Tekijä: Kyyrä

2. Aik. 34

Huonon kuninkaan Amonin jälkeen kuninkuuden sai hänen poikansa Joosia kahdeksan vuoden iässä. Yllättäen tästä lapsikuninkaasta ja kasvoi huonon isänsä jälkeen oikeamielinen ja jumalinen kuningas, joka sai hallita peräti 31 vuotta. Teini-iässä hän alkoi etsiä Jumalaa ja varmaan yhteys löytyi, sillä hän teki paljon samanlaisia korjaavia toimenpiteitä temppelipalveluun kuin Hiskia aiemmin. Epäjumalien palvontapaikat tuhottiin ja maa puhdistettiin, jonka jälkeen alkoi temppelin korjaus ja sen rahoituksen järjestely. 

Merkittävä tapaus oli lain kirjan löytyminen temppelin korjaustöiden yhteydessä. Se teki syvän vaikutuksen kuninkaaseen. Sitä luettaessa Joosia ymmärsi kansansa rikkoneen Jumalan lakia vastaan. Hän nöyrtyi, repäisi vaatteensa, itki Herran edessä ja etsi viisautta profeetalta. “Menkää kysymään Herralta, mitä meidän nyt on tehtävä, kun tämä kirja on löytynyt. Kysykää sitä sekä minun että kaikkien muidenkin Israelin ja Juudan asukkaiden puolesta. Herran viha on ankarana yllämme, koska isämme eivät ole noudattaneet hänen sanojaan eivätkä ole eläneet kaikessa sen mukaisesti kuin tähän kirjaan on kirjoitettu” (21).  Jumalan kuuli Joosia ja hän sai lupauksen. “Minä korjaan sinut isiesi luo, ja sinä pääset rauhassa hautaasi. Silmäsi eivät joudu näkemään sitä onnettomuutta, johon minä tämän paikan ja sen asukkaat saatan” (28).

Joosia pyrki saamaan aikaan hengellisen herätyksen aikaan. Kaikkien ollessa koolla hän luki lain kirjaa tehden liiton Jumalan kanssa, jonka mukaan heidän tuli seurata Herraa ja kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan noudattaa hänen käskyjään, määräyksiään ja säädöksiään. Tähän kaikki suostuivat ja koko Joosian elinaikana kaikki israelin asukkaat palvelivat Herraa eivätkä luopuneet isiensä Jumalasta. Hyvä niin. Josia oli hyvä ja vastuullinen kuningas, joka halusi palvella Herraa ja kansaansa. Lakikirja toi varmaan varmuutta ja selkärankaa elämän valintoihin.

Apt. 28

Paavali käytti tilaisuuden hyväkseen Maltalla. Vaikka tekstissä ei mainita evankeliumin julistamista, niin ihmeet ja merkit seurasivat hänen askeliaan. Käärmeen purema ei haitannut Paavalia, vaan pikemmin päinvastoin. Kolmen kuukauden aikana hän paransi kaikki saaren sairaat, aloittaen ylimmän virkamiehen isästä. Paavalin jätti suuren jalanjäljen Maltalle. Malta pitää itseään yhtenä maailman vanhimmista kristityistä kansakunnista.

Apostolin työ jatkui Roomassa. Hänet otettiin siellä hyvin vastaan ja hän sai asua omassa asunnossa vartiosotilaan kanssa. Aluksi hän tapasi juutalaisten johtomiehiä.  “Aamuvarhaisesta iltamyöhään Paavali todisti heille Jumalan valtakunnasta ja selitti sitä. Mooseksen lakiin ja profeettoihin vedoten hän yritti taivuttaa heidät uskomaan Jeesukseen” (23). 

Paavali oli uskollinen tehtävälleen ja kutsulleen. “Täydet kaksi vuotta Paavali sitten asui omassa vuokra-asunnossaan ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, avoimesti ja kenenkään estämättä (30-31). Sen lisäksi Paavali kirjoitti Roomassa neljä paimenkirjettä seurakuntiin, joita oli ollut perustamassa.  Hän oli erityisesti pakanoiden apostoli,  joka Jumalan johdatuksessa ja voimassa sai suuria ja merkittäviä asioita aikaan kirkon historiassa. RIP.

