Tekijä: Pirkko

Ps. 77

Tässä Aasafin psalmissa annetaan toimintatapa niille elämän ajanjaksoille, jolloin syntyy ajatus, onko Jumala kaukana, olenko unohdettu. Hän kannustaa muistelemaan aiempia ihmeitä ja Jumalan toimintaa.

Siunattuja ne ihmiset, jotka pitävät rukouspäiväkirjaa tai tekevät muita muistiinpanoja kokemistaan ihmeistä tai kuulemistaan Jumalan teoista. Näin niihin voi palata vuosien ja vuosikymmenten jälkeen. Raamattu toimii toki myös tukemassa tässä muistelutekniikassa. Markuksen evankeliumi kertoo todella napakasti ilman pitkiä johdantoja Jeesuksen teoista ja sen ajan ihmisten saamista siunauksista. Heidän saamansa siunaukset nostavat meitäkin uskomaan tuskan ja turhautumisen aikoina.

Mark. 7

Markuksen evankeliumi korostaa Jeesusta palvelijana. Tässä luvussa on tosin ihmetekojen lisäksi napakkaa opetusta niin uskonnollisuudesta, ulkoisista perinnäissäännöistä ja niiden vinouttavasta käytöstä kuin myös siitä, mikä saastuttaa ihmistä. Ihminen ei saastu ulkoapäin, vaikka käytös olisikin vastoin ns. puhtauden tavoittelua, vaan siitä mikä tulee ihmisestä ulos. Sisältä ihmisen sydämestä lähtevät pitkän listan mukaiset asiat jakeissa 20-23. Kaikkea vastenmielistä sieltä tulee. Nämä kaikki voivat siis tulla ihmisen sydämestä, olemuksesta.

Tämä kohta kuvaa hyvin sitä ajattelua, ettei ihminen ole viaton luonnostaan. Humanismissahan ihmisen oletetaan olevan alkuaan ns. hyvä, mutta ulkoisista syistä saa potentiaalin pahaan. Jeesus opetti siis toisin. Tähän olemuksemme pahuuteen, perisynnin seurauksiin tarvitaan Jeesuksen uhri. Käsittämätöntä, että saamme Jumalalle kelpaavuuden Jeesuksen kautta, vaikka emme luonnollisen ihmisen puolesta puhdistukaan tässä ajassa. Jumalalle kelpaavuutta on vaikea ymmärtää ja uskoa omalle kohdalle, silti kiitos Jeesus.

Pirkko

Ps. 76

Jae 13 ”Hän lannistaa ruhtinaitten rohkeuden, häntä pelkäävät maan kuninkaat.” Tämä psalmin viimeinen jae saa minut pohtimaan nykyisiä maailman nimekkäitä johtajia. Heidän toimintansa ja olemisensa on Jumalan kontrollin alla, heidän valtansa ja toiminta on sittenkin tavalla tai toisella rajallista.

Mark. 6

Tässä luvussa palataan Johannes Kastajaan, hänen kuolemaansa. Pahoittelen, että on rankkaa tekstiä. Kuningas Herodeksen ilmeisesti avovaimon, Herodiaan tyttären tanssi hurmasi Herodeksen niin, että hän juhlissaan ja ehkä harkintakykynsä menettäneenä lupasi palkkioksi tanssijatytölle ihan mitä vain tämä pyytäisi. Tytär, nuori aikuinen tai ehkä teini-ikäinen kysyi äidiltään, mitä voisi toivoa. Äiti neuvoi tytärtä pyytämään vangitun Johannes Kastajan päätä. Kuningas ei voinut lupauksessaan perääntyä. Näin kauhea oli Johannes Kastajan ajallisen elämän loppu. Hän oli upean tehtävänsä tehnyt, olisin toivonut hänelle tyylikkäämpää lähtöä.

Millainen mahtoi olla Herodeksen (krapula)aamu? Millaisissa syyllisyyden tunteissa hän eli. Jakeessa 16 kerrotaan, että kuultuaan Jeesuksesta Herodes oli sanonut, että Jeesus on kuolleista noussut Johannes Kastaja, jonka hän surmautti. Kuulosti siltä, ettei asia ollut unohtunut kuninkaan mielestä. Oliko Herodekselle ajatus Johanneksen kuolleista nousemisesta toiveajattelua, oman karmean teon haihtumisesta haihattelua kuin ihmeen kautta.

Nuoren tytön tai naisen puolesta harmittaa, hänhän ei saanut lopulta mitään. Herodiaan, ehkä loukkaantuneisuudesta tai syyllisyydestä kapeutunut ajattelu, rajoitti luovuutta. Luulisi, että omalle tyttärelle olisi voinut toivoa  edes neljäsosa valtakuntaa. Näin tytär olisi pääomatuloilla voinut elää mukavasti.

Mitä näistä kauheuksista opimme? Mistä näissä on kyse? Yksi näkökulma olisi vaikkapa, että ihminen pystyy vallankäyttöön: Herodes toimi yli avioliittokäytäntöjen; Herodias jyräsi yli tyttärensä parhaan ja nuorelle itselleen sopivien toiveiden pohtimisen, millainen lie ollut kokemus nuorelle, kantaa vadilla ihmisen päätä, oman äidin pyynnöstä; Herodes lisäksi päätti yli elämän, mestautti itselleen mieluisan ihmisen. 

Minua lohduttaa ja jäsentää ajatus, että Jumalalla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, hän on kaikkivaltias. Meidän ei tarvitse ottaa ohjia käsiimme, tyytyä omaan viisauteemme, ryhtyä tuomareiksi tai kostajiksi. Kun Jumala käyttää valtaansa, voimme luottaa, että Hän tekee sen oikeudenmukaisesti ja siitä seuraa jotain rakentavaa ja iankaikkista. Jumalan vallankäytössä on rakkaus mukana. Siihen voimme alistua tai ainakin opetella alistumaan vapaasta tahdostamme.

Pirkko

Ps. 75

”Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua! Lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeistäsi kerrotaan.” Jae 2 (Suomen kansan Raamattu)

Mark. 5

Myrskymatkan päätteeksi Jeesus rantautui ja välittömästi vastassa oli riivatun miehen kohtaaminen. Riivattuna oleminen on nykykielessä ilmaistuna varsin harvinaista. Käsittääkseni ilmiö itsessään ei ole kadonnut minnekään. En osaa enkä näin oikein pysty kirjoittamaan asiasta, mutta tiedän, että nyky-Suomessakin tällaisiin tilaan joutuneiden ihmisten on mahdollista saada hengellistä apua. Jeesuksen nimen voima on todellinen.

Jeesus herätti Jairoksen tyttären henkiin. Tytön ympärillä olleet nauroivat Jeesukselle, kun Jeesus väitti tytön vain nukkuvan. Miksiköhän Jeesus ei sanonut suoraan, että tyttö on kuollut? Ehkä hän suojasi itseään, kun teko tulisi julki. Jeesushan kielsi ankarasti, ettei asiasta saa kertoa. Joku kertoi, koska kertomus on Raamatussa. Jeesuksen teot eivät lopulta pysy salassa.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ei kai enää tarvitse ihmeitä hyssytellä, ne saavat kuulua ja kaikua. Mikä on viimeisin ihme, josta olet kuullut?

Pirkko