Ps. 77, Hepr. 9

Ps. 77

Israelin kansalla oli aikoja jolloin Jumala toimi hyvin voimakkaasti. Hän vapautti kansan Egyptistä ja kuljetti erämaan halki luvattuun maahan. Toimi tuomarien kautta, Daavidin ja Salomonin aikaan Jumala siunasi kansaa, maata valloitetteen, ihmeitä tapahtui ja temppeli rakennettiin. Kuitenkin oli sukupolvia joiden aikana ei tapahtunut suuria ihmeitä ja profeettoja oli vähän. 

Psalmin kirjoittaja huutaa Jumalalta apua yötämyöten. Hän miettii menneiden sukupolvien aikana tapahtuneita ihmeitä ja pohtii ”onko siinä tuskani syy että korkeimman teot ovat toiset kuin ennen”

Kuitenkin kansojen vaiheista näemme kuinka Hän osoittanut voimansa. Näemme kuinka Jumala on toiminut tiedämme, että Jumala on muuttumaton eikä hylkää. Silti emme saa vastausta siihen, miksi Jumala joskus toimii voimakkaasti ihmeillä ja joskus niin hiljaa, että tuntuu ettei vastausta tule lainkaan. Kuitenkin Jumala on näyttänyt meille millainen on ja pysyy rinnallamme ja ymmärtää miltä meistä tuntuu. Miten monta kertaa Jumala on kohdannut sen että kun hän yrittää saada kontaktia luomaansa ja rakastamaansa ihmiseen tai jopa koko kansaan tämä tietoisesti välttelee Jumalaa, sanoo että elämä ilman Jumalaa olisi parempi. 

Hepr. 9

Jumala vahvisti erilaiset liitot uhreilla. Nooan uhrattua uhrieläimiä alttarille Jumala vahvisti liiton ettei vedenpaisumus koskaan enään tuhoa kaikkea elävää. Aabrahamin kanssa olevan liiton vahvistamiseen Jumala pyysi häntä uhraamaan hiehon, vuohen, pässin, metsäkyyhkyn ja kyyhkyn poikasen. Jumala lupasi että Aabrahamista saa alkunsa suuri kansa ja että hänen siemenessään tulevat siunatuiksi kaikki kansat. Mooses uhrasi sonneja liiton vahvistamiseksi saatuaan lainkäskyt. 

Uuden liiton uhri on kuitenkin aivan eri kaliberia. Jeesuksen kuolema vahvisti uuden liiton voimaan. Mooseksen kanssa sovittu liitto tuli loppuun. Jeesus täytti Mooseksen lain kokonaan, uhraamalla itsensä hän täytti syntiemme vaatimat uhrit, vahvisti uuden liiton (testamentin) ja avasi suoran yhteyden Jumalaan. 

Välillä kristittyjen puheessa mennään Jeesuksen ristin juurelle pyytämään syntejämme anteeksi ja pääsiäisenä kuulemme kuinka Jeesus vangitaan, ristiinnaulitaan, kuolee ja nousee kuolleista. Kuitenkin kaikki tämä on tapahtunut jo. Kerran tiettynä historiallisena hetkenä Jeesus kuoli ja nousi kuolleista. Silloin kun tunnustamme syntimme ja pyydämme niitä anteeksi Jeesus ei kuole uudestaan niiden puolesta vaan Hän kerralla kuolemallaan kukisti kaiken synnin, niin menneet kuin tulevatkin.

Elli

Ps. 76, Hepr. 8

Ps. 76

Jumala on suuri ja häikäiseva. Hän on johtanut kansan voittoon ja hänen nimensä on suuri Israelissa. Silloin kun Jumala pelastaa sodassa kansan, Häntä ylistetään. Suomenkin olessa sodassa kansamme presidentin johdolla rukoili Herraa ja Jumala teki ihmeitä. Yhdestä uskomattomasta voitosta on pystytetty myös myös muistomerkki Pelkosenniemelle jossa lukee ”Tässä auttoi Herra 1939”.

Jumalan pelottavuus tulee myös tässä esille. Kun Jumala toimii voimalla, se on myös pelottavaa. Jumalan tuomio on hyvin pelottava. Ajatuskin voimakkaan, häikäisevän, mahtavan ja tuomarina olevan Jumalan edessä olemisesta, on kauhistuttava, kun tiedän olevani tahallani rikkonut hänen käskyjään pahana ihmisenä. Kumpaa pelkään enemmän ihmisiä vai Jumalaa? Tämä avaa myös sitä miten suuren armon olemme saaneet. Emme vain ole Jumalan edessä syyttömäksi julistettuja, vaan saamme myös tulla hänen lapsiksensa ja perillisiksi.

Hepr. 8

Jakeessa 11 sanotaan ”Silloin ei kukaan kukaan enään opeta toista sanoen, ”Opi tuntemaan Herra” Silloin he kaikki pienistä suurimpaan tuntevat minut.”

Jeesuksen tekemän liiton avulla voimme kaikki oppia tuntemaan Herran. Pienimmistä ja nuorimista, suurimpiin ja vanhimpiin.

Samalla tavoin kuin tutustumme ystäviimme ja perheenjäseniimme tutustumme myös Jumalaan. Keskustelemalla, kuuntelemalla neuvoja, näkemällä kuinka hän toimii eri tilanteissa, tutkimalla asioita mitä hän on tehnyt ja ihan vain olemalla yhdessä. Jumalan luokse meneminen ei ole rajoitettu vain papeille ja profeetoille. Kuka tahansa pääsee Jumalan luokse. Ihmeellistä ajatella, että kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan pääsemme Hänen luokseen aivan samanmalla tavalla kuin ystäviemme ja perheenjäsentemme luokse nyt ja silloin kaikki tuntevat Hänet. 

Elli

Ps. 75, Hepr. 7

Ps. 75

Me ylistämme Jumalaan. Jumala korottaa ja alentaa tuomitessaan ihmiset. Hän näkee sydämmeen. 

Toisia ihmisiä tulee helposti tuomittua, Heidän käytöksen, pukeutumisen tai olemuksen perusteella. Kuitenkaan emme näe näiden ihmisten sydämeen. Vain Jumala näkee sisimmät ajatukset ja salatut teot. Jumalan tuomio on aivan riittävä. Jumala myös korottaa. Kaikki menestyksemme, terveytemme ja lahjakkuutemme on siunausta Jumalalta. Niistä on turha ylpeillä, mutta meillä on kuitenkin oikeus ylpeillä ja toimia 1.korinttolaiskirjen 1. Luvussa kuvatulla tavalla: ”joka ylpeilee ylpeilköön Herrasta”. Hänessä meillä on aihetta ylistykseen.

Hepr. 7

Jeesuksen pappeus ei ollut vain maanpäällä eläessä tapahtuvaa toimintaa, joka päättyy kuolemaan. Jumala vahvisti Jeesuksen synnittymyyden herättämällä tämän Kuolleista ja nostamalla taivaaseen. Näin Jeesuksen pappeus pysyy ikuisesti ja on muuttumaton. ”Siksi Hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan” jae 15. Aika pysäyttävä ajatus, että se mitä Jeesus tekee taivaassa on meidän puolestamme rukoilu. Jos Jeesus rukoilee puolestamme, millä on valta vastustaa?  Jeesus on myös näin esimerkkinä meille rukouksen tärkeydestä ja merkityksestä.

Elli