Tekijä: Heli

Jer. 52

1. Piet. 4

25 vuotta seurakuntayhteyttä. Tänään on merkkipäivä, kun vietämme Kohtaamispaikan 25-vuotissyntymäpäiviä. Minäkin olen ollut mukana Kohtaamispaikassa. Kohtaamispaikassa saamani opetus, yhteys ja elämänsuunta on muokannut vahvasti minua ja kasvattanut minua usean kymmenen vuoden ajan. On vaikea kuvitella, millainen olisin, jos en olisi löytänyt tällaista seurakunta- ja perheyhteyttä. Toisten uskovien ja uskoa etsivien kanssa olen saanut harjoitella myös uskossa elämistä, minuksi, Heliksi tulemista, ja Jumalan lahjojen käyttämistä sekä monenlaisia arkisia ja innostaviakin taitoja. Pietarin kirjeessä puhutaan myös seurakunnan merkityksestä ja uskovana elämämisestä ja kasvamisesta uskovien yhteydessä. Tervetuloa iltapäivällä Kohtaamispaikan 25-vuotisjuhlaan  ja juhlamessuun Palokan kirkkoon!

Jumalan lahjojen käyttö ja pyhittyminen. Rakkautta, toisten palvelemista nurkumatta ja vieraanvaraisuutta ei ole meissä itsessämme luonnostaan, vaan ne syntyvät Pyhän Hengen työn kautta (vrt. 1. Piet. 4:7 – 11):Se on käytännön pyhittymistä, että harjoittelemme sinnikkäästi Jumalan mielen mukaista elämää, joka on ruumiillemme vierasta ja vastenmielistä. 

Voiko solvattu olla kiitollinen? Inhimilliselle käytökselle on täysin vierasta aiheeton kärsiminen ilman omaa syytä. Se tuntuu meistä epäoikeudenmukaiselta. Pietari puhuu tässä Jeesuksen ja uskon tähden kärsimisestä (1. Piet. 4:12 – 19). Se on Jeesuksen ristin kantamista, kun joudumme silmätikuksi ja pilkattavaksi tai meiltä viedään meille kuuluvia etuuksia sen vuoksi, että uskomme Jeesukseen. Osalle uskovista tällainen kärsiminen on jo tuttua, ja he tarvitsevat kaiken rukouksemme ja tukemme. Toisille meistä kärsiminen Jeesuksen vuoksi ei vielä ole lainkaan tuttua. Pietari huomauttaa, että meidän ei tarvitse oudoksua ja vältellä sitä. Sen sijaan meidän tulisi iloita siitä. Miksi? Koska Pietarin sanoin olemme autuaita ja meidän yllämme on Jumalan Henki. Jos tällaisia tilanteita ja aikoja tulee, muistetaan Pietarin opetukset ja palataan niihin. Sillä välin rukoillaan ja tuetaan heitä, jotka ovat uskaltaneet nousta rohkeasti puhumaan ja puolustamaan Jeesusta ja Jumalan valtakunnan arvoja. Ei uskovina lytätä ja väheksytä heidän kärsimystään.

Heli

Jer. 51

1. Piet. 3

Hengen työ ja pyhityselämä. Muutama päivä sitten pohdin pyhityselämää, eli Jumalan kutsua elää hänen tahtonsa mukaan. Pietari jatkaa neuvomalla useilla eri tavoin sitä, kuinka meidän Jumalan lasten tulisi elää Jeesusta seuraten. Yksi vaikeimmista asioista, joka ei synny meiltä luonnostaan, on siunata niitä jotka ovat meille pahoja (1. Piet. 3:9). Luonnostamme kiroamme, kun meille ollaan hankalia ja inhottavia tai muuten vain vastahankaan. Siunaaminen tarkoittaa hyvän tahtomista toiselle ja Jumalan hyvyyden rukoilemista toiselle. Pahan kierteen voi katkaista myös olemalla vastaamatta pahaan pahalla. Joskus se tapahtuu olemalla hiljaa, kun meitä syytetään tai parjataan. 

Varaa olla hiljaa, varaa siunata. Me elämme jo valmiiksi Jumalan avaran armon alla, vapaina kaikista syytöksistä ja syyllistämisestä. Jumala hyväksyy meidät täysin. Olemme Taivaallisen Kuninkaan, kaikkivaltiaan Jumalan lapsia ja perillisiä. Meitä odottavat runsaat taivaalliset rikkaudet. Jo nyt saamme nauttia monista Jumalan valtakunnan aarteista ja sellaisista Hengen hedelmistä kuten olosuhteista riippumattomasta rauhasta, joista ei-uskovilla ei ole mitään tietoa. Kun tiedämme, että omistamme jo kaiken, mitä elämään ja jumalanpelkoon tarvitaan, meillä on varaa olla armollisia myös toisille. Meillä on varaa olla välillä hiljaa, vaikka meitä parjattaisiin. Tiedämme, että syytökset ovat aiheettomia. Tiedämme, että lopulta Jumala tulee oikaisemaan vääryydet ja väärintekijät joutuvat vastaamaan teoistaan.

