Tekijä: Mika Mouhu

4. Moos. 13

Israelilaiset antoivat pelon ohjata elämäänsä eivätkä Jumala lupauksien. He näkivät vain uhkakuvat, eikä mahdollisuuksia, keskeistä oli, että unohtivat Jumalan lupaukset eivät uskoneet. Meidän ei tulisi elää pelosta käsin. Välillä mietin, että onko minun pakko lukea ikäviä uutisia ja kauhutarinoita ihmisten pahuudesta. Voisinko vain sulkea korvat ja kiittää Jumalan hyvistä töistä? Joudumme elämässä kohtaamaan uskoamme haastavia asioita, se ei kuitenkaan saisi ajaa meitä pelkoon ja epätoivoon. Toisinaan niin voi käydä, mutta uskon tulisi luoda toivoa. Voisinko uskoa, että selviän tästä? Minun kanssani on kaikkivaltias Jumala. Kaikkia ongelmia ei tietysti ratkaista näin ja elämään voi tulla masennusta, mutta kunpa usko silloin toisi lohtua.

Apt. 28

Juutalaisten paatumus oli kovaa luokkaa. Ihmeteot ja evankeliumin julistus eivät riittäneet heille. Toki paljon tuli juutalaisia uskoon ja evankeliumi annettiin heille ensin, mutta kaikki eivät kääntyneet. Kääntyminen tuo parantumisen, sielun parantumisen. Miten vapauttavaa on, kun on saanut syntinsä anteeksi. Ilo tuntuu vain olevan vähissä, kun tajuaa oman syntisyytensä. Ytimessä ei olekaan synnistä vapaa elämä, vaan luottamus Kristuksen vanhurskauden riittävyyteen. Luotanko, että kaikki syntini on annettu anteeksi? Pyrinkö peittämään syntisyyttäni hyvillä teoilla, joilla pyrin ansaitsemaan rauhan. Parantuminen omista ansaita keinoista tapahtuu vain uskon kautta. Uskossa onkin kyse luottamuksesta Kristuksen työ riittävyyteen. Juutalaiset jäivät omien tekojen orjaksi, perinteiden, joissa luulivat olevan pelastuksen. Pelastus on kuitenkin vain Kristuksen ansiossa. Ainakin itselläni pitkään uskossa olleelta meinaa unohtua usko Kristuksen työn riittävyyteen. Olen aina tuomassa omia tekojani Jeesuksen luokse, kun hänen luokseen pitäisi tuoda syntiset tekoni. Herra armahda minua, että pitäisin kiinni uskostani sinun armoosi ja luottaisi sovitustyösi riittävyyteen joka päivä.

Mika

4. Moos. 12

Ihmiset löytävät aina toisesta jotakin valitettavaa. Mooseskin joutui kohtaamaan kritiikkiä ja kateutta. Jumala puhui hänelle kasvoista kasvoihin, avoimesti. Kateelliset ympärillä olisivat halunneet hänen paikkansa. Jumala kutsuu ihmiset paikoillensa, tehtäviinsä. Kullakin oma paikkansa, eikä toisen paikasta kannata olla kateellinen. Eikä omaa paikkaa tai tehtävää pidä väheksyä. Mitä teemmekin, teemme sen Herralle. Missä olemmekin, olemme kutsumuksessamme. Itse uskon siihen, että toimin siinä paikassa ja tehtävissä, jossa minun pitääkin toimia. Jumala johtaa elämääni, koska olen hänen omansa. Tämä ei tarkoita, että tekisin kaiken oikein ja riittävästi tai paljon. Elämässä on erilaisia tilanteita, jolloin ei vain pääse tekemään asioita, joita haluaisi. Elämäntilanteet vaihtelevat ja uskon senkin vaikuttavan tehtävään, johon on kutsuttu. Meidän ei siis pidä verrata itseämme toisiimme, ei arvostella toisia eikä vähätellä itseä. Siunatkaa toisianne, sillä siihen teidät on kutsuttu.

Apt. 27

Johtaja voi olla myös joku muu kuin siihen nimetty henkilö. Olosuhteiden muuttuessa joku muu kuin nimetty johtaja voi alkaa johtaa ryhmää. Paavali otti vankina johtajan roolin. Hän ei pelännyt esittää mielipidettään. Ensin hän varoitti miehistöä jatkamasta matkaa. Hänen varoituksiaan ei kuunneltu ja laiva joutui myrskyyn. Sen jälkeen häntä alettiin kuuntelemaan. Hän huomautti asiasta, mutta ei jäänyt syyttämään, vaan rohkaisi heitä Jumalalta saadulla rohkaisulla. Keskellä myrskyä hän sanoi: yksikään teistä ei huku, ainostaan laiva tuhoutuu. Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Hänen rauhallisuutensa teki varmasti vaikutuksen. Juuri ennen laivan tuhoutumista hän vielä kehottaa ihmisiä syömään ja kiittää kaikkien nähden leivästä Jumalaa ja syö. Neljätoista päivää kaikki olivat eläneet pelossa ja jännityksessä, syömättä. Paavalin tyyneys myrskyn keskellä kertoo luottamuksesta Jumalaan. Mekin voimme olla esimerkkeinä epävarmuuden ajassa olemalla tyyniä ja luottavaisia. Voimme kertoa rauhamme salaisuudesta, seistä vakaana ja olla jotajina esimerkkimme kautta. Herra sotii puolestanne, te olkaa hiljaa sanoi Jumala israelin kansalle. Meillä on kuitenkin hetkiä, jolloin meidän tulee nousta ylös Paavalin tavoin ja olla tyynenä, rauhallisena johtajana. Älkää pelätkö, uskokaa Jumalaan, hän haluaa antaa teille rauhan.

