silmissämme ihmeellinen, loistava, voimakas ja pystyvä. Ja tässä kuvataan lukematon joukko enkeleitä ylistämään Jeesusta. Samoin kaikki luodut meidän maailmassamme ylistävät häntä, sillä hän vie tapahtumia kohti ikuista valtakuntaa, jossa hän hallitsee. Kunpa voisimme jo nyt nähdä asiat kirkkaasti ja elää elämäämme ja tehdä valintoja ikuisuuden näkökulmasta.

Anna

1. Kun. 16, Joh. 20

1. Kun. 16
Joh. 20

Kuninkaiden kirjan luku antaa hyvän ymmärryksen siitä, kuinka huonosti asiat pohjoisvaltiossa olivat. (Pohjoisvaltio on Israelin pohjoinen osa, joka oli irtautunut Juudasta Salomon pojan Rehabeamin tultua hallitsijaksi. Pohjoisvaltiosta käytetään nimeä Israel. Juudaa, eli alkuperäisen Israelin eteläistä osaa, hallitsi yhä kuningas Jumalan valitsemasta suvusta.) Kansa oli kokonaan luopunut Jumalan laista. Jerusalem, ja samalla myös temppeli, oli jäänyt Juudaan, ja siksi kansaa ohjattiin palvomaan patsaita (=Jerobeamin synti, hän oli patsaiden pystyttämisen takana). Jumala olisi halunnut antaa kansalleen yhteiskunnan, jossa vallitsisi oikeudenmukaisuus ja kansa oppisi tuntemaan Herran. Sen sijaan johtajat kieltäytyivät seuraamasta Herraa ja valta vaihtui jatkuvasti verisesti. Mekin tiedämme kokemuksesta, kuinka hallitus ei saa aikaan mitään jos se vaihtuu usein. Israelissa aikakausi merkitsi Herran pelon unohtumista. Se näkyi siinä, että Ahab johti kansan entistä syvempään epäjumalien palvelemiseen, mutta myös siinä, mitä Hielille kävi. Hän ei ottanut todesta Jumalan kieltoa Jerikon jälleenrakentamisesta, ja sai maksaa siitä kalliisti. Muistammehan me, että Jumala on todellinen silloinkin, kun yhteiskunta ympärillämme suhtautuu Häneen kuin vanhaan traditioon, joka olisi aika unohtaa?

Johanneksen evankeliumissa ollaan ylösnousemuksen äärellä. Tärkeässä osassa tapahtumia on Magdalan Maria, josta Jeesus oli ajanut seitsemän pahaa henkeä. Jumala antoi hänen, ja muiden naisten, olla tärkeässä osassa. Ensin naiset saivat ensimmäisinä huomata haudan olevan tyhjä, ja Maria sai vielä kohdata enkelit ja lopulta itsensä Jeesuksen. Tämä kertoo siitä, että Jeesuksen seuraajana olemme arvokkaita omasta asemastamme riippumatta. Naisia ei juutalaisuudessa arvostettu, mutta Jumala antoi heidän olla todella tärkeiden tapahtumien todistajia. Lisäksi minua puhuttelee näissä tapahtumissa Jeesuksen viesti. Hän kohtaa kaikki henkilöt hyväksynnällä ja rakkaudella, jopa Tuomaksen. Opetuslapset olivat paenneet peloissaan kun Jeesus pidätettiin, ja olivat vieläkin lukkojen takana. Jeesus oli saanut kokea häpäisyn ihmisten käsissä, ja silti hän kohtaa kaikki ilman kaunaa tai katkeruutta. Hänellä on vain hyviä uutisia ja hän tuo Pyhän Hengen seuraajilleen. Samaan saamme luottaa edelleen. Vaikka me olemme raadollisia, itsekkäitä, pelkurimaisia ja täynnä epäuskoa, hän ei tuomitse meitä, vaan hyväksyy meidät. Mutta se ei jää siihen, vaan Hän myös antaa meille elämän, voiman ja uudistaa meidät. Kiitos Jeesus!

Anna