Perättömien syytösten ja maalittamisen uhriksi joutuminen tai vainotuksi tuleminen on todella kova paikka, olimmepa kuinka uskovia tahansa. Noista tilanteista emme selviä millään omassa voimassa. Tarvitsemme kaiken mahdollisen tuen Jumalalta ja toisilta uskovilta.

Heli

Jer. 50

1. Piet. 2

Elävät kivet. Pietari puhuu Jeesuksesta elävänä kivenä. Sitten hän kehottaa meitä Jeesukseen uskovia rakentumaan elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi ja pyhäksi papistoksi (1. Piet. 2:4 – 5). Nämä sanat kuulostavat ensi alkuun liiankin korkeakirkollisilta ja hankalilta käsittää. 

Vanhan ajan kivirakentamisesta kerrotaan, että kivenhakkaaja saattoi lyödä taltalla isoon kivenlohkareeseen uria tai reikiä, joiden sisään hän naputteli puutapit. Kun puutapit kasteltiin, ne turposivat hiljalleen yön aikana samalla halkaisten kiven juuri halutusta kohdasta. Mikä voima hiljaisella ja kärsivällisellä työllä onkaan. Nykyään kallioita murskataan dynamiitilla, nopeasti ja tehokkaasti.

Jeesus suostui jo ennen aikojen alkua tulemaan maan päälle ihmiseksi ja asetti oman elämänsä sovitusuhriksi meidän ihmisten puolesta. Se oli Jumalan pelastussuunnitelma ihmiskunnan puolesta. Jeesus siis antautui murskattavaksi puolestamme samaan tapaan kuin kiviä hakattiin käyttöä varten entisaikana. Hiljaisesti ja työläästi tapahtunutta työtä ei kannata väheksyä. Entisajan tekniikoilla työstetyistä kivistä on rakennettu tuhansia vuosi kestäneitä rakennuksia, muureja ja katuja. Harva nykyajan rakennelma kestää niin pitkään. 

Pietari kutsuu myös meitä antautumaan Jumalan työstöön, eläviksi kiviksi Jumalan pyhään rakennukseen, jossa Jumalan henki asuu. Jumalan rakennussuunnitelma eli pelastussuunnitelma on koko maailman kattava ja koko maailman mullistava ja muuttava. 

Kun Jumala työstää myös meitä haluamaansa tehtävään ja muotoon, annammeko Jumalan tehdä meissä työtään? Jumalan työstö meissä tapahtuu usein olosuhteiden ja kiperien ja tukalien olojemme ja tilanteiden kautta.  Annammeko Jumalan silloin tehdä meissä työtään? Jos sinun olosi on nyt syystä tai toisesta tukala tai kestämätön, sitä suuremmalla syyllä on lupa ja kutsu pyytää apua ja rukoustukea. 

Pelko ja kunnioitus. Pietari siirtyy antamaan käytännön ohjeita, kuinka elää kristityn elämää Jumalaa hyljeksivän maailman ja ihmisten keskellä (1. Piet. 2:11-25). Yksi kehotus tai käsky kiinnitti erityisesti huomioni: ”——pelätkää Jumalaa ja kunnioittakaa keisaria” (jae 17). Maallinen hallinto ja hallitsijat ansaitsevat kunnioituksemme niin, että noudatamme sen määräyksiä ja ohjeita, vaikka ne välillä eivät toimisi mielestämme meidän tai yhteisen edun mukaisesti. Mutta Jumalaa meidän tulee pelätä, ei pelkästään kunnioittaa. 

Jälleen kerran Jukka Norvannon raamattuopetus tästä raamantukohdasta Raamattu kannesta kanteen -sovelluksessa avaa valaisevan näkökulman Jumalan pelkoon: ihminen voi rakastaa monia asioita ja ihmisiä, mutta pelätä vain yhtä asiaa kerrallaan. Kun pelkäämme ja rakastamme Jumalaa niin, että haluamme kuulla ja noudattaa hänen tahtoaan, mieleemme ei mahdu mitään muita pelkoja: ei sairauden, hylätyksi tulemisen, eikä mitään muutakaan pelkoa. Silloin Jumalan täyteys valtaa meidät.

Millähän tavoin Jumala haluaakaan työstää ja käyttää meitä tänään? Entä mikä asia tänään pelottaa? Olisiko ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa voit asiaa rukoilla ja pyytää Jumalaa antamaan rauhansa pelon sijaan?

Heli