Viikko 36

Maanantai: Ps. 98 Luuk. 11

Tämän päivän luku alkaa tutulla kohdalla, missä opetuslapset pyytävät Jeesusta opettamaan heitä rukoilemaan ja Jeesus opettaa Isä meidän -rukouksen. En tiedä sinusta, mutta minä huomaan itsessäni välillä sen, että ajattelen rukousta jotenkin suorituksena. Että kunnon uskovan pitää rukoilla, pitää lukea raamattua ja pitää tehdä sitä ja tätä. Toki tiedän, että uskossa on ensi sijaisesti kyse suhteesta Jeesukseen eikä minun tekemisistäni, mutta tämä ajatus vaan nousee joskus mieleeni.
 
Rukous on suhteen hoitamista Jeesukseen. Se on vastavuoroista kommunikointia, puhumista ja kuuntelemista. Välillä toisen kanssa hiljaa olemista. Aina ei tarvita monia sanoja. Välillä puhutaan hiljaa ja välillä voi huutaakin kovalla äänellä. Muistan yhden tapauksen elämässäni, kun jouduin yllättäen hätätilanteeseen. Huomasin silloin rukoilevani vain toistamalla Jeesuksen nimeä. En edes muista rukoilinko ääneen vai hiljaa mielessäni, mutta toistelin Jeesuksen nimeä. Vuosien jälkeenkin tämä muisto rohkaisee ja lohduttaa. Jeesus oli siinä hetkessä mukana, Hän kuuli rukoukseni. 
 
Isä meidän rukous on tässä kohdassa lyhyempänä kuin, mitä rukoilemme kirkossa sunnuntaisin. Mutta sen on sanottu sisältävän kaikki elämän osa-alueet. Voin siis kaikessa kääntyä Isän puoleen, Hän on luvannut kuulla ja vastata. Ja luvannut vastata hyvillä lahjoilla. ”Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät”, Luuk 11:13.
 

Tiistai: Ps. 99 Luuk. 12

Tänään jäin miettimään omaa huolehtimistani ja Jumalan huolenpitoa. Olen aika hyvä huolehtimaan. Ehkäpä sinäkin? Olen tietoisesti opetellut luottamista huolehtimisen sijaan. Välillä onnistun paremmin ja välillä huomaan huolehtivani asioista tuttuun tyyliin. 
 
Muistan, kun pojat oli pieniä ja puhuttiin heidän kanssaan Jumalan huolenpidosta, niin sanoin heille:”Miettikääpä sitä, kuinka hyvä Jumala onkaan matikassa! Hän on sanonut, että kaikki teidän hiuksennekin ovat luetut. Kuinkahan kiire Jumalalla on laskemisessa silloin, kun me ollaan parturissa?” Luuk 12:7. Isän huolenpito on tosi tarkkaa. Hänellä on halua ja varaa pitää meistä huolta. Jos Hän tuhlaa huolenpitoaan varpusiin tai kukkiinkin, niin kuinka paljoa ennemmin Hän meistä pitää huolta. Ollaanhan me ihmiset paljon arvokkaampia kuin varpuset tai kukat! Luuk 12:27, 28. 
 
Voin siis kaikessa rauhassa etsiä ensin Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa, Hänen tahtoaan, johdatustaan. Jättää huolehtimisen ja luottaa siihen, että Hän pitää huolta. Hän neuvoo ja auttaa, antaa viisautta ja voimia toimia, jos jossakin asiassa pitää toimia. Jumala kyllä rakastaa läheisiäni enemmän kuin minä ikinä osaan tai jaksan heitä rakastaa. Eikä Hän siis heistäkin pitäisi huolta!
 

Keskiviikko: Ps. 100 Luuk. 13

Mikä kohta sinua tänään puhutteli? Minä jäin miettimään sinapinsiementä ja Jumalan valtakuntaa, Luuk 13:18-19. 
 
Jokunen aika sitten ihmeteltiin lapsenlapsen kanssa koivun siementä. Katselimme siementä ja siinä vieressä kasvavaa isoa koivua.  Ihmettelimme, miten pienestä siemenestä voi kasvaa niin iso puu. Ihan pienestä oli kasvanut suuri ja näyttävä puu. Koivu tuottaa miljoonia siemeniä. Kaikki siemenet eivät koskaan pääse kasvamaan täyteen mittaansa tai ylipäänsä itämään. Mutta koivu ei siitä piittaa. se tekee siementä.
 
