Tekijä: Mika Mouhu

1. Aik. 21

Daavidista sanottiin, että hän oli Jumalalle mieleinen. Hän teki paljon hyviä tekoja, mutta myös karmeita syntejä. Tässä luvussa kuvataan saatanan toimintaa, miten se kietoo ihmisiä tekemään syntiä. Väestönlasku oli kiellettyä ilmeisesti siksi ettei israelilaiset tai kuningas kuvittelisi voittojen johtuvan heidän sotajoukon suuruudesta. Oliko saatana viekoitellut Daavidin tekemään näin vetoamalla Daavidin ylpeyteen? Tarkkaa perimmäistä lankeemuksen syytä ei kerrota. Tämän takia Jumala rankaisi kansaa, Daavid sai valita rankaidun tavan tavan. Hän valitsi kolmen päivän ruton. Daavid pyytää Jumalalta anteeksi tekoaan, mutta joutuu näkemään Jumalan tuomion kohdistuvan kansaansa. Nähdessään tuhon hän rukoilee yhdessä kansan vanhinten kanssa Jumalalta armoa. He olivat kaikki pukeutuneita säkkikankaaseen, joka kuvasi syvää katumusta. ”Daavid sanoi Jumalalle: »Minä käskin toimittaa väenlaskun. Minähän olen syntiä tehnyt, minä olen tehnyt väärin. Mutta entä tämä minun laumani, mitä se on tehnyt? Herra, Jumalani, osukoon kätesi minuun ja isäni sukuun, mutta älä anna tämän vitsauksen kohdata kansaasi.» Silloin Herra katui onnettomuutta ja tuho loppui. Jumalan sanotaan katuvan monessa kohtaa vanhassa testamentissa. Katuminen kertoo mielestäni Jumalan armosta. Tässä yhteydessä Daavid ja vanhimmat olivat varmasti jatkuvasti rukoilleen Jumalalta armoa ja viimein Jumala vastaa rukoukseen. Luku kuvaa myös Jumalan tuomion hirvittävyyttä. Yhden ihmisen virheen takia kansa sai kärsiä. Jumala ei kuitenkaan täysin toteuttanut tuomiotaan, kun Daavid ja kansan vanhimmat rukoilivat. Herra anna kestävyyttä rukoukseen. Tapahtukoon sinun hyvä tahtosi tänäänkin.

Matt. 14

Johannes kastaja oli viimeinen vanhan liiton profeetta, hänetkin tapettiin, koska puhui suoraan Herodekselle hänen synnistään. Muistaakseni Johannes oli Jeesuksen serkku, joten he olivat varmasti eläneet lapsuuden yhdessä. Johanneksen kuolema kosketti Jeesusta, hän vetäytyi yksinäisyyteen. Hän ei kuitenkaan ollut siellä yksin, Isä oli hänen kanssaan. Itse kaipaan olla aivan yksin, silloin voin rauhassa rukoilla. Yhteinen rukous on tärkeää, mutta raamattu puhuu myös kammioon vetäytymisestä. Yksin rukoilemisessa oman ajatukset tuntuvat usein selkiytyvän ja mieli rauhoittuvan. Liian vähän maltan rukoilla yksin, koska usein vasta hiljaisen rukouksen jälkeen asiat ratkeavat.

Jeesus teki ruoka ihmeen ja 5000 ihmistä söi, pienet eväät riittivät. Kumpa luottaisin enemmän Jumalan huolenpitoon, tunnun välillä huolehtivan raha-asioista enemmän kuin köyhinä opiskeluvuosina. Jumala on luvannut pitää huolen joka päiväisestä leivästä. Tämän jälkeen Jeesus vetäytyi taas yksinäisyyteen ja opetuslapset lähtivät soutamaan vastarannalle. Opetuslapset joutuivat myrskyn keskelle ja Jeesus kävelee veden päällä heidän luokseen. Pietarikin halusi kävellä veden päällä ja onnistuu hetken aikaa, kunnes katsoo muualle kuin Jeesuksen. Uskon kohde muuttuu epäuskoiseksi peloksi ja luottamus häviää, Pietari vajoaa aaltoihin, mutta Jeesus pelastaa hänet. Jeesus sanoo Pietarille: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?» Niin, miksi epäilen, miksi uskoni on vähäinen. Vahvista taas uskoani. Tämän jälkeen veneessä olijat tunnustivat Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua. Kiitos, että armahdat.

Mika

1. Aik. 20

Matt. 13

Jeesus käytti paljon vertauskuvia, joita ihmiset eivät ymmärtäneet. Opetuslapset ihmettelivät asiaa Jeesukselle. Voisin itsekin esittää kysymyksen, että miksi puhut sellaisella tavalla ettei sinua ymmärretä. Jeesuksen sanat ovat taas sellaiset, että ihmettelen niitä. Hän sanoo: te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuuden, he eivät. Tässä yhteydessä viitataan Jesajan ennustukseen: ”Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.” Oliko tämä jatkumoa sille, mitä Jumala moneen kertaa sanoi israelin kansalle vanhassa testamentissa, koska he ovat hylänneet hänet niin hänkin hylkää heidät, ei kuitenkaan kaikkia. Paavalikin puhuu juutalaisten paatumuksesta, jonka takia he eivät ole ottaneet vastaan Jeesuksen sanomaa. Paatumuksessa on menty niin pitkälle ettei enää kuulla, vaikka asia selkeästi esitetään. Tässä on itselle on pohdittavaa. Kuulenko ja kuuntelenko Jumalaa oikeasti. Hyvä kuitenkin muistaa, että opetuslapset olivat juutalaisia ja saivat ymmärtää taivasten valtakunnan salaisuudet. Me olemme saaneet kuulla evankeliumin juutalaisilta.

