Tekijä: Kyyrä

Hagg. 1

2. Kor. 2

Eilisen kommentoinnin lopun teema johtajille kuuliaisuudesta jatkuu tässä luvussa. Tuskasta on mahdollisuus päästä yhteiseen iloon, mutta se vaatii toimenpiteitä.  Yhden ihmisen tuottama suru oli myös yhteisön suru. Paavali oli toiminut esimerkillisesti johtajana puuttumalla heti ongelmiin. Tuohon aikaan oli kai tapana, että julkisynnissä elävä tai väärää oppia opettava suljettiin rangaistuksena seurakunnan ulkopuolelle harjoittamaan katumusta. Nyt oli jo anteeksiantamisen ja lohdutuksen aika. Siksi Paavali kehottaa osoittamaan tälle henkilölle rakkautta, jottei  saatana pääsisi hajottamaan ja katkeroittamaan seurakuntaa riitojen avulla. “Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan” (Joh. 10:10). Nykyään annetaan ihmisten elää rauhassa ja toteuttaa omaa elämäänsä, ettei vaan yksityisyyden suojaa loukattaisi. Itse toivoisin, että jos tarvetta on, niin voisikohan vaikka lähimmäisenrakkauden velvoittamana joku tulla vähän auttamaan ja puhumaan minulle järkeä!

Sitten jäin taas jumiin tähän kuvaan, jossa kuljetaan eteenpäin voittosaatossa Kristusta seuraten,  ja hänen tuntemisensa tuoksua kaikkialla levittäen. Siinä on paljon vertauskuvia Jumalan tahdon mukaiselle elämälle. Kiitos meidän kuljettamisesta kuuluu Jumalalle, sillä se on hänen työtään meissä. Voittosaatossa kulkevat ovat päässeet osallisiksi Kristuksen voitosta. Hän voitti ristillä synnin ja kuoleman. Kristuksen tuoksun jäljet johtanevat VT:n polttouhreihin, jonka hepreankielinen nimi tarkoittaa “ylös kohoavaa”. Kun polttouhri toimitettiin säädetyllä tavalla ja uskossa Herraan, se oli “tuoksuva tuliuhri, joka oli  Herralle mieluisa” (3. Moos. 1:9). Tosi polttouhri Kristus uhrasi itsensä ristillä, nousi ylös kuolleista ja astui ylös taivaaseen. 

Miten sitten pitäisi elää ja toimia, että olisimme Kristuksen tuoksu? Alla muutama jae, jotka antavat suuntaa sille, mitä se voisi tarkoittaa.

• ”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle” (Ef. 5:2).

• “Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi” (Room. 12:1). 

• “Me julistamme sitä (Jumalan sanaa) Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta (17).

Juha

Sef. 3

2. Kor. 1

Kirjeen taustalta löytyi kirjeen sävyyn suuresti vaikuttaneita ongelmia seurakunnassa ja vääriä syytöksiä Paavalista, joihin hän puolustautuu henkilökohtaisesti kertomallaan oman elämänsä voitoista ja ahdingoista. Hän haluaa puolustaa arvovaltaansa, oikaista vääriä käsityksiä ja rakentaa sopua seurakuntalaisten kanssa. “Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille” (2).

Luottamuksen ja ehkä myös auktoriteettinsa lisäämiseksi hän tahtoo nimenomaan esiintyä apostolina, kuten hän heti kirjeen alun tervehdyksessä tekee. Virka on saatu suoraan Jeesukselta eikä sitä pidä vähätellä. Jeesuksen mukana ovat tulleet elämään myös kärsimykset ja Jeesukselta saatu lohdutus, jotka näyttävät olevan olennainen osa myös opetuslasten koulutusohjelmaa. “Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala” (3). Paavali rakentaa yhteyttä myös pyytämällä rukoustukea korinttilaisilta: “Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan” (11).

Paavalin matkan lykkääntyminen oli muodostunut ongelmaksi. Miksi hän ei tullut, vaikka oli niin luvannut? Voiko Paavaliin luottaa kun hän on noin ailahteleva? Paavali aloittaa puolustuksena antaen laajemman näkökulman elämään. Hän kertoo olevansa ylpeä siitä, että on noudattanut Jumalan vaatimaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä korinttilaisten keskuudessa ja antanut Jumalan armon ohjata elämää eikä inhimillisen viisauden (12). Vaikka korinttilaiset eivät sitä ole ehkä huomanneet, niin se on Paavalin omantunnon todistus. Sen jälkeen hän käyttää varsin voimakasta kieltä: ”Kutsun Jumalan todistajakseni ja vakuutan oman henkeni kautta, että olen lykännyt Korintin-matkaani vain teitä säästääkseni” (23). 

Kyllä on varmaan ollut välillä aika turhauttavaa Paavalille apostolinviran toimittaminen, kun joutuu tällaisiakin asioita hoitamaan. Turhaan ei Raamatussa kehoteta:” Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi teille paha asia” (Hepr 13:17).  

Tulipa mieleeni rohkaista meitä rukoilemaan nyt johtajien puolesta. Kun niin teemme, se on hyvä asia meille kaikille!

Juha

Sef. 2

1. Kor. 16

Jumalan palvelemista ja rakastamista on myös varojen antaminen Jumalan valtakunnan työhön. Jo VT:n aikana oli varmaan lakikin, mutta ainakin kehotus osallistua temppelin ylläpitokustannuksiin. ”Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavoin, sanoo Herra Sebaot. Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen” (Mal. 3:10). 

Tässä luvussa Paavali antoi käytännöllisiä ohjeita Jerusalemin pyhille järjestettävään keräykseen, jotta kaikki sujuisi hyvin. Varoja tulee kerätä avoimesti, säännölllisesti ja lähettää ne korinttilaisten itse valitsemien ja valtuuttamien henkilöiden toimesta Jerusalemiin. Paavali pysyi itse viisaasti sivussa talousasioista.

Toisessa korinttilaiskirjeessä Paavali antaa lisää ohjeita ja selvitystä, miten tärkeää on antaa omastaan. ”Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muille” (2. Kor. 9:13). Antaminen saa vastaanottajissa aikaan ylistystä Jumalaa kohtaan. Rahan antaminen liittyy kiinteästi seurakunnan ja yksilön hengelliseen elämään. Se on yksi uskon hedelmä. 

Jumalan luonne tulee hyvin ilmi sekä VT:n että UT:n jakeessa. Hän maksaa moninkertaisesti takaisin! “Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää (2. Kor. 9:8).

Kiitos Jeesus, että saamme antaa ja olla osallisena Jumalan Valtakunnan rakentamisessa tälläkin tavalla! “Maranata! Herramme tule! Herran Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne. Rakkaat terveiseni teille kaikille, te Kristuksen Jeesuksen omat” (23-24).

Juha