Ps. 84, Jaak. 3

Ps. 84

Jaak. 3

Terävä kieli, katkera kateus ja riidanhalu. Näillä eväillä ei todennäköisesti pysty rakentamaan kovin hyvinvoivia ja kestäviä ihmissuhteita, jos nämä ominaisuudet hallitsevat elämää.

Täytyy tunnustaa, että itsekin tunnistan elämäni varrelta tilanteita, joissa jokin noista kolmesta on hallinnut tai ohjannut ajatteluani ja toimintaani. On ikävä huomata, että toimii tällaisista lähtö-kohdista käsin. Omatunto alkaa nopeasti kolkuttaa, kun tajuaa, että on toiminut väärin.

Tämän rinnalla Jaakobin kuvaama ylhäältä tuleva viisaus vaikuttaa todella taivaalliselta, koska siihen liittyy puhtaus, pyhyys, rauha, lempeys, sopuisuus, armahtavaisuus, hyvät hedelmät, tasapuolisuus ja teeskentelemättömyys. Antakoon Herra meille tällaista viisautta yhä enemmän!

Pekka

Ps. 83, Jaak. 2

Ps. 83

Jaak. 2

Jaakobin kirjeen toisessa luvussa oleva kohta uskosta ja teoista on ymmärtääkseni aina herättänyt huomiota ja monenlaista keskustelua, mikä niiden merkitys ja suhde on (jakeet 14-26). Tässä voisi varmaankin pohtia asiaa monelta kantilta, mihin minulla ei kuitenkaan ymmärrys ja koulutus riitä.

Itse ajattelen yksinkertaisesti niin, että elävä, Pyhän Hengen vaikuttama usko ei voi olla vaikuttamatta ihmisen asenteisiin, arvoihin ja toimintaan. Tässä kohtaa tulee mieleeni Paavalin ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen alku (1. Tess. 1:3), jossa tämä ajatus kiteytyy hyvin: ”Jumalan ja Isämme edessä muistelemme, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen Kristukseen.”

Jumala on tarkoittanut niin, että olemme hänen käsiään ja jalkojaan tässä maailmassa (Ef. 2:8-10). Tätä ei mielestäni pidä kuitenkaan ymmärtää vaatimuksena vaan Jumalan työnä, jonka hän tekee meissä ja meidän kauttamme, kun luemme Raamattua, rukoilemme ja olemme uskovien yhteydessä.

Pekka

Ps. 82, Jaak. 1

Ps. 82

Jaak. 1

Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamattu luonnehtii Jaakobin kirjettä mm. seuraavasti (s. 2562):

    • Kirjeen kirjoittaja on Jaakob, Jeesuksen veli ja Jerusalemin seurakunnan johtaja.
    • Kirjeen päämääränä on opettaa, miten uskoa voi elää todeksi.
    • Kirjeen alkuperäiset vastaanottajat olivat Rooman valtakunnassa pakanoiden keskellä elävät juutalaistaustaiset kristityt.
    • Kirje on kirjoitettu todennäköisesti vuonna 49.
    • Kirjeen historiallinen tausta on, että Jaakob oli huolissaan hajallaan asuvista ja vainotuista kristityistä, jotka olivat aiemmin kuuluneet Jerusalemin seurakuntaan.

Lyhyen tervehdyksen jälkeen Jaakob menee suoraan asiaan. Itseäni tässä ensimmäisessä luvussa jäi tällä kertaa vaivaamaan vuoden 1992 käännöksessä käytetyt sanat ’koettelemus’ (jakeet 2 ja 12), ’koetus’ (jae 3) ja ’kiusaus’ (jakeet 13-14). UT2020 ei käytä lainkaan sanaa ’kiusaus’, vaan kääntää kaikki em. kohdat ’koettelemuksiksi’. Jos nämä kohdat oikein ymmärrän Novumista, niin alkukielessä ko. kohdissa käytetään sanaa, joka voidaan kääntää ’koetukseksi’, ’koettelemukseksi’ tai ’kiusaukseksi’. Jaakob siis kirjoittaa koko ajan samasta asiasta.

Tämän voisi varmaankin ymmärtää niin, että on ulkopuolelta tulevia asioita, jotka koettelevat uskoamme ja luottamustamme Jumalaan. Sitten on ihmisen sisältä nousevia asioita, jotka liittyvät syntiseen luontoomme ja himoon, joka vetää helposti meitä jokaista synnin teille Jumalasta poispäin. Tässä kohtaa siis päädymme lihan ja hengen väliseen taisteluun (vrt. Room. 7:18-25, 1. Kor. 2 ja 3, Gal. 5:13-26).

Kannattaa huomata, että Jaakobkin korostaa sitä, että pelastus on Jumalan lahja (jakeet 17-18). Seisomme varmalla perustalla, mutta joudumme silti elämässämme monenlaisiin taisteluihin, koetuksiin ja kiusauksiin, jossa uskoamme ja kestävyyttämme koetellaan. Jos ote tuntuu lipsuvan, kannattaa kiireesti tulla Jeesuksen luo ja seurakuntaan uskovien yhteyteen. Ei kannata uskoa sielunvihollisen valheeseen, että epäonnistumisemme uskon tiellä tekevät meistä hylkiöitä, joille Jumalan rakkaus ei enää kuulu. Taivaan Isä odottaa myös lastaan, joka on rikkonut hänen tahtoaan vastaan.

Pekka