Juha

2. Aik. 33

Kyllä oli ihmeellistä lukea ja vaikea ymmärtää, miten Hiskian pojasta tuli tällainen “pahis”. Kaikki näytti aluksi menevän kuninkaalta pieleen. Ennemminkin tuli mieleen, että eikös VT:ssä kerrota isien hyvien tekojen siunausten siirtymistä sukupolvelta toiselle eikä vaan pahojen tekojen kostamisesta seuraavalle polvelle. Eikö nyt olisi voinut olla taas sen siunauksen vuoro?

“Manasse oli kahdentoista vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäviisi vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, samoja iljettäviä tekoja kuin kansat, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten edeltä” (1-2).

 “Mutta Manasse eksytti Juudan ja Jerusalemin asukkaat, niin että he tekivät pahaa enemmän kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä” (9).

Sitä ovat varmaan muutkin pohdiskelleet, miten näin kävi. Ikänsä perusteella ei hänellä liene ollut paljon sanottavaa, vaan muut hovin henkilöt oikeasti toimivat neuvonantajina ja hallitsijoina. Oliko Hiskia ollut liian tiukkis ja nuoren kapina sai aikaan totaalisen vastareaktion isän arvoja ja moraalia kohtaan? Psykologiassa puhutaan myös ylisukupolvisesta traumasta, jotka voivat toimia joko turvana tai raskaana taakkana.

Mutta onneksi Jumala oli laupias ja armahtavainen puuttuen asiaan puhuttelemalla Manassea sillä tavalla, että hän ymmärsi katua ja tehdä parannusta. Niin Manasse sai hallita hyvänä hallitsijana vielä monta vuotta. “Ahdingossaan Manasse koetti lepyttää Herraa, Jumalaansa, ja nöyrtyi isiensä Jumalan edessä. Kun Manasse rukoili Jumalaa, Jumala myöntyi hänen pyyntöönsä. Hän kuuli Manassen rukouksen ja johdatti hänet takaisin valtaistuimelle Jerusalemiin. Silloin Manasse ymmärsi, että Herra on Jumala” (12-13).

Tämä armahduksen jälkeen ”tuhlaajapojan” elämässä alkoi uusi suunta joka näkyi hyvinä tekoina. “Hän poisti Herran temppelistä epäjumalat ja sinne teettämänsä patsaan sekä hävitti kaikki alttarit, jotka oli pystyttänyt temppelivuorelle ja muualle Jerusalemiin, ja heitätti ne kaupungin ulkopuolelle. 16Hän kunnosti Herran alttarin, uhrasi sillä yhteysuhreja ja kiitosuhreja ja käski Juudan kansan palvella Herraa, Israelin Jumalaa” (15-16).

Amon, Manassen poika, oli kuninkaana vain kaksi vuotta. Hänestä voinee sanoa, että hän sai sitä mitä tilasi tai kuten ennen sanottiin syy-seuraussuhteesta, että sitä niittää mitä kylvää.

 

Apt. 27

Ollaan juuri täällä Välimeren rannalla ja eilen saimme nauttia kauniista merimaisemista, luonnonpuiston kauneudesta ja turkoosin värisessä meressä uimisesta saaristoristeilyllä. Paavali varmaan oli käynyt täälläkin, koska monen kukkulan päälle oli pystytetty risti ;).

Paavali ei vaarallisella työ/merimatkallaan saanut luonnon kauneutta katsella, vaan syysmyrsky piti laivoja otteessaan. Merimatka kesti pari viikkoa, ja päättyi haaksirikkoon Maltalle.