Jumalan valtakunnan voima esitetään erilaisilla vertauksilla. Sinapin siemen oli pienin tunnettu siemen ja siitä kasvoi suuri puu. Itselle tuo vertaus kertoo kuinka ihmisenä pystyn tekemään yksin vähän, mutta yhdessä muiden kanssa Jumalan valtakunnassa voin tehdä paljon ja olen osa suuren ja kaikkivaltiaan Jumalan valtakuntaa. Samoin kuin pieni hapate hapattaa koko taikinan, niin pieni ihminen täynnä Pyhää Henkeä tekee Jumalan tekoja. Yhden kallisarvoisen helmen löytyminen tekee arvokkaaksi arvottoman maan. Jumalan valtakuntaan kuuluminen on arvokkainta maailmassa. Parissa vertauksessa selitetään myös kuinka tällä hetkellä Jumalan valtakuntaan kuuluvat elävät yhdessä valtakuntaan kuulumattomien keskuudessa. Kerran kaikki kuitenkin tulee loppumaan ja valtakuntaan kuuluvat tullaan erottamaan omaan ikuiseen valtakuntaan. Nyt elämme tilassa, jossa on epäoikeudenmukaisuutta ja paljon kysymysmerkkejä. Tulevaisuus on kuitenkin valoisa ja odotamme tulevan rauhan valtakunnan toteutumista. Herra anna voimaa elää vanhurskaana, sinun armoosi luottaen.

Jeesusta ei arvostettu omassa kotikaupungissaan, hän sai epäilyä kohtaansa. Ehkäpä epäily johtui siitä, että hän eli aivan normaalin elämän rakennusmiehen poikana ja hänen äitinsä ja veljiensä nimi tunnettiin. Hän ei elänyt elämäänsä kuninkaan palatsissa, vaan tavallisena työläisenä. Ihmiset olivat epäuskoisia, koska hän olikin elänyt ihan normaalin elämän. Epäusko esti heitä näkemästä tunnustekoja, jotka todistivat hänen olevan Jumalan Poika. Me ihmiset katsomme niin helposti ulkoisia asioita, kun Jumala näkee sydämeen asti. Herra armahda minua ettei epäusko estäisi sinua tekemästä tekoja, jos se estääkin niin anna anteeksi epäuskoni.

Mika

1. Aik. 19

Matt. 12

Sapatti oli säädetty lepopäiväksi, mutta fariseukset olivat tehneet siitä kuluttavan päivän. Lepo oli viety ihmisiltä pois, kun heidän tekemisiään vahdittiin. Jeesus paransi sairaan sapatti, sekin oli työtä fariseusten silmissä. Jeesus sanoo heille: ”Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhri menoja.” Armahtavisuutta Jeesus tahtoo välittää meidän kauttamme. Fariseukset miettivät tämän jälkeen, miten raivasivat Jeesuksen pois.

Toisessa kohtaa fariseukset sanovat Jeesuksen  parantavan ihmisiä paholaisen voimalla. Jeesus vetoaa fariseukseen ettei valtakunta voi pysyä pystyssä, jos se riitautuu itsensä kanssa ja heittää heille kysymyksen kenen voimalla sitten fariseustenkin opettamat opetuslapset parantavat sairaita. Hedelmistä puu tunnetaan, pelkästään sanat eivät kerro ihmisestä vain myös teot. Hän puhuu fariseuksille myös kovin sanoin, kun he eivät hyväksy häntä messiaana eivät hänen tekojaan ja syyttävät Jeesuksen tekoja paholaisen teoiksi, vaikka ne olivat tehty Pyhän Hengen voimalla. Tässä yhteydessä Jeesus sanoo ettei Pyhän Hengen pilkkaa anneta anteeksi. Tämä lause on aiheuttanut joillekin ihmisille pelon ettei heidän syntejään anneta anteeksi. Jeesus kuitenkin puhuu fariseuksille, jotka eivät hyväksyneet hänen tekojaan Jumalan teoiksi ja eivät vastaanottaneet häntä messiaana, pelastajana.

Jeesus kielsi välillä parantuneita kertomasta siitä muille. Hänen toimintatapaansa kuvattiin jo vanhassa testamentissa näin: ei hän huuda eikä riitele, ei kuulla hänen ääntänsä kaduilla. Hän paransi sairaita, mutta hän teki sen nöyrällä tavalla. Hänen tekonsa olivat voimakkaita todistuksia. Hän seisoi heikkojen ja syrjittyjen rinnalla, meni heidän luokseen, joilla oli murtunut sydän. Meillä esimerkki jonka mukaisesti voimme toimia. Tämä ei tarkoita etteikö Jeesus olisi ollut rohkea, hän herätteli kovin sanoin aikansa opettajia puolustaakseen armahtavaisuutta heikkoja ja kärsiviä kohtaan.

Jeesuksen äiti ja veljet yrittivät tulla puhumaan hänelle, mutta Jeesus osoittaakin opetuslapsiaan ja sanoo: tässä on minun äitini ja veljeni. Jeesus kuvaa hänen seuraajiensa läheistä suhdetta häneen tavalla, joka varmasti herätti taas ihmetystä. Hän selittää vielä asiaa tarkemmin: ”Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.»” Me olemme hänen seuraajiaan ja hänen läheisiä perheenjäseniä. Meitä kutsutaankin Jeesuksen veljiksi, se kuvaa kuinka läheisessä suhteessa olemme häneen. Hän on samalla kuitenkin Herramme ja kuninkaamme, jota palvelemme. Tänäänkin saamme elää hänen lähellään, armollinen Jumala on meidän Isämme ja saamme olla hänen perhettään.

Mika