Tekijä: Pirkko

Job 37

Job saa ohjeen pysähtyä ja tarkata Jumalan ihmetekoja luonnossa (14). Luonnon ilmiöt, olivat ne mitä tai millaisia tahansa, ovat Jumalan kontrollin alla. Nyt odotellaan maapalolle vahvaa el Nino -ilmiötä (miten se kirjoitetaankaan). Meteorologi sanoi, ettei kukaan tiedä, mitä tuleman pitää. Jumala tietää.

Kun tässä luvussa on ensin kuvailtu kaikenlaisia vaihtelevia ilmasto-oloja ja säitä, todetaan jakeessa 13 ”Hän antaa niiden kohdata maata, milloin kuritukseksi, milloin armon osoitukseksi”. Kuritus lienee eri asia kuin rangaistus. Tulkitsen kurituksen kutsuksi Jumalan kuriin, aidatulle ja suojatulle polulle. Sitähän kuri -sana alun perin tarkoittaa, karjan aidattua polkua. Jumalan ”kuri” on rakkauden täyteinen. Sitä pitkin tänään.

Luuk. 18

Rikas hallitusmies kysyi Jeesukselta, kuinka hän perisi iankaikkisen elämän (jae 18). Mies väitti keskustelun kuluessa, että hän täyttää kaikki käskyt. Olen usein pohtinut, miten miehellä oli pokkaa väittää näin. Ehkä hänellä on luotuna systeemi, jonka mukaan hän eli ja siitä päätteli olevansa kunnon mies.

Nin sanottu hyväst’ eläminen on monen kristillisenkin yhteisön sisäisessä toiminnassa määritelty jollain tavoin. Tavoille on annettu merkitys Jumalalle kelpaavuudesta, vaikka kyse voi olla yhdelle ryhmittymälle kelpaaminen. Ryhmittymään kuuluminen ehdollistetaan tietynlaiseen käyttäytymiseen tai jopa pukeutumiseen, jopa kampauksiin ja koruihin (ja moni asia koskee erityisesti naisia). Jeesus ei suostunut tämän tyyppiseen ajatteluun tekstin hallitusmiehen kanssa, vaan veti kriteerit niin tiukoille, että mies luovutti. Hänen olisi ehkä ollut viisaampaa vain tunnustaa Jeesus Herraksi. Jumalan pyhyys ei alennu meidän systeemeihin, vaikka ihmisen asettamat kriteerit olisivat perusteltuja kuinka ”pyhästi” tahansa.

Kelpaamista ei ansaita. Armosta, yksin armosta. Kiitos Jeesus.

Pirkko

Job 36

Tämä luku nostaa esille Jumalan suuruutta. Hän on valtava voimassaan, hän ei ole ihmisen määräiltävissä, hän on ylistettävä, luonnon ilmiöiden luoja ja hallitsija (22-33). Nämä ominaisuudet ovat melkoisia (käsittämättömiä) ihmisen ymmärrykselle. Ymmärrämme tai emme, saamme silti olla yhteydessä, vuorovaikutuksessa Hänen kanssaan. Jobkin sai tästä ehkä uutta ajateltavaa suhteessa omaan tilaansa.

Luuk. 17

Tässä luvussa kerrotaan 10 spitaalisesta, jotka Jeesus paransi. Parantamisen tapa oli erikoinen. Jeesus kohtasi heidät vähän kauempaa ja käski heidän mennä näyttämään itsensä papille. Kaikki suostuivat tähän menetelmään, he menivät ja mennessään he paranivat. Olisiko paikalleen jääminen pitänyt taudinkin ennallaan, en tiedä. Papille näyttäytyminen ja sitä kautta terveeksi toteaminen mahdollisti parantuneelle paluun yhteiskunnan osallisuuteen.

Vain yksi parantunut palasi kiittämään, samarialainen. Spitaaliset juutalaiset ja samaa tautia potenut samarialainen olivat sairaina ja eristettyinä liikkuneet samassa porukassa. Tavallisestihan juutalaiset eivät pitäneet arvossa, ehkä jopa halveksivat samarialaisia. Kiittämään palannut oli siis samarialainen. Suojelivatko 9 parantunutta omaa mainettaan juutalaisina suhteessa Jeesukseen? He vaikuttavat palanneen parannuttuaan ikään kuin vanhaan tuttuun, yleisesti hyväksyttyyn. Samarialaisen parantuneen ei vaikuta olleen hankalaa kiittää Jeesusta. Hän muisti Parantajansa ja sai sisäisen parantumisen, uskon.

Jeesus kiitos niin paljosta, en edes pysty järjellä ymmärtämään, miten paljosta.

Pirkko

Job 35

Kun luen näitä Jobin kirjan lukuja, samaistun niihin ihmisiin, jotka sanovat, etteivät ymmärrä lukemaansa. Olen sen varassa, että joku muu on ymmärtänyt ja otsikoinut lukua. Tässä luvussa on otsikot Jumala on ihmisen yläpuolella ja toinen otsikko jakeen 12 jälkeen Asiasi on Jumalan edessä. Lohduttavat otsikot.

Tässä luvussa erityisesti pysähdyin jakeeseen 10: ”Missä on Jumala, minun luojani, joka yöllä saa viriämään ylistyslaulut”. Kirja, jota luen tämän kommentoinnin tueksi on nimeltään Ylistyslaulu yön pimeydessä (W E Hulme, 1992, suom 1994). Tiukan tullen katse siirtyy Korkeimpaan, johonkin itseä suurempaan. Kirja viittaa ilmiöön, ettei sodassa taisteluhaudassa ole yhtään ateistia. Jumala on ylistettävissä kaikissa tilanteissa, yön pimeydessäkin. Vaikka pimeys ei välittömästi väisty, ilo ja rauha voi tulla pimeyteen.

Luuk. 16

Tämän luvun alkuosassa on vertaus palvelijasta, joka toimi firman talousjohtajana epärehellisesti. Hän sai potkut, mutta ilmeisesti työvelvollisuus jatkui irtisanomisaikana, koska hän ehti huseeraamaan firman piikkiin itselleen turvatumpaa tulevaisuutta. Hän pienenteli firmalle velkaa olevien velkasummia ja sai näin velalliset kiitollisuuden velkaan ja sitä kautta ex-talousjohtaja sai tai oletti saavansa heiltä huolenpitoa, kun työsuhde lopulta päättyy.

Vertauksen isäntä kehui ovelaa toimintaa sen kieroudesta huolimatta. Ilmeisesti Jeesus toteaa, että tämän maailman lapset osaavat olla ovelampia kuin valon lapset. Tunnustan, etten pärjäisi sellaisessa yhteiskunnassa, jossa selviyäkseni koko ajan pitäisi laskelmoida ihmissuhteissa tai palvelujärjestelmien sisällä.

Kunnioittava oveluus uskosta vielä osattomien ihmisten kohtaamiseen minua toki kiinnostaa. Pyydän oveluuteen Jumalalta johdatusta, luovuutta ja itselleni malttia.

Pirkko