Job 23, Luuk. 4

Job 23

Kaikkein kipeimmin Job kaipaa, että Jumala tulisi lähelle ja kohtaisi hänet. Job kokee jääneensä täysin ysin tuskansa ja kärsimyksensä keskelle, eikä hän saa minkäänlaista selitystä sille, miksi hän on menettänyt kaiken, vaikka on elänyt aina Jumalaa palvellen ja toisia auttaen. 

Jobilla on kuitenkin luja luottamus Jumalaan. Jumala on toisenlainen kuin ihmiset: ”Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.” (J. 3 – 6). Jotta ihminen voi sanoa noin, hänen tulee tuntea Jumala syvällisesti. Ehkä Pyhä Henki Jobissa sai aikaan tällaiset profeetalliset sanat. Jobin kirja on yksi Vanhan testamentin helmi. Siinä on esillä kärsivä Herran palvelija, joka ei luovu uskostaan Jumalaan, vaikka kohtaa äärimmäistä kärsimystä. Jobin kirja paljastaa meille syvintään myöten myötäelävän ja ihmisestä välittävän Jumalan. Jobin kirja kertoo myös meidän ihmisten mustavalkoisesta ja vaikeasti muuttuvasta ajattelusta, joka aiheuttaa ehdottomuudessaan kärsimystä toisille.

Luuk. 4
Tähtäin siirtyy. Johanneksesta tähtäin siirtyy nyt Jeesukseen, joka oli käynyt Johanneksen kasteella. Jeesus oli synnitön, mutta kasteessa hän samastui syntisiin ihmisiin ja hän sai Pyhän Hengen täyteyden, jonka voimassa hän lähti varsinaiseen palvelutyöhön. 

Sana sanaa vastaan. Erämaassa Paholainen, Jumalaa vastustava persoonallinen henki, kiusasi Jeesusta monin tavoin. Luukkaan evankeliumissa on kolme asiaa, joilla Paholainen pisti piikkiä Jeesukseen ja yritti saada hänet palvelemaan itseään Jumalan sijasta. Jeesus vastasi Paholaisen kiusauksiin Jumalan sanalla. Onkin todella tärkeää, että tunnemme ja ymmärrämme Jumalan sanaa. Kuten Paholaisen sanoista käy ilmi, hänkin tuntee Jumalan sanaa. Paholainen kuitenkin vääristää Jumalan sanaa niin hienovaraisesti, että hänen ajatuksensa vaikuttavat hyviltä. Jos kuulemme niitä, ne lupaavat meille välitöntä apua ja menestystä. Jumalan tie on kuitenkin usein nöyrtymistä, odottamista ja Jumalan ajoitusta korostava tie. 

Kiusantekoa. Paholainen kiusasi nälkäistä Jeesusta ja ja vetosi tämän ruumiin tarpeisiin: ”- – – käske tämän kiven muuttua leiväksi.”  Sitten Paholainen vetosi Jeesuksen sielullisiin tarpeisiin ja lupasi Jeesukselle kunniaa ja valtaa, jos vain Jeesus kumartaisi häntä ja antautuisi hänen valtaansa. Kolmanneksi Paholainen vielä kutitteli Jeesuksen henkeä ja kehotti testaamaan Jumalan lupausta: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas.”

Jumalan kanssa ei pelata. Nälästä ja väsymyksestä huolimatta Jeesuksella oli Jumalan sana kirkkaana mielessä, ja hän ajoi Paholaisen kiusaavine tarjouksineen pois. Ja millä keinoin? Jumalan sanalla, jonka hän tunsi ja ymmärsi Paholaista paremmin. 

Kyllä, Jumala antaa meille jokapäiväisen leivän, mutta saatamme myös joutua kokemaan puutetta ja nälkää. ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan Jumalan sanasta ja Jumalan ajoituksesta.

Ei, Jumala ei välttämättä lupaa kultaa ja kunniaa tässä ajassa, sillä meidän tulee palvella ainoastaan Jumalaa. Jumalan palveleminen ei useinkaan ole ulkoisen kunnian tie.

Ja kyllä, Jumala on luvannut pitää meistä huolen. Mutta meidän ei tule tarkoituksella ja tahallisesti hakeutua vaaroihin, joista sitten manipuloida Jumalaa pelastamaan meidät. Jumalan apu tulee tarpeeseen ja suvereenisti hänen aikataulullaan ja hänen tahtonsa mukaan. Emme voi pakottaa Jumalaa näytösluontoisesti pelastamaan meitä ongelmista.

