Tekijä: Pekka

2. Aik. 13

Tässä luvussa annetaan kuningas Abiasta varsin positiivinen kuva, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä hänestä kerrotaan aikaisemmin (ks. 1. Kun. 15:1-8). Ehkä tässä halutaan korostaa, että hänen elämässään oli myös hyviä puolia ja/tai asioita. Tässä luvussa korostuu ennen kaikkea se, miten hän sodassa Jerobeamia vastaan turvautui hyvin selkeästi Herraan. Herran avulla Abia joukkoineen voitti Jerobeamin ylivoimaiset joukot.

Tämä on hyvin surullinen tarina Israelin sukujen välisestä sisällissodasta, jossa kuoli todella paljon ihmisiä. Tälle voi valitettavasti löytää paljon vertailukohtia ihmiskunnan historiasta. Meilläkin on historiassamme kokemus kansakuntaa repineestä sisällissodasta. Tämän voi myös ehkä ymmärtää vertauskuvallisesti hyvän ja pahan välisestä taistelusta, jota käydään jokaisen ihmisen sisäisessä todellisuudessa. Kuka tai mikä siellä saa vaikuttaa tai kenen tai minkä annamme siellä vaikuttaa? Ihminen ja ihmiskunta tarvitsee mielenmuutosta, jonka vain Jeesus voi saada aikaan.

Apt. 7

Stefanos oli ensimmäinen, joka kuoli sen tähden, että hän uskoi Jeesukseen. Hänestä tuli siis kristinuskon ensimmäinen marttyyri. Stefanoksen marttyyrikuolema oli myös käännekohta alkuseurakunnan historiassa, koska hänen kuolemastaan alkoivat seurakunnan vainot. Kristityt hajaantuivat ja pakenivat, minkä seurauksena evankeliumi levisi entistä laajemmalle. Stefanoksen kuolema oli siis myös ikään kuin siemen evankeliumin leviämiselle.

Kun tämän päivän maailmaa katsoo, niin nytkin käydään kovaa kamppailua sanoista ja niiden merkityksestä. Paljon on niitä, jotka haluavat sanoa ns. viimeisen sanan ja hiljentää eri mieltä olevat. Ehkä tähän loppuun voisi todeta Paavalin sanoin (2. Kor. 10:3-5): ”Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin. Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle.”

Kun tätä kirjoitin, mielessäni alkoi soida Tom Holménin laulu ’Tule kaikeksi mulle, Herra Jeesus’, jota taidetaan kutsua myös Lampaan iltavirreksi. Ehkä tämä nousi mieleeni vain itseäni varten, mutta jos haluat sen kuunnella, se löytyy YouTubesta useampanakin versiona.

Tule, Herra Jeesus!

Pekka

2. Aik. 12

Rehobeamin valtakauden loppu on surullista luettavaa. Varmaankin voisi todeta niin, että siinä oli samanlaisia piirteitä kuin isänsä Salomon valtakauden lopussa, mutta kuitenkin sillä erotuksella, että Salomon valtakauden lopussa oli rauha ja valtakunta oli vielä yksi kokonaisuus.

Onneksi Rehobeam ja hänen johtomiehensä nöyrtyivät Jumalan edessä profeetta Semajan ilmoittaman sanoman jälkeen. Näin Jerusalem vältti täydellisen tuhon. Ehkä tästä voisi sanoa, että Salomon valtakauden ”huipun” perintö oli nyt lähes kokonaan hukattu ja tuhottu vain noin 25-30 vuodessa, jos ajatellaan, että se ajoittui Salomon noin 30. hallitusvuoteen.

Inhimillistä on varmaankin ajatella, että maailman historian käänteet määrittyvät sen mukaan, kenellä on valtaa, voimaa ja viimekädessä aseita tavoitteidensa ajamiseen. Israelin kansan historiaa lukiessa voi kuitenkin havaita, että kaiken taustalla on Jumalan tahto ja toiminta. Jumala käyttää maallisia valtiaita tahtonsa toteuttamiseen, vaikka välillä tuntuu, ettei näin ole.

Mitä vähemmän meillä on ymmärrystä Jumalan tahdosta, sitä hullummaksi tämä maailma menee. Erityisesti länsimaiden kohdalla olen monesti miettinyt, miten ne pikkuhiljaa ovat tuhonneet aikaisempien sukupolvien työn ja perinnön. Enkä tarkoita tällä pelkästään maallisia asioita. Kuinka paljon meillä on aikaa? Lopullinen romahdus voi tulla nopeastikin.