Mikä voisi olla se Jumalan valtakunnan siemen, jota voin tänään olla kylvämässä? Hymy, hyvä sana, toivon näkökulma, rukous, raamatun kohta, rohkaiseva kuva, rakkauden osoitus, ystävällinen toisen huomioiminen, kutsu kirkkoon….pieniä asioita, jotka aikanaan voivat herättää halun kuulla enemmän Jeesuksesta, tulla seurakuntaan. Ja usko voi syntyä ja kasvaa. 
 

Torstai: Ps. 101 Luuk. 14

Jäin miettimään kaiken jättämistä ja Jeesukseen seuraan lähtemistä. Jeesuksen heittämä haaste kuulostaa äkkiseltään aika vaativaltakin. Luopumaan omasta perheestä, omasta elämästä, ottamaan ristinsä ja seuraamaan minua. 
 
Ollaan luettu lapsenlapsen kanssa kirjaa kauppiaasta, joka ihastui kallisarvoiseen helmeen niin, että myi valtavan omaisuutensa, jotta saisi ostetuksi kalliin helmen. Helmi oli hänen sydämensä aarre, Matt 13:45,46. Jeesus ja hänen seuransa ei siis ole vaatimus vaan jotain niin hyvää ja palkitsevaa, että siitä tulee minulle elämän tärkein asia. Jeesus onkin elämäni aarre.  Opetuslapsilla oli tästä syvä kokemus. ”Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista:”Aiotteko tekin lähteä?” Simon Pietari vastasi hänelle:”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä”, Joh 6:67-69.
 
Jeesuksen seurassa oma elämäni loksahtaa oikealle paikalle. Elämääni löytyy mielekkyys ja tarkoitus. Minutkin on kutsuttu palvelmaan ja olemaan Jeesuksen rakkauden välikappaleena. Lopulta minusta jää jälkeen se, miten olen toisiin vaikuttanut ei se, mitä olen itselleni kerännyt. Elämäni tärkeysjärjestys menee oikein päin. Jeesuksen ollessa ykkönen tulevat kaikki muut elämäni tärkeät asiat oikeaan järjestykseen. Puoliso ja perhekin löytävät oman tärkeän paikkansa. 
 
Jeesus sanoi: ”Tule ja seuraa minua”
 

Perjantai: Ps. 102 Luuk. 15

Tämä Luukkaan luku on täynnä tuttuja kertomuksia. Eksynyt lammas. Kadonnut hopearaha. Tuhlaajapoika. Muistat varmaan nämä kertomukset, ehkäpä jo lapsuudestasi?
 
Koko päivän luku huokuu ja heijastaa Jumalan Isän rakkautta. Isän sydämen laatua ja halua osoittaa rakkauttaan meille, sinulle ja minulle. Isä halu elää läheisessä yhteydessä luomiinsa ihmisiin loistaa läpi raaamatun. Jo paratiisissa, heti Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksen jälkeen ennen paratiisista karkottamista Jumala lupasi, että tie takaisin tulee vielä aukeamaan. Hän lupasi, että tulee vaimon siemen (Jeesus), joka murskaa käärmeen pään, 1 Moos 3:15. Ja ikäänkuin lupauksen kantamian Aatami ja Eeva karkotettiin paratiisista. 
 
Jeesus sovitti meidän syntimme ja avasi tien rakastavan Isän luokse. Isä kutsuu, etsii ja odottaa syli avoinna.  
 

Lauantai: Ps. 103 Luuk. 16

Tämän päivän luvussa puhutaan paljon rahasta. Raha oli jo tuolloin tärkeä asia ihmisille ja siksi Jeesus varmaan puhuikin rahasta. Raha, maallinen mammona ei saa olla meille Jumalaa tärkeämpää. Emme voi palvella sekä mammonaa että Jumalaa. Mutta rahalla voimme palvella Jumalaa. 
 
Päivän luvussa rikas mies ja Lasarus kumpikin kuolivat, Luukas 16:19-31. Tänä kesänä olemme olleet kaksissa hautajaisissa. Siinä arkun äärellä elämä jotenkin pelkistyy. Rikkaudet, ylellinen elämä, juhlat, hienot vaatteet, tittelit riisutaan meitläkin kuten rikkaalta mieheltä. Kuoleman edessä tulee hyvin selkeäksi se, mikä tässä elämässä on lopulta tärkeää ja kestävää, oikeasti merkittävää. Usko Jeesukseen, iankaikkisen elämän toivo ja toivo siitä, että kerran vielä kohdataan Taivaassa. Lopulta minusta jää jäljelle se, miten olen toisiin ihmisiin vaikuttanut. Elämäni hedelmä näkyy toisissa ihmisissä. 
 

