Tekijä: Kyyrä

Job 30

Vuorossa on valitusvirsi, jolla Job tunteita herättävästi haluaa ehkä muistuttaa, miten ystävät eivät ole olleet ymmärtäväisiä ja empaattisia häntä kohtaan. Job kuvailee omaa kärsimystään monin eri tavoin ja monella elämän alueella hyvin rajuin sanoin. Kärsimyksen ongelmaa on mahdoton järjellä selittää. Hän kokee suurta tuskaa, koska on menettänyt sosiaalisen asemansa ja nyt jo yhteiskunnan ulkopuolelle syrjäytyneetkin pitävät häntä pilkkanaan ja osoittavat sen monin eri tavoin. Näin katosi mainen kunnia ja arvostus nopeasti. Lisäksi hänen ruumiinsa kärsii, kipu on valtava ja kauhu saa hänet valtaansa. Pahinta lienee se, että hän kokee myös Jumalan hyljänneet hänet. “Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua. Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi minua ravistelee” (20-21).

On helppo sanoa, että eihän Jumalan hylkää ketään, joka apua huutaa, kun tietää Jobin elämän seuraavat vaiheet jo nyt. Ahdistuksen aikana on kuitenkin vaikeaa katsoa tulevaan, vaikka Jumalan huolenpito ja rakkaus siellä odottavatkin. Tunteet kertovat, että Jumala on unohtanut minut. Usko voi kuitenkin kurottaa jo eteenpäin vastaten, että vaikka en näe enkä ymmärrä, ei Jumalan armo ole muuttunut. Herra hallitsee tämänkin. Luku päättyy pimeyteen, koska tarina ei ole vielä ohi. 

Raamatun sankareissa on paljon samaa kokeneita, jossa kuljetaan täydellisen pimeyden ja vastaamattomien rukousten läpi ennen kuin Jumala lopulta vastaa ja palauttaa kaiken. Tulipa mieleen myös Jeesuksen sanat Golgatalla:“Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Mark. 15:34)

Luuk. 11

UT:n lukukappaleesta löytyy myös apua kärsimykseen. Jeesus opettaa rukoilemaan, joka on suuri lahja ja etuoikeus kaikille. Saamme jättää murheemme ja koko elämämme Taivaan Isän hoitoon. Jeesus antaa opetuslapsille käytännön työkalut tulevaan taistoon. Voi iloiten yhtyä tähän opetuslasten pyyntöön: “Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan.”

Jeesus opettaa vertauksillaan, että rukoilu on kestävyyslaji ja Jumala kyllä kuulee rukoukset, vaikka se ei rukoilijasta aina tunnu siltä. “Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan” (10). Jumalan perimmäinen vastaus rukouksiin on Hänen oman läsnäolonsa, voimansa ja lohdutuksensa eli  (Pyhän Hengen) antaminen ihmiselle.

Luvun lopusta vielä sen verran, että Jeesus puhuu taas Jumalan sanan kuulemisen ja noudattamisen tärkeydestä sekä valon sytyttämisestä. Nämä liittyvät olennaisesti myös rukoukseen ja hengellisen elämän hoitamiseen. Autuas on se, joka niin tekee, sillä silloin lamppu syttyy ja valaisee. “Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: »Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.» (Joh. 8.12)

Juha

Job 29

Job aloittaa perustella omaa näkemystään ystävien syytöksistä. Hänen puolustuksensa perustuu oman menneisyytensä muisteluun. Se onkin mahtava, jossa Jumalan siunaus näkyy monessa paikassa. Hän muistelee Jumalaa läsnäolevana turvana ja huolenpitäjänä. Kaikki ihailivat Jobia ja halusivat kuulla häntä. Hän auttoi hädänalaisia ja puheesta käy ilmi, että hänen elämä suhteessa Jumalaan  ja oikeudenmukaisuutensa olivat hänen identiteettinsä ydin, joka näkyi myös ulospäin hyvinä tekoina. Hän tavallaan arvioi jo elettyä elämää ja omia arvojaan ja aikaansaannoksiaan hyvin vakuuttavasti.