Paavali kulkee Jumalan johdatuksessa ja saa palvella Jumalaa laivan todellisena johtajana ja matkalaisten henkisenä ja hengellisenä johtajana, vaikka laivalla oli kapteeni ja sadanpäämies. Hän antoi ennakkovaroituksen vaarallisesta matkasta, jota ei kuitenkaan kuunneltu. Sen jälkeen hän rohkaisi pelokasta miehistöä kertoen yöllisestä kohtaamisesta ja Jumalan lupauksesta: “Enkeli sanoi: ’Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat.’ Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu.( 24-25). Kuulosti siis siltä, ettei Paavalin takia yksikään 276 laivalla olijasta hukkunut. Niin evankeliumi saapui Paavalin myötä myös Maltalle, josta löytyy monia muistomerkkejä ja paikkoja, jotka on nimetty Paavalin mukaan.

Juha

2. Aik. 32

Nyt Hiskia pääsee harjoittelemaan kriisijohtamisen taitoja, kun hänen johtamaa Juudaa uhkasi ylivoimainen vihollinen Assyria ja Sanherib. Hän ei turvautunut pelkkään lihasvoimaan, vaan rohkaisi kansaa luottamaan siihen, että Jumala taistelee heidän puolestaan. 

Hiskia toimi taktisesti viisaasti suojaten Jerusalemin vesilähteet ja vahvistaen kaupungin muureja. Sen lisäksi hän vahvisti sotapäälliköitä henkisesti ja hengellisesti rohkeilla sanoillaan Jumalasta. Hän muistutti, että Herra on heidän kanssaan myös sodassa: “Olkaa lujia ja rohkeita! Älkää pelästykö Assyrian kuningasta ja hänen suurta joukkoaan, sillä meillä on puolellamme suurempi voima kuin hänellä. Hänen voimansa on ihmisvoimaa, mutta meidän kanssamme on Herra, Jumalamme, joka auttaa meitä ja sotii puolestamme.» Hiskian, Juudan kuninkaan, sanat antoivat kansalle rohkeutta” (7-8).

Rukous oli myös tärkeä osa taistelua. Assyrian kuningas uhosi ja pilkkasi Israelin Jumalaa, mutta sai siitä ansaitsemansa tuomion. “Silloin kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Amosin poika, rukoilivat ja huusivat kohden taivasta. Ja Herra lähetti enkelin, joka surmasi Assyrian kuninkaan leiristä jokaisen soturin, ruhtinaan ja päällikön. Kuningas palasi nöyryytettynä omaan maahansa” (20-21).

Yksi hairahduskin kerrotaan jälkipolville, joka meinasi koitua Hiskian tuhoksi. Se oli ylpeys, joka ilmeni siinä, että vaikka Jumala oli parantanut hänet vakavasta sairaudesta  (tästä lisää 2. Kun. 20), hän ei ollut siitä kiitollinen. Hiskian ja kansan nöyrtyminen pelasti heidät kuitenkin Jumalan vihalta.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hiskia menestyi elämässään ja “meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin arvokkaalle paikalle Daavidin suvun hautaan. Koko Juudan kansa ja kaikki Jerusalemin asukkaat osoittivat hänelle kunnioitustaan”( 33).

Apt. 26

“Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille” (26:22).

Paavali oli hyvä puheiden pitäjä. Hän ottaa yleisönsä kohteliaalla tavalla. Jumala käyttää meidän vahvuuksia valtakuntansa rakentamiseen. “Kuningas Agrippa! Olen onnellinen, kun saan tänään pitää sinun edessäsi tämän puheen ja puolustautua kaikkia niitä syytöksiä vastaan, joita juutalaiset esittävät. Sinähän olet hyvin perillä kaikista juutalaisten tavoista ja kiistakysymyksistä. Siksi pyydän, että kuuntelet minua kärsivällisesti” (2-3).

Paavali kertoi taas omakohtaisen elämänsä tarinaa, jolla hän sai mielenkiinnon heräämään. “Paavali, sinä olet järjiltäsi! Kirjaviisaus on sekoittanut pääsi”!

Jeesuksen kutsu Paavalille kertoo evankeliumin vahvalla tavalla:”Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt (16-18).

Tosin täytyy muistaa myös se, että Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa, kuten Paavali kirjeissään muistuttaa omiin kokemuksiin vedoten. Evankeliumissa on myös voima: Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle” (Room. 1:16).

Juha