Mika

4. Moos. 11

Kansa alkoi valittaa ruuasta, kun piti joka päivä syödä samaa ruokaa. Ruuan saanti on helppoa, piti vain aamuisin käydä keräämässä mannaa, joka maistui öljyleivoksilta. Ehkä itekin voisi ajatella muuta ruokaa, jos söisi joka päivä samaa ruokaa. Jumala opetti israelilaisia tässäkin asiassa. Hän piti huolen ruuan saamisesta, ruokaa riitti joka päivälle, manna oli vain väliaikainen ruoka, parempaa oli luvassa. Jeesus kehottaa meitä olemasta murehtimatta huomisesta päivästä, kullakin päivällä on oma murheensa. Toisekseen pitäisi tyytyä siihen, mitä on annettu kullekin päivälle. Israelilaiset pyysivät lihaa, eivätkä tyytyneet Jumalan heille antamaan leipään. He hylkäsivät näin Jumalan avun elämässään ja halusivat muuta. Jumala antoi hille kyllästymiseen asti lihaa niin paljon, että alkoi kuvottamaan heitä. Miksi haluamme vain lisää, emmekä tyydy siihen, mitä meillä on ja ole kiitollisia. Kun teillä on ruoka ja vaatteet, niin tyytykää siihen. Varmasti pärjäisimme vähemmälle ja olisimme jopa tyytyväisempiä. Opiskeluajan niukkuudesta huolimatta se aika tuntui kuitenkin melko huolettomalta ajalta, vähälläkin on pärjännyt elämässä.

Mooses oli henkisesti aivan loppu. Hän oli niin loppu, että pyysi Jumalalta armoa päästä pois kärsimyksestä. Jumalan antama kutsu oli kuluttanut hänet, kansan raskas tyytymättömyys ja jatkuva valitus kohdistui häneen. Paavali koki samaa raskautta pyrkiessään ratkaisemaan seurakuntien riitoja. Hän sanoi kantavansa Kristuksen arpia mukanaan, hän tunsi itsessään stressin kantaessaan kaikenlaisia ihmisten välisiä riitoja mukanaan. Jumalalla oli ratkaisu Mooseksen taakkaan, hän jakoi sen 70 kymmenelle muulle. Kukaan meistä ei saisi kaatua taakkojen alle. Tarvitsemme toisiamme, toisten tukea, rohkaisua ja huolten jakamista. Mooseksen sanat Joosualle: Kumpa koko Herran kansa saisi Herran Hengen on toteutunut helluntai päivänä. Meille on annettu voima kantaa toistemme ja omia taakkojamme, Pyhän Hengen voima. Antakoon meille viisautta olla toistemme tukena ja viisautta luovuttaa asioista, joita ei ole annettu meidän kannettavaksemme. Voisimmeko kaikkien vaatimusten keskellä olla vaatimatta itseltämme enemmän kuin pystymme. Antakoon Herra meille viisautta asettaa myös rajoja ettemme uupuisi. Herra antakoon uupuneelle tänäänkin lepoa ja taakan keventämistä.

Apt. 26

Paavalin julistus kuningas Agrippalle oli taitavaa, suoraa, omakohtaista. Luulen, että oikeudenkäyntien puheenvuorot ovat kestäneet huomattavasti pidempään. Paavalin puheen pääkohdat on kuitenkin tiivistetty tähän. Hän vetoaa Agrippan omaan lain tietämykseen. Johto oli siis hyvin tietoinen ympärillä olevien ihmisten ajattelusta, ainakin Agrippa. Paavali toteaa: Miksi teistä on niin uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet? Tämä oli varmasti radikaali ajatus uskonnossa. Kristnusko edusti poikkeavaa näkemystä, sen takia se ei sulautunutkaan muihin uskontoihin ja erottui joukosta ja aiheutti hämmennystä. Uskominen kuolleista nousemiseen herätti ihmettelyä, torjumista. Juutalaisuuskin erottui yksi jumalisena uskontona, mutta kristinuskon ajatus kuolleista nousemisesta oli radikaalia. Kuningas Agrippa sai kuulla radikaalia sanomaa, samoin kaikki salissa olleet ihmiset.

Taas kerran evankeliumin julistaminen herätti jopa suuttumusta Festuksessa. Hän sanoi kovalla äänellä: »Paavali, sinä olet järjiltäsi! Kirjaviisaus on sekoittanut pääsi.» Tähän Paavali vastaa puhuvansa totuuden ja terveen järjen mukaisesti. Kumpa voisin yhdistää itse puheissani totuutta ja tervettä järkeä. Voisinpa myös haastaa ihmisiä Paavalin tavoin: uskotko Jumalaan. Tiedän, että uskot. Vähällä tai paljolla haluaisin tehdä sinut kristityksi. Hän asetti itsensä esimerkiksi, sellaisia mekin olemme. Meidän elämäämme seurataan, uskoamme arvioidaan. Uskommeko me todella niin, että näkyy teoissamme ja sanoissamme. Herra loistakoon sinun tekosi kauttani, sinun armosi ja laupeutesi.

Mika