Sunnuntai: Ps. 104 Luuk. 17

Jeesukselta kysytään, milloin Jumalan valtakunta tulee, Luukas 17:20-21. Tuohon aikaan odotettiin yleisesti Messiasta vapauttamaan kansaa roomalaisten hallinnasta. Ehkäpä fariseuksetkin odottivat ja halusivat tällä kysymyksellä tutkia Jeesusta?
 
Jeesuksen vastaus oli mielenkiintoinen. Jumalan valtakunta ei ole maantieteellinen paikka, sitä ei voi rajata.  Mutta se on kuitenkin kaikille nähtävissä. Jeesus sanoo: Katsokaa! Ettekö jo huomaa, se on tässä teidän keskellänne. Hän viittasi itseensä ja siihen, mitä Hän teki. Auttoi ihmisiä, paransi sairaita, herätti kuolleita, ihmiset uskoivat Hänen olevan Jumalan Poika. 
 
Jumalan valtakunta on meidän keskellämme. Olen kuullut englantilaisten sanovan, että Jumalan valtakunta on ”at hand” käden ulottuvilla. Siis jokainen ylettää siihen. Tämä on rohkaisevaa. Jumalan valtakunna todellisuus on ihan tässä ja nyt. Meidän keskellä, sinun ja minun lähellä. 
Jumalan valtakunta on meidän keskellämme, kun olemme yhdessä koolla KohtaamisPaikassa tai elämme arkeamme, jokaisella askeleella.
 
”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askeleet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: Sinun Jumalasi on nyt Kuningas!” Jes 52:7.  Meidän arkiset pienet askeleet voi olla täynnä Jumalan valtakunnan todellisuutta. 
 

Tiina

Viikko 24

Maanantai: Neh. 3 Apt. 28

Tämän viikon lukujen äärellä mietin sitä, miten kautta vuosisatojen Jumalan suunnitelma on vääjäämättömästi edennyt. Läpi kansojen erilaisten kohtaloiden. Läpi ihmisten erilaisten elämäntilanteiden. Jumalan suunnitelma se vaan on toteutunut.

Nehemian kirja kertoo siitä, miten israelin kansa on palannut pakkosiirtolaisuudesta ja miten temppeli oli rakennettu. Temppeli oli tuolloin se paikka, jossa Jumalaa kohdattiin, Hänen läsnäolonsa paikka. Mutta Jerusalemin muurit ja kaupunki oli raunioina. Nehemian johdolla muurit rakennettiin kuntoon.

Markus taas kertoo siitä, miten Jeesus oli jo syntynyt ja miten hän aloitti julkisen työnsä. Kutsui opetuslapset ja kiersi heidän kanssaan kertomassa Jumalan valtakunnasta sekä tekemässä valtakunnan tekoja.

Apostolien teot ovat kertoneet meille siitä, miten opetuslapset jatkoivat Jeesuksesta kertomista, eikä pelkästään kertomista vaan tekivät niitä samoja tekoja, jota Jeesuskin oli tehnyt. Ihmisiä parantui, vapautui, tuli uskoon. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen.

Jokaista tarvittiin jokaisen omana aikana hänen omalla paikallaan. Ja niin ketju on jatkunut aina meidän päiviimme saakka ja jatkuu eteenkin päin. Tuleville sukupolville ja heitä seuraaville sukupolville. Sinä ja minä olemme tärkeillä paikoilla. Juuri siellä, minne Jumalan suuressa viisaudessaan meidät kunkin kutsunut. Olen kirjoittanut omaan raamattuuni Apostolien tekojen viimeisen luvun jälkeen sanan: “Jatkuu…”

Eiköhän me jatketa omalla paikallamme, Jumalan avulla ja Hänen antamallaan voimalla oma juoksumme loppuun asti ja anneta viestikapula sitten aikanaan seuraaville.

Tiistai: Neh. 4 Mark. 1

Tässä ensimmäisessä luvussa jäin miettimään jaetta 17. Jeesus sanoi heille: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.”

