Sananl. 24, Apt. 15

Sananl. 24

Apt. 15

Linjan vetoa. Alkuseuranta joutui kuulemaan monenlaista opetusta ja linjaamaan, mikä oli oikein ja Jumalan Hengen mukaista. Meille ja tuhansille miljoonille muille ihmisille onneksi seurakunta päätyi siihen mihin päätyi: ympärileikkaus tai muut ihmisen tekemät teot eivät pelasta ihmistä eivätkä tee ihmistä Jumalalle kelpaavaksi. Antiokian seurakunta ja me muut seurakunnat ympäri maailman saamme myös ottaa vastaa tämän lupauksen: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa.” (Jae 28). 

Yhdessä asiassa yksimielisyys, toisessa eripura. Vaikka seurakunta pääsi ympärileikkaus-kysymyksessä yksimielisyyteen, heti sen jälkeen toinen kysymys hajotti uskovien rivejä. Paavalin ja Barnabaan välille sukeutui niin kova riita, että heidän tiensä erosivat ja he ottivat kumpikin omat avustajat ja lähtivät seuraavalle lähetysmatkalle eri teitä. Miten inhimillistä! Tässäkin voi kuitenkin nähdä Jumalan työn: Jumala kääntää jopa meidän nurin päin istuttamamme sipulit tuottamaan satoa. Evankeliumi levisi nyt eri puolille nopeammin, kun Paavali teki Silaksen kanssa omia evankeliointimatkoja ja Barnabas Johannes Markuksen kanssa omia. 

Heli

Sananl. 23, Apt. 14

Sananl. 23

Apt, 14

Uusia aluevalloituksia. Sanoma Jeesuksesta löysi aivan uusille alueille, kun Paavali ja Barnabas joutuvat  pakenemaan raivon valtaan joutuneita maanmiehiään, jotka aikoivat kivittää apostolit hengiltä. Terve hengissä säilymisen tarve pisti Paavalin ja Barnabaan vaihtamaan pikaisesti maisemaa Ikonionista Lykaonian puolelle Lystraan. Siellä Jumala paransi syntymästään saakka rampana olleen miehen. Vau! Jumalan armo, ansaitsematon rakkaus myös pakanoita kohtaan käy tästä ihmeestä selvästi ilmi. Jumala armahtaa kenet tahtoo! Ja hän tahtoo armahtaa jokaisen. 

Kun Paavali ja Barnabas sitten palaavat evankeliointimatkaltaan samaa tietä takaisin samojen paikkakuntien kautta Antiokiaan, myös Antiokian seurakunta saa vahvan todistuksen siitä, että evankeliumi Jeesuksesta kuuluu muillekin kuin juutalaisille.

Yksi kaikkien puolesta. Yhden ihmisen, ramman lystralaisen miehen, pelastuminen ja parantuminen sai aikaan alkuseurakuntaan strategisen käänteen: evankeliumi kuuluu kaikille ja sitä tulee myös julistaa kaikille, ei vain juutalaisille. Tämän käänteen vuoksi minulla ja sinullakin on etuoikeus  kuulla ja oppia tuntemaan Jeesus.

Kuulostellaan, kysellään ja rukoillaan, mihin suuntaan Jumala meidän seurakuntaamme ja meitä uskovina haluaa johdattaa. Uskallammeko me tarjoutua rukoilemaan kärsivien tai sairastavien lähimmäisten puolesta? Yhden ihmisen parantuminen saattaa olla sellainen todistus kärsivälle ihmisille itselleen mutta myös monelle muulle, että se puhuu Jeesuksesta enemmän kuin sata saarnaa. 

Isäni kuoli kuukausi sitten. Rukoilimme hänelle parantumista mutta myös syntien anteeksiantoa. Isäni ei parantunut. Suurin ilo tuli siitä, että Isäni löysi sovun ja anteeksiannon Jumalan ja ihmisten kanssa. Jeesuskin sanoi: ”lloitkaa siitä, että teidän nimenne on kirjattu taivaan kirjaan.” 

Heli

Sananl. 22, Apt. 13

Sananl. 22

Apt. 13

Tehtävät muotoutuvat. Alkuseurakunnassa rukoileminen näytti olevan hyvin yleistä. Antiokian seurakunnasta kerrotaan, että kun he olivat rukoilemassa ja paastoamassa, Jumala puhui heille ja käski erottamaan Paavalin ja Barnabaksen erityistehtävään: saarnaamaan Jeesuksesta tien päällä. Eikä seurakunta aikaillut, vaan lähetti herrakaksikon lähes saman tien matkaan. 

Ja sitten alkoikin tapahtua. Kun kaksi Jumalan lähettämään innokasta kaveria matkustivat Kyprokseen, Jumala osoitti jälleen ihmeen kautta voimansa, Kyproksen käskynhaltija ihmetteli Herran opin voimaa ja uskoi. (Apt. 13:8 – 12).

Pisidian Antiokiassa uutiset Jeesuksesta otetaan ensin suurella innolla vastaan. Lähes koko kaupunki kokoontuu kuulemaan Paavalia ja Barnabasta  Kaupungin juutalaiset kuitenkin herjaavat  Paavalia ja Barnabasta ja yllyttävät koko kaupungin heitä vastaan. Nämä kaksi miestä karkotetaan kaupungista ja olosuhteiden pakosta he joutuvat siirtymään muille paikkakunnille. Juutalaisten asenne vain vahvistaa Paavalin kutsua pakanoiden apostolina.

Miten Jumala käyttääkään olosuhteita ja johdattaa meitä niiden kautta? Jumala oli tarkoittanut Paavalin kansainväliseen työhön, julistamaan Jeesusta erityisesti muille kuin juutalaisille. Karkotus juutalaisten keskeltä ei jättänyt muita vaihtoehtoja kuin kertoa Jeesuksesta niille, jotka olivat vastaanottavaisempia: pakanoille. 

Millaisissa olosuhteissa elämme nyt? Ehkä Jumala tahtoo osoittaa niidenkin kautta meille suuntaa, kutsuaan ja uskollisuuttaan.  

Heli