Tekijä: Heli

1. Kun. 18

Joh. 15

Pyhä Henki astuu kuvioon voimakkaasti Jeesuksen jäähyväispuheessa. Jo Johanneksen evankeliumin 14. luvussa Jeesus lupaa opetuslapsilleen, että vaikka hän meneekin fyysisesti pois Isän luo, Isä lähettää Puolustajan, Pyhän Hengen. Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa kaikesta, mitä Jeesus opetti ja puhui. Luvussa 15 Jeesus korostaa vielä Pyhän Hengen roolia puolustajana, joka todistaa Jeesuksesta. 

Meidän ei tarvitse olla huolissamme eikä hädissämme. Jumala on ja asuu sisimmässämme Pyhän Hengen kautta. Hän neuvoo, ohjaa ja puolustaa meitä.  On vaikea edes käsittää aikaa, jolloin näin ei ollut. Juutalaiset kuninkaitaan myöten joutuivat hakemaan apua ja neuvoja Moosekselta ja tämän jälkeen tulleilta profeetoilta, jotka kuulivat ja kohtasivat Jumalaa. Heillä itsellään ei ollut suoraa yhteyttä Jumalaan. Eliakin toimi kansan ja Jumalan välillä, Jumalan puhetorvena esimerkiksi Karmelinvuorella, kun hän sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” (1. Kun. 18:21). Sitten tapahtumat etenivät niin, että Baalin papit kaikesta rukouksesta, viiltelystä ja hurmoksesta huolimatta eivät saaneet jumalaltaan mitään vastausta. Elia puolestaan rukoili yksinkertaisesti Jumalaa. Ja Jumala vastasi. Litimäräksi kasteltu alltari ja sillä olevat puut ja uhrilihat roihahtivat palamaan rukouksen voimasta ilman tulitikun tikkua. Pitkän kuivuuden aiheuttaman nälänhdän riuduttama kansa oli ihmeissään ja uskoi Jumalaan. Myös kuningas Ahabille Elialla oli rohkaiseva viesti: ”Lähde nyt syömään ja juomaan. Sateen kohina kuuluu jo.”.  Ja vähän ajan päästä niin todella tapahtui. Kahden vuoden kuivuuden jälkeen tulivat kaivatut sateet. (j. 41 – 45). 

Millaista on se kuivuus, jonka keskellä itse elämme? Millaista Jumalan sadetta me tarvitsemme, jotta me ja kansamme laajemminkin voisi kääntyä Jumalan puoleen samalla tavalla kuin Israelin kansa Ahabin ja Elian aikana?

”Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: Herra on Jumala! Herra on Jumala” (j. 39).

Heli

1. Kun. 17

Joh. 14

Jeesuksen jäähyväispuhe kaikkein lähimmille opetuslapsille on voimakas testamentti. Eri aikoina ja eri elämäntilanteissa eri kohdat siinä puhuttelevat. Kun rakas mummi ja isäni sairastivat ja kuolivat Jeesuksen sanat, että Isän kodissa on monta asuinsijaa, joita hän on mennyt valmistamaan meille, lohduttivat paljon. Jeesuksen vastaukset Tuomaksen ja Filippuksen kyselyihin ovat myös tärkeitä: kun tulemme tutuiksi Jeesuksen kanssa, tie Jumalan yhteyteen ja tuntemiseen on avautunut. Enempää ei tarvita. Jeesusta ei voi kuitenkaan ohittaa mitään muuta kautta. Jeesus on tie, totuus ja elämä. (Joh. 14: 1 – 9). Tässä riittää makusteltavaa, mietiskeltävää ja sisäistettävää koko iäksi. Jeesus, anna tuon sanan oikein kyllästää meidän sisimpämme ja anna meidän saada siitä kiinni.

Profeetta Elia toimi Jumalan lähettiläänä ajassa, jossa kuninkaat ja kansa olivat unohtaneet Jumalan. Jumala lähetti Elian kautta sanan, jossa varoitti, että pitkä kuivuuden jakso, jolloin ei sada eikä tule edes kastetta maahan, kurittaa maata. Jumala kuitenkin piti huolta Eliasta ja Sarpatin leskestä ja tämän pojasta ihmeellisellä tavalla. (1. Kun. 17). Elia valmisti tietä Jumalan tuntemiselle. Samalla tavalla myöhemmin Uuden testamentin aikaan Johannes Kastaja oli aikansa Elia, joka valmisti tietä Jeesukselle (Matt. 17:12; Mark. 9: 9 – 12). 

Jeesus kutsuu meitäkin valmistamaan hänen tuntemiselleen tietä eri tavoin. Rukoillaan, kysellään ja kokeillaan yhdessä ja erikseen, millä tavoin Jeesus meitä haluaa käyttää nyt tuossa tehtävässä. 

Heli

1. Kun. 16

Joh. 13

Yksi viimeisimmistä teoista ennen Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa on, kun Jeesus ja opetuslapset kävivät pääsiäisaterialle ja Jeesus tarttui pesuvatiin ja pyyhkeeseen ja laskeutui pesemään opetuslastensa jalat. Jalkojen pesu ei ollut mikä tahansa kotityö vaan orjien ja alhaisten palvelijoiden tehtävä. Ihmiset kulkivat narusandaaleissa pölyn, lian ja kaduille heitettyjen jätteiden ja likavesien läpi. Jalat olivat tuon ajan Lähi-idässä ruumiin kaikkein likaisin ja vähäarvoisin osa. Ehkä opetuslapset olivat vältelleet aterialle käydessä tuota epämukavaa tehtävää, koska se ei tuntunut käyvän kenenkään arvolle. Nyt jalkojen pesun teki Jeesus, rabbi ja Messias, maailmankaikkeuden Jumala. Johannes sanoo, että Jeesus osoitti tällä teolla rakkautta loppuun asti. 

On opetuslapsia saattanut hävettää! Sen näkee Pietaristakin, joka ei aluksi edes anna Jeesukselle lupaa jalkojen pesuun. Kun hän sitten tajuaa, että hänen on nöyrryttävä Jeesuksen palveltavaksi, hän tajuaa, että hän on syvältä sisältä päälle saakka syntinen ihminen ja pyytää, että Jeesus pesisi myös kädet ja pään. 

Luulen, että suurimpia esteitä tulla tuntemaan Jeesus on luopua omasta yrittämisestä elää siivoa ja kelpoa elämää ja tunnustaa, että tarvitsemme siihen apua itsemme ulkopuolelta. Jeesuksen rujo jumaluus vetosi hänen omana aikanaan vain niihin, joiden omat voimat, terveys ja keinot olivat loppuneet. Sama on totta nykyisin.

Kuninkaiden kirjassa kerrotaan kuinka Israelin kuninkaaksi tuli Ahab, joka johti kansan vieläkin syvemmälle epäjumalanpalvelukseen naimalla Sidonin kuninkaan tyttären Isebelin ja ryhtyi palvelemaan tämän jumalaa Baalia ja rakennutti Baalille pyhäkön Samarian kaupunkiin (1. Kun. 16:30 – 32). Seuraavat kuninkaiden kirjan luvut kertovat siitä, miten Jumala pehmitti Ahabia ja kansaa kääntymään jälleen puoleensa.

Heli