Tekijä: Mika Mouhu

Ps. 140

Psalmin rukous on hyvin ajankohtainen “Herra, varjele minua pahoilta ihmisiltä, suojele väkivallantekijöiltä!” Psalmit‬ ‭140‬:‭2‬ ‭Raamattu ei kehota etsimään vihamiehiä voidakseni rakastaa heitä, vaan päinvastoin meitä kehotetaan rukoilemaan varjelusta itselle, perheelle, kotimaallemme, jotta voisimme viettää rauhallista aikaa. Paavali kehottaa rukoilemaan yhteiskunnan puolesta, jotta voisimme viettää rauhaisaa elämää. Tänäänkin rukoilen varjele meitä pahoilta ihmisiltä. Anna meidän elää rauhaisaa elämää.

Ilm. 9

Jumala on tunnilleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen säätänyt oman aikataulunsa. Nostakaa päänne, vapautuksen aika on lähellä. Jeesus sanoo: nyt teidät täyttää murhe, mutta saatte vielä iloita ja silloin ilonne on oleva täydellinen. Voimme luottaa kaiken tapahtuvan ajallaan. Omilla pyrkimyksillämme emme voi vaikuttaa kuin rajallisesti asioihin, jätetään Jumalalle ne, jotka kuuluvat hänelle. Jätetään Jumalan käsiin asiat, joihin emme voi vaikuttaa. Nyt elämme, teemme työtä, palvelemme seurakunnassa, julistamme sanaa elämällämme sanoitta tai sanoin. Nyt me teemme sen mitä pystymme omien voimavarojemme puitteissa. “Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” Saarnaajan kirja‬ ‭3‬:‭1‬ Aika on syntyä ja aika kuolla, aika heitellä kiviä ja aika kerätä ne, kuitenkin aika on Jumalan kädessä tunnilleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen. Jätetään aika hänen käsiinsä, tehkäämme työtämme aikamme puitteissa.

Mika

Ps. 139

On vaikeaa olla itsestä kiitollinen. Psalmisti toteaa itsestään: minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. En ole ihme omien tekojeni takia, vaan Jumalan teon, luomistyön takia. Tiedänkö, että Jumalan teot ovat ihmeellisiä, psalmisti tiesi sen. Minä olen Luojani luoma, ihmeellinen taideteos. Ihmeellisiä ovat myös ympärilläni olevat ihmiset, hekin ovat samanlaisia ihmeellisiä taideteoksia. Kumpa näkisin itseni ja toiset ihmeellisinä, Jumalan luomina taideteoksina. Ehkä ratkaisu ihmeellisyyden löytämiseen itsessä ja muissa on olla Jumalan tutkittavana. Koettele minua Jumala, uskallanko pyytää sitä, pelkään, että minusta paljastuukin sellainen, joka ei kestä koettelemusta. Mutta Jumalahan tuntee minut, katsoo ajatuksiini, en siis voi paeta häntä. Miksi pakenen Jumalaa erityisesti silloin, kun tarvitsen hänen anteeksiantoaan. Häpeä estää minua, mutta se on väärä ja vieras tie. Jumalan tie on oikea ja tunnettu tie. Se on tie, jossa kiitetään hänen ihmeellisistä teoistaan, minusta ja toisesta. Siinä ei hävetä itseä eikä toisia. Se on ikiaikojen tie, jossa ei ole häpeää, vaan kiitollisuutta hänen ihmeellisistä teoistaan. Minä olen ihme.