Voinee siis sanoa, että Jobilla oli hyvä ja terve itsetunto, joka oli rakentunut aiemmasta turvallisesta kiintymyssuhteesta Jumalaan. Sen kasvuun ja kehittymiseen tarvittavat pystyvyyden tunteet olivat myös liittyneet hänen onnistumisen kokemuksiin  elämässään. Resilienssistä puhutaan nykyisin paljon, jota Jobilla ilmiselvästi oli. Se on henkistä joustavuutta ja sitkeyttä, joka jaksaa auttamaan eteenpäin myös vastoinkäymisten kohdatessa. Ehkä vanhojen hyvien aikojen muistelu auttoi myös jaksamaan kärsimyksessä ja herätti myös toivoa tulevasta!? 

Tuli mieleen virsi 600:”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.”

Luuk. 10

Jeesus valmistautuu seuraavaan maakuntamatkaan etupainotteisesti lähettämällä 72 opetuslasta etukäteen etsimään tulevia sadonkorjaajia. Taas mentiin ilman varusteita vaarallista tehtävää suorittamaan varsin yksityiskohtaisten ohjeiden saattelemana. Tehtävänä oli mennä rauhan tervehdys edellä kohtaamaan ihmisiä ja nauttimaan vieraanvaraisuudesta niiden kanssa, jotka ottivat heidät vastaan. “…syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille:´Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.´ No vastustustakin oli odotettavissa, mutta ei saanut jäädä sitä ihmettelemään, vaan oli jatkettava eteenpäin. 

Turnee oli varsin menestyksekäs ja nyt pahat hengetkin tottelivat Jeesuksen nimessä tehtyjä käskyjä. Jeesus kuitenkin muistutti, ettei liikaa kannattanut kiinnittyä tähän kokemukseen, vaan tärkeämpi ja kestävämpi ilon aihe on se, että heidät on jo merkitty valtakunnan kansalaisiksi taivaan kirjaan. Kuitenkin Jeesus itse aivan haltioituu kun Pyhä Henki täytti hänet. Hän koki varmaan iloa opetuslasten menestyksestä ja siitä, että tämä tehtävän siirto opetuslapsille  taitaakin onnistua! Jeesuksen nimi ja valtuutus ovat avaimet Jumalan valtakunnan työssä. 

Vaikka Jeesus puhui yleensä suurille kansanjoukoille, huomasi hän myös yksilöt. Lainopettaja halusi testata Jeesusta ja kyseli millä teoilla saisi omaksi iankaikkisen elämän. Jeesus lähti mukaan dialogiin ja vastasi vastakysymyksellä saaden hyvän vastauksen takaisin. “Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää” (28). Lain kirjain oli teoriassa juuri näin. Jeesus halusi myös haastaa lainopettajaa kertomalla hänen kysymykseen lähimmäisestä vastauksena tarinan miehen ryöstöstä ja pahoinpitelystä. Tällä rima nousi aika korkealle ja lopun kehotus “mene ja tee sinä samoin” jäi varmasti lainopettajan mieleen tämän kohtaamisen jälkeenkin. Samarialaisethan olivat juutalaisten vihollisia, joiden kanssa ei saanut olla missään tekemisissä, koska he olivat uskonnollisesti epäpuhtaita.

Vanhat teologit ovat selittäneet vertauksen myös hengellisesti, jossa Jeesus on tuo laupias samarialainen. Hän on tuo ulkopuolinen ja hyljeksitty, joka tulee syntisen luo, kun kukaan muu ei voi auttaa. Jeesus tuntee sääliä ja pelastaa ihmisen.

Martta ja Maria opettavat puolestaan oikeaa järjestystä elämälle. Molempia puolia tarvitaan elämässä. Itselleni touhuaminen pitää kiinni elämässä , mutta huolehtimisen ja hätäilyn voisin jättää vähemmäksi. Tulipa mieleen kylväjävertaus, jossa Maria voisi edustaa hyvää maata istuen Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa tämän sanaa, kun taas Martan huomio on täysin kiinnittynyt käytännön järjestelyihin, ohdakkeisiin, moninaisiin huoliin ja hätäilyyn.

Juha

Job 28

Ihminen osaa kyllä kaivaa esiin maan aarteet, “mutta viisaus – missä se on? Missä on ymmärrys? Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.”  Sitä Job nyt kyselee useampaan otteeseen. (Jos tähän vielä lisää nykyisin usein tietotyökaluna käytetyn tekoälyn, niin kyllä pohdiskeltavaa riittää.)