En halua olla mikään maailmanlopun ennustaja ja/tai julistaja, mutta mielestäni on hyvä ymmärtää, ettei mikään tässä maailmassa ole itsestään selvää. Sen vuoksi on hyvä kiinnittää huomio tämän maailman asioiden yli Jumalan valtakunnan asioihin. Ainakin itselleni tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

Apt. 6

Apostolien teoissa tämän ja seuraavan luvun päähenkilö on Stefanos. Kovin vähän kerrotaan hänen taustoistaan tai ei oikeastaan mitään. Nimi Stefanos tarkoittaa kreikan kielessä sanaa ’kruunu’ tai ’seppele’. Tämän vuoksi on arveltu, että Stefanos olisi ollut taustaltaan kreikanjuutalainen, mikä osaltaan selittäisi sitä, miksi hänet valittiin yhdessä muiden (ja ilmeisesti myös nimensä perusteella kreikkalaisjuutalaisten miesten) kanssa pitämään huolta leskistä ja muista apua tarvitsevista alkuseurakunnassa puhjenneen ja kieleen perustuneen syrjinnän vuoksi.

Apostolien tekojen kuvauksen perusteella Stefanos oli hyvämaineinen, Hengen ja viisauden täyttämä sekä täynnä uskoa, armoa, voimaa ja Pyhää Henkeä. Hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Rivien väleistä on mielestäni luettavissa, että hän oli myös hyvä opettaja, keskustelija ja johtaja. Stefanos oli yksi alkuseurakunnan keskeisimmistä henkilöistä.

Pekka

2. Aik. 11

Sisällissodan partaalla Rehobeam sai tietää, että Salomon kuoleman jälkeiset tapahtumat olivat olleet Herran tahdon mukaisia. Näin sisällissota vältettiin, ja Rehobeam keskittyi valtakuntansa rakentamiseen. Tekstistä välittyy hyvin vahva ’turvallisuuspoliittinen’ näkökulma, kun tehtiin linnoituksia ja kerättiin varmuusvarastoja. Rehobeamin ja Jerobeamin valtakuntien hengellinen jakautuminenkin tulee hyvin selville, kun papit ja leeviläiset sekä heidän mukanaan kaikki muutkin Herran palvelijat siirtyivät pohjoisesta valtakunnasta eteläiseen.

Apt. 5

Kertomus Ananiaksesta ja Safirasta vuoden 1992 raamatunkäännöksestä luettuna vaikuttaa kohtuuttomalta. Jotenkin tuntuu siltä, että tekstistä puuttuu jotakin, jotta sen ymmärtäisi.

Novumista asiaa tutkittuani päädyin siihen ymmärrykseen, että vuoden 1992 raamatunkäännös ei tavoita jakeessa kaksi käytetyn verbin ’nosfidzo’ alkuperäistä merkitystä (’panna erilleen’, ’erottaa itseään varten’, ’kavaltaa’ tai ’varastaa’). Suomenkielisissä käännöksissä sanavalinnat ovat seuraavat:

• • Vuoden 1938 käännös: ’kätki’
  • Vuoden 1992 käännös: ’pani — syrjään’
  • Vuoden 2020 käännös: ’pimitti’

Näin ollen vuosien 1938 ja 2020 käännökset ovat mielestäni lähempänä alkuperäistä merkitystä, koska niissä näyttää olevan selkeästi negatiivinen lataus. Näistä ehkä paremmin ymmärtää sen, että Ananias ja Safira jättivät kertomatta apostoleille sen, että he lahjoittivat vain osan maatilansa kauppahinnasta, ja antoivat samalla ymmärtää, että he lahjoittivat kaiken. He siis valehtelivat, mutta Pyhä Henki paljasti heidän tekonsa. Rangaistus oli kova, eikä heille annettu mahdollisuutta parannuksen tekoon. Ehkä näin piti käydä, jotta alkuseurakunnan jäsenille tuli ymmärrys siitä, miten vaarallista Jumalalle ja seurakunnalle valehtelu on.

Tämä kertomus laittaa meidät jokaisen ns. pienelle paikalle. Miten läpinäkyvästi ja totuudellisesti itse toimin seurakunnassa ja suhteessa toisiin ihmisiin? Herra minua siinä auttakoon!

Pekka