Ilm. 8

Seitsemäs vitsaus tuhoaa kolmanneksen kaikesta maasta, puista, meri muuttuu vereksi, meren elävistä, laivoista, virroista ja vesien lähteistä. Jotain tällaista tapahtuukin jo nyt, saasteet ovat tuhonneet kaikkia mainittuja asioita. Onko tämä kuvaus meidän ihmisten aikaansaannosta vai tapahtuuko tämä yhtäkkiä? Luojan luoma luonto ei ole enää samanlainen kuin ilmestyskirjan kirjoittamisen aikaan. Meidän tulisi varjella ja suojella, sen sijaan olemme tuhonneet ja riistäneet, käytämme luonnonvaroja enemmän kuin ne ehtivät uusiutua. Luvun alussa puhutaan pyhien rukouksista, jotka nousevat Jumalan eteen suitsutuksen tavoin. Rukouksia kuvataan suitsutus uhrina jotka kerättiin Jumalan eteen astiaan. Rukoukset liittyivät yhteen enkelin kädessä olevaan suitsukkeeseen ja alttarilla olevaan tuleen. Enkeli otti tulen alttarilta suitsutusastiaan, jonka tulen hän sinkosi maanpäälle. Pyhien rukoukset olivat yhteydessä Jumalan tuomioon. Rukoukset ovat kärsivien rukousta. Tälläkin hetkellä monia vainotaan uskonsa takia. Kärsimystä on nähdä myös synnin tuhovoimaa ympärillä. Kärsimystä on sairastaa, nähdä läheisten sairastavan, meitä kehotetaan rukoilemaan sairaiden puolesta. Rukoukset kerätään Jumalan eteen ja kerran lopullisesti tuomio julistetaan. Tuomio lähtee Jumalan luota ja sen päämäärä on synnin tuhovoiman loppuminen meidän elämästämme. Lopulta kaikki kärsimys pyyhitään pois. Jatketaan rukousta, rukoillaan toistemme puolesta. Saamme jo nyt nähdä, mutta emme täydellisesti. Kerran täydellisyys toteutuu, kärsimys lakkaa, kyyneleet pyyhitään pois.

Mika

Ps. 138

Ahdingosta ahdinkoon, sitäkö elämä on. Psalmin kirjoittaja elää varmasti hetkeä, jolloin ahdistuu painaa häntä maahan. Hän puhuu vihamiehistä, jotka tahtovat hänelle pahaa. Elämässä ei voi välttyä ahdingosta, se kohtaa jokaista, kylläkin eri tavoin. Vihamiehiäkin joutuu kohtaamaan, eivät kaikki ole minulle aina ysrävällisiä, enkä minä heille. Toisinaan elämään voi tulla hetkiä, jolloin kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Samaan aikaan voi tapahtua monia asioita, ilojenkin keskellä voi joutua kohtaamaan surua. Ihmisen elämä vaihtelee, mutta toivo pitää meidät kiinni elämässä. Psalmin kirjoittaja näkee Jumalassa toivon. Hän aloittaa kiitoksella, vaikka tuokin esille kohtaamansa ahdingot. Niidenkin keskellä hän luottaa Jumalan pelastavaan voimaan. Minkä olet osalleni varannut, viet päätökseen. Lopussa psalmin kirjoittaja huudahtaa. Ethän jätä kesken kättesi työtä. Itselle tulee mieleen, että voiko tämä tarkoittaa työtä, jota Jumala tekee minussa. Paavali kiittää jopa ahdingoista, joiden tuloksena on suurempi lohdutus. Suurempi kokemus armosta, hyvyydestä ja uskollisuudesta. Jumala ei meitä hylkää koskaan, hän ei jätä meitä yksin ahdingon keskelle. Hän vie loppuun työnsä meissä, kerran taivaassa työ on loppu.

Ilm. 7

Keitä ovat nämä valkeavaatteiset ? Mistä he ovat tulleet? Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa Kristuksen veressä. Sen tähden he ovat aina Jumalan läsnäolossa ja palvelevat häntä päivin ja öin. Heitä ei vaivaa enää jano, ei paahtava helle, Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet. Miten lohduttava sanoma. Joku sanoo, miksi ei nyt? Nytkin saamme lohdutusta, mutta kerran kaikki kyyneleet on poissa. Toivo on vahva elämää ylläpitävä voima, rinnastaisin sen uskoon. Usko näkee sellaista, jota järki ei voi ymmärtää eikä silmä nähdä. Toivo lopullisesta kyyneleiden pyyhkimisestä lohduttaa, auttaa jaksamaan, lohduttamaan myös muita, vierellä kulkijoita.

Mika