Heli

Job 22, Luuk. 3

Job 22

Aiemmissa puheissaan Jobin ystävä Elifas oli syyttänyt Jobia siitä, että tämä ei kestä ensimmäistäkään kärsimystä (Job 4). Elifas oli myös loukkaantunut siitä, että hänen ja kahden muun ystävän neuvot eivät mene Jobille perillle. Job vain jatkoi harmaahapsisten ja siis elämää kokeneiden ystäviensä ajatusmaailman haastamista. Elifasin ymmärrykseen ei millään sovi ajatus, että vanhurskas voisi kärsiä loputtomiin. Ja kun Jobin kärsimys näyttää jatkuvan ja jatkuvan, ainoa järkevä johtopäätös on, että Jobin on täytynyt tehdä syntiä (j. 4 – 9). Kärsimyksen keskellä on todella loukkaavaa ja eristävää jos kaiken pahan lisäksi vielä ystävätkin hylkäävät. Niin Jobille oli nyt käynyt. Kärsimys ei lievene eikä poistu tuomitsemalla. Rukoillaan Jumalalta viisautta ja rakkautta auttaa lieventämään kanssaihmisten kärsimystä.

Luuk. 3

Jonkun täytyy mennä ensin. Johannes, Jeesuksen serkku raivasi tietä Jeesukselle. Raamatun kuvauksen perusteella hän oli hyvin askeettinen mies. Hän eli autiomaassa siihen saakka, kunnes aloitti palvelutyönsä. Puheissaan hän oli jyrkkä. Hän nimesi synnin synniksi ja julisti ihmisille, että heidän tuli kääntyä pois pahoista teoistaan Jumalan puoleen sen mukaan, mitä kukin teki: oman elämäänsä turvaavia ihmisiä Johannes käski huolehtimaan niistä, joilla ei ollut ruokaa tai vaatteita; veronkerääjiä eli publikaaneja käskettiin keräämään veroa säädösten mukaisesti, ei omaan taskuun ylimääräistä keräten. Johanneksen kasteella käynti oli ihmisille teko, jolla he osoittivat itselleen ja muille, että halusivat kääntyä pois pahoista teoistaan Jumalan puoleen. 

Vaikka Johannes vaikutti jopa pelottavalta henkilöltä suorine sanoineen, hänen kaltaisiaan tien raivaajia tarvitaan. Ilman, että joku sanoo suorat sanat, meidän on vaikea tunnistaa sokeita pisteitämme ja syntejämme. Ja jos emme tunnista syntiämme ja syntisyyttämme, emme myöskään tarvitse Jumalaa emmekä Jeesusta.

Ihmisen tekoja ja Jumalan tekoja. Johanneksen kaste oli kuitenkin aivan muuta kuin myöhemmin Jeesuksen kaste. Johannes itse sanoi, että hän kastaa vedellä  mutta se, joka hänen jälkeensä tulee, eli Jeesus Kristus kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. 

Johanneksen kaste oli ihmisen teko ja osoitti ihmisen halua puhdistua ja tulla Jumalalle kelpaavaksi, Jeesuksen kaste oli Jumalan teko, jossa Jumala lahjoitti Pyhän Hengen ja Henkensä voiman ihmisille palvella ja elää Jumalan lapsina. 

Mistä Jumala kutsuu meitä luopumaan ja missä asiassa tarvitsemme erityisesti Jeesusta nyt? Hän jo kuollut puolestamme ja valmistanut pelastuksen. Sen tapahtuman varassa on turvallista tehdä parannusta eli kääntyä Jumalan puoleen. 

Heli

Job 21, Luuk. 2

Job 21

Jobin oma kärsimys saa hänet tarkastelemaan oikeudenmukaisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta yleisemminkin. Moni Jumalasta piittaamaton elää hyvän elämän ja hänen kuoltuaankin hänen hautaansa valvotaan ja hänelle osoitetaan kunnioitusta (j. 30 – 32). Jobin ystävien tarjoama lohtu on yhtä tyhjän kanssa: ”Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.” (. 34).  

Luuk. 2

Enkelit ovat Jumalan lähettiläitä ja ihmistä palvelevia henkiä, kuten Heprealaiskirjeessä sanotaan. Enkelit ovat myös Jumalan sotilaita. Nyt enkelit ilmestyivät lyhyellä aikaa kolmannen kerran ja tällä kertaa Betlehemin kedolla työssä olleille paimenille. Tällä kertaa enkeleitä oli paikalla koko taivaallinen sotajoukko.    

Oletko ajatellut, että enkelijoukot mainitaan Raamatussa lukuisia kertoja? Ensinnäkin Jumala esitetään Raamatussa nimellä Herra Sebaot eli sotajoukkojen ylipäällikkö, 279 kertaa. Jumala on taivaallisten enkelisotajoukkojen päällikkö. Profeetta Miika näki näy, jossa kaikki taivaan sotajoukot seisoivat Herran ympärillä (1. Kun. 22:19 ja 2. Aik. 18:18). Myös profeetta Elisan palvelija näki vuoren täynnä tulisia hevosia ja vaunuja (2. Kun. 6:16-17). Jeesus olisi voinut kutsua yli kaksitoista legioonaa enkeleitä 12 x noin 6000 sotilasta = 72 000 enkeliä) taistelemaan puolestaan Getsemaneen.

Emme todellakaan elä yksin, emmekä vain silmillemme näkyvän voiman turvin, vaan Jumalan voimasta. 

Heli