Tekijä: Tommi

1. Moos. 3

Ef. 4

Kovin pitkälle ei raamatussa päästä, kunnes kaikki menee pieleen. Jo ensimmäisistä ihmisistä lähtien, halki vuosituhansien, tänä päivänäkin ajankohtainen kysymys on: “Mikä on riittävästi?” Se että me ihmisinä, yhteiskuntana, ihmiskuntana kehitytään on tärkeää (vinkki: edellisten päivien raamatunkohdista voit perusteen miksi). Mutta mikä on riittävästi? Meillä ihmisillä mopo keulii turhankin helposti ja lopulta lähtee käsistä.

Onneksi elämme Jeesuksen jälkeistä aikaa. Tämän päivän uuden testamentin luvusta nostan esiin alla olevan kohdan, johon on hyvä päättää tämä kommentointiviikko. Siunattua kevättä
“Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.”

Tomppa

1. Moos. 2

Ef. 3

Tämän päivän vanhan testamentin luvussa kerrotaan ihmisen luomisesta tarkemmin. Tässäkin luvussa, niin kuin eilisessä, mieli harhautuu miettimään kaikenlaista esim. ajan käsitettä. Mutta mikä tässä jakeessa on tärkeintä? Minusta se on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan heti alusta lähtien. “Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään”. Tässä ajassa, kun yksilökeskeisyys on voimakasta, on hyvä muistaa että jo luomisesta lähtien meidät on luotu olemaan yhdessä toistemme kanssa.

Jos Jumalan tarkoitus oli että meidän ei tarvisi olla yksin, niin tässä syntiin langenneessa maailmassa joutuu tilanteisiin jossa on yksin, halusi sitä tai ei. Esimerkiksi jää työtaakkansa kanssa yksin, joutuu huolehtimaan lapsistaan yksin, viettää eläkepäiviään yksin.

Tämän päivän uuden testamentin luku kertoo minulle siitä että Jeesukseen uskovina emme ole koskaan yksin: “Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte”. 

Rohkaisevaa on myös näissä sanoissa: “Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella”. Jumala ei siis lopettanut luomistaan aikojen alussa vaan jatkaa sitä, myös meidän kauttamme. Meidän jokaisen, sinun ja minun, merkityksemme tälle maailmalle on siis suurempi kuin ymmärrämme. Siinäpä motivaatiota tähän(kin) päivään!

Tomppa

1. Moos. 1

Ef. 2

Tänäänkin tarkastellaan lukuja Jumalan lapsen näkökulmasta.

Tämän päivän vanhan testamentin luvussa hypätään aivan alkuun. Ihan kirjaimellisesti. Tämä taitaa olla myös raamatun luetuin kohta, koska se on ensimmäisenä vastassa raamattua avattaessa. Toivoisin että tätä luettaessa pääsisi tuo Jumalan lapsi meissä ottamaan valtaa. Keskityttäisiin siihen mikä tässä luvussa on olennaisinta: Jumala loi meidät kuvakseen ja antoi meille tarkoituksen. Jos elämä tuntuu turhalla ja oma rooli tässä maailmassa epäilyttää, niin toivoisin että lapsenkaltaisesti voitaisiin palata tähän lukuun ja löytää siitä ihmiselämän ainutlaatuisuus, merkitys ja tarkoitus.

Uuden testamentin luvussa tuodaan esiin kuinka tärkeää Jumalalle, maailmankaikkeuden luojalle, on pitää yhteyttä meihin jokaiseen henkilökohtaisesti. Kuinka merkittävästi Jumala on tullut vastaan että tuo yhteys, joka on katkennut ajatustemme ja tekojemme vuoksi, syntyisi uudelleen. Jotta me voisimme kokea olevamme Jumalan lapsia.

Tomppa