Job itse vastaa kysymykseensä luvun loppupuolella. “Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu” (23). Jumala kertoi sen ihmiselle:” Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa” (28).

Todellinen viisaus ei ole älykkyyttä tai tiedon määrää. Se on Jumalan suuruuden ymmärtämistä ja kunnioittamista, ja se asettaa ihmisen nöyrälle paikalle Herran edessä. Herraa pelkäävälle kasvaa moraalista ja hengellistä kykyä erottaa hyvä pahasta sekä halu elää Jumalan tahdon ja ohjeiden mukaan.

”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta” (Jaak.1:5).

Luuk. 9

Nyt alkoi opetuslasten treenikausi. Edellä he olivat saaneet seurailla Jeesuksen elämän ja opetuksen tuomaa suosiota hänen puhuessaan Jumalan valtakunnasta suurille ihmisjoukoille, mutta kuitenkin yksilöt huomioiden. Monet ihmeet tulivat Jeesuksen kautta kaikkien hämmästeltäväksi ja todellisiksi. Jeesus antoi kahdelletoista opetuslapselleen vallan parantaa sairaita, lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja ohjeistaa heidät luottamaan Jumalan huolenpitoon ilman omia matkaeväitä tai rahaa. Sitä voisi nykytermein kutsua ehkä myös ilmiöoppimisena, jossa tietoa sovelletaan käytäntöön reaalimaailmassa, harjoitellaan ongelmanratkaisu- ja ryhmätyötaitoja ja kykyä hahmottaa suuria kokonaisuuksia. Ilmiöoppiminen on kuitenkin jo julistettu pannaan Pisa-tulosten myötä, niin olkoot sitten tiimioppimista.  Eli julistetaan evankeliumia, parannetaan sairaita ja palataan yhteen jakamaan kokemuksia Jumalan valtakunnasta. Jokainen ryhmän jäsen on vastuussa lopputuloksesta ja toisten oppimisesta. Näin teoria ja käytäntö kulkevat käsi kädessä. 

Ruokkimisihmeessä opetuslapset olivat ehdottaneet nälkäisten ruokkimiseen inhimillistä ratkaisua, mutta Jeesus haastaa oppilaitaan seuraavalla tehtävällä. ”Antakaa te heille syötävää” (13). Näin tapahtuikin, mutta Jeesuksen tavalla, jossa  mukaan otettiin ihmiset ja olemassaolevat resurssit. Viisi leipää ja kaksi kalaa muuttuivat Jeesuksen siunaamana ja opetuslasten jakamana  yltäkylläisyydeksi ja ihmeeksi. “Kaikki söivät kyllikseen , ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin 12 korillista” (17).

Jeesukselle oli tärkeää se, että opetuslapset varmasti tajuaisivat, että hän on Messias. Siksi hän kyselee asiaa opetuslapsiltaan, joiden puolesta Pietari tunnustaa uskovansa, että Jeesus on Messias. Sanomalla Jeesusta Kristukseksi (Messiaaksi) Pietari tunnusti, että Jeesus ei ollut vain yksi profeetta muiden joukossa, vaan se kauan odotettu kuningas ja pelastaja, josta koko Vanha testamentti oli ennustanut. Nyt Jeesus rohkaistuu jo vähän kertomaan omasta kohtalostaan tässä vaiheessa koulutusta.

Mielenkiintoinen piirre Jeesus-opettajasta löytyy opetuslasten epäonnistumisen yhteydessä. Jeesus turhautuu aika paljon ja myös tuo tunteensa esille sanallisesti  kohdatessaan opetuslasten kyvyttömyyden ajaa pojasta pois pahaa henkeä. Hän oli palannut muutamien opetuslasten kanssa vuorelta suurten hengellisten kokemusten kanssa, jotka olivat vahvistaneet ja selkeyttäneet Jeesuksen tehtävää ja valtuutusta. Jeesus oli saanut jutella Mooseksen ja Elian kanssa ja Isä Jumalakin oli ilmestynyt pilvenä paikalle. Nyt epätoivo ja ehkä epäusko oppilaiden kyvykkyyteen oli hetkeksi tullut pintaan. Aikaa oli niin vähän jäljellä.

Juha