Tykkäätkö kalastaa? Lapsena minulla oli oma katiska. Se oli ihan rantavedessä, joten oli jännittävää seurata, miten sinne meni ahvenia! Ja ei muuta kuin innolla nostamaan katiskaa! Mutta nostaessani katiskaa, kalat karkasivatkin sen pohjassa olevista rei’istä takaisin vapauteen. Hups. Minulla ei ollut kunnollisia välineitä.

Ihmistenkin kalastamiseen tarvitaan sopivat, toimivat välineet. Rakkaus, viisaus, oikea aika, Pyhän Hengen työ. Ainakin näitä tarvitaan. Ja tarvitaan myös jokaiselle sopivat kalastusvälineet. Joku tykkää onkia, toinen taas kalastaa verkoilla.

Keskiviikko: Neh. 5 Mark. 2

Tänään pohdin jaetta 17. Jeesus kuuli sen ja sanoi: ” Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”

Huomaan itsessäni piirteen, että sisimmässäni helposti mittaan toisen ihmisen kelpaavuutta Jeesukselle. Tietyt piirteet tai ominaisuudet pistävät silmääni ja mieleeni ja huomaan kummeksuvani toista ihmistä.

Mutta mitä Jeesus sanoikaan? Miten Hän toimikaan? Neljä Beetä kertovat tästä ytimekkäästi. Bless. Belong. Believe. Behave.

Jeesus siunasi ihmisiä. Ihan kaikkia, myös niitä, joita minun ei ole luontaisesti helppoa siunata.

Jeesus otti jokaisen lähelleen. Lapset. Syntisen naisen. Rahanahneet. Sairaat. Ryövärit. Toisten halveksimat. Riivatut…

Ja rakastetuksi tuleminen synnytti ihmisissä uskon Jeesukseen.

Ja lopulta heissä syntyi halu muuttaa myös käytöstään. Halu käyttäytyä oikein, rakkauden arvoisesti.

Taidan itsekin jäädä hiljaa Jeesuksen läheisyyteen. Hänen siunattavakseen…..

 

Torstai: Neh. 6 Mark. 3

”Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä….” Mark 3:14.

Mielenkiintoista, että Jeesus jo heti tässä vaiheessa antoi uudet nimet. Simon oli Pietari. Ja myöhemmin Jeesus vielä tarkensi:”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni”, Matt 16:18.

Jaakob ja Johannes taas saivat nimen Boanerges, ukkosenjylinän pojat. Ei ehkä kovin mairitteleva nimitys?

Mietin, että millaisenkohan nimen Jeesus on minulle antanut? No, oli niin tai näin. Jeesus tuntee meidät kaikki nimeltä. Hän tuntee minut tarkemmin kuin ikinä itse voin itseäni tuntea. Vaikka kävisin kaikki maailman itsetuntemuskurssit läpi. Jeesus tuntee, hyväksyy ja rakastaa. Ja hänen rakkautensa voi muuttaa ja muovata minutkin kohti sitä, mitä hän on minusta ajatellut.

Perjantai: Neh. 8 Mark. 4

Tänään seilataan myrskyssä. Mark 4: 35-41. Olen lukenut tätä kertomusta lastenraamatusta. Sen kuvassa Jeesus nukkuu rauhallisesti veneen perässä ja opetuslapset hätääntyneitä veneessä pelkäävät. Minua on vähän ihmetyttänyt, että miksi Jeesus vaan nukkuu? Kunnes mietin, että voinko itse ottaa oppia tästä nukkumisesta? Voisinko itse veneen keikkuessa opetella luottamaan ja ottaa rennommin? Ihan kuin Jeesus. Elämässä tulee erilaisia myrskyjä, isoja ja pieniä. Myrskyn tullen voisin opetella levollista luottamusta hätääntymisen sijaan. Jeesuksen kanssa tässäkin ja tästäkin myrskystä selvitään!

Lauantai: Neh. 9 Mark. 5

Tänään ollaan Jairuksen kodissa. Heidän tyttärensä on vakavasti sairaana. Vanhemmat ovat hädissään. Uskoisin, että ovat kyllä elämänsä kriisissä ja hädässä. Jeesuskaan ei ehdi ajoissa paikalle ja tytär kuolee. Mutta Jeesus sanookin isälle: ” Älä pelkää, vaan usko” , Mark 5: 36.

