1. Sam. 10, Kol. 4

1. Sam. 10

Kol. 4

Paavali pyysi rukousta itsensä ja työtovereidensa puolesta. Hän halusi mahdollisuuden puhua evankeliumia ja että hän toisi sen julki niin kuin hänen tulee puhua. Hän halusi puhua, vaikka oli juuri sen tähden vankilassa. Mikä palavuus omaan työnäkyynsä.

Kirjeen lopussa on taas tervehdyksiä sinne ja tänne. Jos nämä kaikki tervehdykset toteutuivat, olihan se melkoinen sen ajan some. Varsin usein unohdan, miten paljon Paavalilla oli kuitenkin työtovereita, joita hän arvosti ja tarvitsi.

Herkistävää, että hän pyysi muistamaan kahleitaan. Oliko hänellä todella kahleet (tuskin hän liioitteli). Kävely on varmaan todella kivuliasta rautarenkaat nilkkojen ympärillä. Hän sai kuitenkin saneltua näitä kirjeitä Rooman vankilasta ja jopa omakätisesti allekirjoitti tämänkin kirjeen. Tämä Rooman vankeus taisi sijoittua hänen uransa loppuun, mikä saa nämä terveiset ja rohkaisut tuntumaan syvällisiltä ja liikuttavilta, jäähyväisiltä.

Kiitos Jeesus, uskollisuudestasi Paavalin kohdalla. Kiitos, että olet uskollinen meidänkin elämässä. Nyt on meidän vuoro vielä jatkaa Jumalan asialla.

Pirkko

1. Sam. 9, Kol. 3

1. Sam. 9

Kol. 3

Tämän luvun yksi voimakkaimmista jakeista on kol-kol-kol eli Kol. 3:3: ”Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa”. Tuon ajan kolossalaiset ovat eläneet tämän jo kokonaan todeksi. Meillä on vielä omaksumisen aikaa. Lohdullista ja turvallista on olla kätkettynä Jumalassa Kristuksen kanssa, vaikken oikein käsitäkään, mitä tämä voisi kokonansa tarkoittaa.

Tämä on tuttu luku, jossa on toimivia elämänohjeita vuorovaikutukseen ja perhe-elämään. Lukaisepa. Ihailen ja kadehdin niitä, jotka osaavat elää näiden ohjeiden mukaan. Tältä voisi näyttää kristityn ihmisen motivaatiot, vuorovaikutus ja perhe-elämä. Lempeys, ystävällisyys, kärsivällisyys ja toinen toisensa kunnioittaminen parisuhteessa ja kasvattajina – oih. Miten olenkaan näihin ohjeisiin nähden kömpelö eläjä. Armahda Jeesus.

Pirkko

1. Sam. 8, Kol. 2

1. Sam. 8

Kol. 2

Tässä luvussa tulee esille heti alkuun, ettei Paavali ilmeisesti ollut käynyt Kolossassa. Hän sanoo suoraan, että Laodikean seurakunta ja Kolossan seurakunta olivat hänelle taistelun aihe, vaikka he eivät olleet nähneet Paavalin kasvoja. Paavali halusi, että nämä seurakunnat ”saisivat rohkeuden omistaa täysin varman ymmärtämisen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen. Hänessä (Kristuksessa) ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä” (jakeet 1-3). Tätä oli syytä korostaa, koska ilmeisesti ns. harhaopeissa oli ja on houkutusta etsiä viisautta ja ehkä jopa kykyä tehdä päätöksiä ja valintoja elämässä tai jopa tietää tulevia. Tällainen ajatus tulee tätä lukua lukiessa. Ihminen inhimillisenä olentona tietää, ettei ihan voi kaikessa luottaa itseensä, tulevaisuus voi tuoda mitä tahansa, siksi varmuutta ja tukea on houkutus etsiä jostain.

Vahva suositukseni on, että tällaisessa tilanteessa ihminen kääntyisi Jeesuksen puoleen ja pyytäisi vain yksinkertaisesti apua ja johdatusta. Minkäänlainen ruokavalio tai älä sitä-älä tätä -elämä ei auta. Näillä on viisauden maine, muttei mitään arvoa (23). Siis pohjimmiltaan, vain Kristus ja vielä kerran Kristus on elämän perusta ja ihan kaikki. Meillekin tänään.

Pirkko