4. Moos. 11
Kansa alkoi valittaa ruuasta, kun piti joka päivä syödä samaa ruokaa. Ruuan saanti on helppoa, piti vain aamuisin käydä keräämässä mannaa, joka maistui öljyleivoksilta. Ehkä itekin voisi ajatella muuta ruokaa, jos söisi joka päivä samaa ruokaa. Jumala opetti israelilaisia tässäkin asiassa. Hän piti huolen ruuan saamisesta, ruokaa riitti joka päivälle, manna oli vain väliaikainen ruoka, parempaa oli luvassa. Jeesus kehottaa meitä olemasta murehtimatta huomisesta päivästä, kullakin päivällä on oma murheensa. Toisekseen pitäisi tyytyä siihen, mitä on annettu kullekin päivälle. Israelilaiset pyysivät lihaa, eivätkä tyytyneet Jumalan heille antamaan leipään. He hylkäsivät näin Jumalan avun elämässään ja halusivat muuta. Jumala antoi hille kyllästymiseen asti lihaa niin paljon, että alkoi kuvottamaan heitä. Miksi haluamme vain lisää, emmekä tyydy siihen, mitä meillä on ja ole kiitollisia. Kun teillä on ruoka ja vaatteet, niin tyytykää siihen. Varmasti pärjäisimme vähemmälle ja olisimme jopa tyytyväisempiä. Opiskeluajan niukkuudesta huolimatta se aika tuntui kuitenkin melko huolettomalta ajalta, vähälläkin on pärjännyt elämässä.
Mooses oli henkisesti aivan loppu. Hän oli niin loppu, että pyysi Jumalalta armoa päästä pois kärsimyksestä. Jumalan antama kutsu oli kuluttanut hänet, kansan raskas tyytymättömyys ja jatkuva valitus kohdistui häneen. Paavali koki samaa raskautta pyrkiessään ratkaisemaan seurakuntien riitoja. Hän sanoi kantavansa Kristuksen arpia mukanaan, hän tunsi itsessään stressin kantaessaan kaikenlaisia ihmisten välisiä riitoja mukanaan. Jumalalla oli ratkaisu Mooseksen taakkaan, hän jakoi sen 70 kymmenelle muulle. Kukaan meistä ei saisi kaatua taakkojen alle. Tarvitsemme toisiamme, toisten tukea, rohkaisua ja huolten jakamista. Mooseksen sanat Joosualle: Kumpa koko Herran kansa saisi Herran Hengen on toteutunut helluntai päivänä. Meille on annettu voima kantaa toistemme ja omia taakkojamme, Pyhän Hengen voima. Antakoon meille viisautta olla toistemme tukena ja viisautta luovuttaa asioista, joita ei ole annettu meidän kannettavaksemme. Voisimmeko kaikkien vaatimusten keskellä olla vaatimatta itseltämme enemmän kuin pystymme. Antakoon Herra meille viisautta asettaa myös rajoja ettemme uupuisi. Herra antakoon uupuneelle tänäänkin lepoa ja taakan keventämistä.
Apt. 26
Paavalin julistus kuningas Agrippalle oli taitavaa, suoraa, omakohtaista. Luulen, että oikeudenkäyntien puheenvuorot ovat kestäneet huomattavasti pidempään. Paavalin puheen pääkohdat on kuitenkin tiivistetty tähän. Hän vetoaa Agrippan omaan lain tietämykseen. Johto oli siis hyvin tietoinen ympärillä olevien ihmisten ajattelusta, ainakin Agrippa. Paavali toteaa: Miksi teistä on niin uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet? Tämä oli varmasti radikaali ajatus uskonnossa. Kristnusko edusti poikkeavaa näkemystä, sen takia se ei sulautunutkaan muihin uskontoihin ja erottui joukosta ja aiheutti hämmennystä. Uskominen kuolleista nousemiseen herätti ihmettelyä, torjumista. Juutalaisuuskin erottui yksi jumalisena uskontona, mutta kristinuskon ajatus kuolleista nousemisesta oli radikaalia. Kuningas Agrippa sai kuulla radikaalia sanomaa, samoin kaikki salissa olleet ihmiset.
Taas kerran evankeliumin julistaminen herätti jopa suuttumusta Festuksessa. Hän sanoi kovalla äänellä: »Paavali, sinä olet järjiltäsi! Kirjaviisaus on sekoittanut pääsi.» Tähän Paavali vastaa puhuvansa totuuden ja terveen järjen mukaisesti. Kumpa voisin yhdistää itse puheissani totuutta ja tervettä järkeä. Voisinpa myös haastaa ihmisiä Paavalin tavoin: uskotko Jumalaan. Tiedän, että uskot. Vähällä tai paljolla haluaisin tehdä sinut kristityksi. Hän asetti itsensä esimerkiksi, sellaisia mekin olemme. Meidän elämäämme seurataan, uskoamme arvioidaan. Uskommeko me todella niin, että näkyy teoissamme ja sanoissamme. Herra loistakoon sinun tekosi kauttani, sinun armosi ja laupeutesi.
Mika