Tekijä: Topi Viitasalo

Ps. 133

Minulla on kaksi isoveljeä. Veljet ja veljessopu ovat tärkeitä.

Minulle nousee tästä mieleen myös kristittyjen ja seurakuntien keskinäinen yhteys. Se, kun saman Isän lapset elävät sovussa, vaikka joissain kohti saattaisi olla erilaisia näkemyksiä. Sopu on hyvää ja kaunista ja tuottaa siunausta: Jumalan öljy valuu ja kaste laskeutuu.

Siunataan veljiämme ja sisariamme toisissa seurakunnissa ja eletään sovussa.

Ilm. 2

Juutuin ajatukseen siitä, minkälaisen kirjeen Jeesus sanelisi KohtaamisPaikalle. Mistä hän kehuisi? Mitä kehottaisi muuttamaan tai korjaamaan?

Nostan KohtaamisPaikan rukouksessa Jeesus sinun eteesi: Tee sinä mitä tahdot. Polta pois se, mikä ei ole sinusta. Oikaise se, mikä on vinossa. Säilyköön ja kirkastukoon se, mikä on sinusta ja sinun suunnitelmissa.

Topi

Ps. 132

Psalmi puhuu Herralle sijan löytämisestä, Herran asumuksesta ja asuinpaikasta. Vanhassa testamentissa temppeli oli erityinen Jumalan läsnäolon paikka. Uuden testamentin puolella sanotaan, että  ”Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä.” (Ap. t. 17:24)

Mutta itse luomassaan temppelissä, nimittäin ihmisessä, hän asuu. ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?” (1. Kor. 6:19)

Herra etsii edelleen sijaa, asumusta ja asuinpaikkaa. Ruumiimme ja elämämme saa olla tällainen paikka.

Jumalan läsnäolon paikka on erityisellä tavalla se, kun me temppelit kokoonnumme yhteen ylistämään Jumalaa.

Olkoon KohtaamisPaikka tämmöinen Jumalan läsnäolon sija ja asuinpaikka.

Ilm. 1

Tässä kuvataan hieman toisenlainen Jeesus kuin se, johon olemme kirkkotaiteessa tottuneet. Jakeesta 13 eteen päin kuvataan kirkastettua Jeesusta, jonka nähdessään Johannes tipahtaa maahan kuin kuolleena. Ilmeisesti Jeesuksen pyhyys ja kirkkaus on jotain sellaista, jonka edessä ihminen menee veteläksi.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, tämä Jeesus on ulkomuotonsa takana se tuttu luonteeltaan lempeä ja rakkaudellinen Jeesus. Hän koskettaa Johannesta ja sanoo: ”Älä pelkää”.

Tulee hetki, jolloin kaikki näkevät Jeesuksen. Hekin, jotka olivat häntä ristiinnaulitsemassa (jae 7). Tästä tulee se vaikutelma, että kaikki näkevät hänen ”todellisen luonteensa”.

Me saamme turvata hänen pyhyytensä edessä siihen, että hän ”rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme” (jae 5). Saamme odottaa hänen kosketustaan ja sanoja ”älä pelkää”.

Topi