Varmaan isä oli vaikean valinnan edessä. Vielä tytön eläessä oli varmaan helpompaa uskoa, että Jeesus voi auttaa. Mutta nyt, kun tyttö oli jo kuollut. Mitä nyt?

Tunnetasolla tuollaisessa tilanteessa varmaan myllertävät monenlaiset tunteet. Usko ei taida lopulta olla tunne vaan päätös. Voin päättää luottaa Jeesukseen vaikka mielessäni myllertävät monenlaiset tunteet ja vastaväitteet, epäilyksetkin. Vastaavassa tilanteessaan toinen isä sanoi Jeesukselle:”Minä uskon, auta minun epäuskoani”, Mark 9:24.

Usko ei toisaalta tarkoita sitä, että saan aina kaikki rukousvastaukset siten kuin minä haluan. Vaan voin luottaa siihen, että Jeesus tietää kokonaisuuden ja hallitsee kaiken rakkaudellaan. On siis viisautta päättää uskoa Häneen.

Sunnuntai: Neh. 10 Mark. 6

Johannes Kastaja, Jeesuksen serkku, on tyyppinä aina jotenkin koskettanut minua. Hänen kutsunsa oli olla tien raivaajana Jeesukselle, Mark 1: 1-4.

Tien tekeminen on kyllä monivaiheista hommaa. Ollaan lapsenlapsen kanssa innolla seurattu uuden sairaalan kohdilla uusien tielinjausten rakentamista. Kyllä siinä on monta ja monenlaista vaihetta. Kaivetaan monttua, vaihdetaan maalajeja, räjäytetään kalliota, täytetään maata, tasotetaan ja jyrätään ja viimein uutta pintaa päälle. Raakaa duunia. Jotta joku päivä päästään ajelemaan uutta asfalttia.

Johannes raivasi tietä Jeesukselle. Meidät jokainen on kutsuttu tähän samaan. Raivaamaan tietä Jeesukselle. Jotkut työvaiheet ei näy päällepäin, mutta ovat olleellisen tärkeitä hyvän lopputuloksen kannalta. Kaikkia työvaiheita tarvitaan. Jos joku vaihe jää välistä pois, niin lopputulos ei ole hyvä. Mutta lopulta tie yhdistää ja sitä kulkemalla pääsee toisen luokse. Meidän tekemän tien kautta joku pääsee Jeesuksen luokse. Eiköhän vaan jatketa tien raivaamista yhdessä!

 

Tiina

 

Esra 3, Apt. 18

Esra 3
Apt. 18

Luin apostolien kirjan luvun ja jäin miettimään Paavalin elämää. Mielenkiintoinen ja merkittävä mies. 

Entisessä elämässään hän oli kiivas Jeesuksen ja kristittyjen vastustaja. Hän vainosi, vangitutti kristittyjä ja oli todistamassa mm Stefanuksen kivittämistä kuoliaaksi. Apt 7. ja 8. Tultuaan Jeesuksen kohtaamaksi, kaikki hänen elämässään muuttui, loksahti uudestaan oikeille paikoille. Hän ymmärsi, että Jeesus on Messias. Tämän kohtaamisen varmaan muistatkin, Apt 9. luku kertoo tästä. Tämän päivän luvussa Paavali on innokkaasti kertomassa Jeesuksesta ja joutuukin itse puolestaan vainon kohteeksi ja todistamaan sitä, kuinka hänen ystävänsä pahoinpidellään. 
 
Paavalin menneisyys ei ollut Jeesukselle ongelma. Meidän menneisyytemme ei ole Jeesukselle ongelma. Vaikka se voi meille itsellemme ollakin. Jeesus voi lopulta kaiken kääntää parhain päin. Ei Hän meidän elämän menneisyyttää muuksi muuta, mutta Hän voi antaa sille uuden merkityksen, sisällön. Hän antaa anteeksi, Hän uudistaa, parantaa, eheyttää, tuo toivon ja tulevaisuuden. Jeesuksen rakkaus on suurempi kaikkea kipua ja kipeää kärsimystä, omia vääriä valintoja ja niiden seurauksia. 
 
”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen”, Room 8:28.
”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”, Jer 29:11.
 
Voin siis turvallisesti katsella elämässäni sekä taakse että eteenpäin. Jeesuksen kanssa. Tiedän, että Hänen rakkautensa kestää ja kantaa. 
 

Tiina