Tekijä: Pekka

Job 7

Jobin toinen puhe jatkuu. Hän on ahdistunut, katkera ja tuskainen (jae 11). Hän ei pääse kärsimystään pakoon edes unessa (jakeet 13-14). Hän tahtoisi kuolla (jae 15). Hän vaatii jonkinlaista tilintekoa Jumalalta (jakeet 16-21).

Jobin ajatukset kuulostavat hyvin ymmärrettäviltä. Hän ei kuitenkaan näe ja tiedä kokonaiskuvaa (Job 1:6-19 ja 2:1-10). En tosin tiedä, olisiko tuon kokonaiskuvan ymmärtäminen varsinaisesti auttanut häntä. Tullaan jälleen siihen kysymykseen, miksi Jumala sallii kärsimyksen.

2 Kor. 13

Voisi kai sanoa, että olemme tänään tulleet Paavalin pitkän puolustuspuheen loppuhuipennukseen. Korinttilaiset ja väärät apostolit (ja varmasti monet muutkin) olivat epäilleet tai heittäneet ilmoille epäilyksen Paavalin kutsusta ja tehtävästä ja siitä, vaikuttaako Jeesus hänen kauttaan (jae 3). Paavali iskee nyt ns. vastapalloon, kun hän kehottaa korinttilaisia tutkimaan itseään, ovatko he uskossa (jae 5).

Tämä oli varmasti viisas kysymys, joka kehottaa itse kutakin tarkastelemaan ja pohtimaan omaa vaellustaan. Tiedämme hyvin, että on niin paljon helpompaa löytää virheitä toisista ihmisistä kuin omasta itsestä. Jeesuskin viittasi tähän suuntaan vuorisaarnassaan (Matt. 7:3-5).

On aika huikeaa, että kaikkien näiden vaikeiden ja varmasti kiihtymystäkin aiheuttaneiden aiheiden kirjallisen käsittelyn jälkeen Paavali siunaa korinttilaiset apostolisella siunauksella (jae 13, KR1938): ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.”

Pekka

Job 6

Jobin toinen puhe on riipaiseva, koskettava ja puhutteleva. Hän todellakin on keskellä suurta kärsimystä. Hän toivoo, että Jumala leikkaisi poikki hänen elämänsä langan (jakeet 8-9). Hän kaipaa voimaa, että kestäisi, ja päämäärän, että vielä jaksaisi (jae 11). Hän sanoo olevansa lopussa eikä mitään toivoa ole (jae 13). Hän kokee ystäviensä pettäneen hänet (jae 15). Hän pyytää heitä osoittamaan, missä hän on mennyt harhaan (jae 24). Hän toivoo rehtiä puhetta eikä kaipaa ystävien nuhdesaarnoja (jae 25).

Mistä tästä voisi oppia? Kärsivän ihmisen rinnalla lienee parasta olla mieluiten hiljaa, jos ei ole mitään järkevää/lohduttavaa sanottavaa. On parempi keskittyä kuuntelemaan. Ehkäpä siinä on mahdollisuus myös rukoilla. Tietysti voi miettiä, miten voisi kärsivää ihmistä auttaa ja tukea.

2 Kor. 12

Paavalikin joutui kärsimään monin tavoin, vaikka hän myös koki valtavia asioita Jeesuksen kanssa (jakeet 7-10). Tässä ovat monesti siteeratut sanat (jae 9): ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Paavali koki myös korinttilaisten hylänneen hänet (jae 11).

Job sanoo päivän luvussa (jae 14): ”Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon – joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.” Ensimmäisenä tästä tulee mieleeni, millainen ystävä olen. Olenko jättänyt ystäviäni ahdinkoon? Olen pettänyt heidät? Toiseksi voi tietysti miettiä, olenko joutunut ystävieni hylkäämäksi tai pettämäksi. Nämä ovat kipeitä kysymyksiä, jotka voivat herättää monenlaisia muistoja ja tunteita elämänpolun varrelta.

Mitä voisin tehdä, että voisin vapautua ja vapauttaa menneisyyden taakoista? Ehkä voisin pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Herra auttakoon minua siinä.

Pekka

Job 5

”…sillä näin asia on.” (Job 5:27) Elifas oli varma asiastaan ja otti siihen vielä takuumiehiksi kaverinsakin. Edelleenkin oma vaikutelmani on, että Elifasin puheessa ei ole oikein ns. päätä eikä häntää. Puhe poukkoilee ja tuntuu epäjohdonmukaiselta. Enpä tiedä, voinhan olla tulkinnassani täysin väärässä.

2 Kor. 11

Miten ja miksi Paavali voi olla niin varma asiastaan, että uskaltaa haukkua toisia vääriksi apostoleiksi? (2. Kor. 11:13) Itselleni tulee vain mieleeni se, mitä Paavalille tapahtui Damaskoksen tiellä (Apt. 9:1-19). Paavali kuvaa tuota kokemustaan useammassakin paikassa (mm. Apt. 22:3-16, Apt. 26:12-23 ja Gal. 1:11-16).

Ymmärrän itse tämän niin, että Paavali ei ollut omalla vaan Jeesuksen asialla. Hän oli valmis kärsimään evankeliumin ja Jeesuksen tähden kohtuuttomiltakin tuntuvia asioita. Ennen kääntymystään hän oli ollut omalla asiallaan, mutta nyt hän palveli vain Jeesusta, jonka vuoksi hän oli valmis luopumaan kaikesta (1. Kor. 9:14-23, Fil. 3:5-10). Noissa väärissä apostoleissa hän todennäköisesti näki oman edun tavoittelua ja vääriä motiiveja, mikä ärsytti häntä.

Paavalin esimerkki vetää monin tavoin hiljaiseksi. Olenko omalla vai Jeesuksen asialla?

Pekka