5. Moos. 3, Apt. 15

5. Moos. 3 Apt. 15

Apostolien teoissa ollaan lähtöpisteessä, eli Antiokian seurakunnassa, josta Paavali ja Barnabas lähetettiin lähetystyöhön ja jonne he palasivat. Nyt haasteita tulee vastaan kotiseurakunnassa. Juudeasta tulleilla juutalaiskristityillä oli arvovaltaa. Juudea oli juutalaisen uskonnollisuuden keskus. Siellä oli Jerusalem ja temppeli. Siellä olivat oppineet. Jeesus oli toimintansa aikana ajautunut lukuisat kerrat vastakkain Juudealaisten kanssa. Hänhän oli galilealainen, kuten lähes kaikki opetuslapsensakin, eikä hän vastannut odotuksia messiaasta. Juudean oppineet mm. noudattivat tarkkaan juutalaisia perinnäissäädöksiä (Mooseksen lain pohjalta tehtyjä lisäyksiä, määräyksiä ja rajoituksia), joita Jeesus kritisoi. Kuitenkin jotkut juudealaisetkin olivat kääntyneet Jeesuksen seuraajiksi. Opilliset ristiriidat kuitenkin nousevat taas esille. Juudealaisten kristittyjen sanoma on käytännössä: ”Tullakseen Jeesuksen seuraajaksi, on ensin käännyttävä juutalaisuuteen ja noudatettava juutalaisille annettua lakia”. Asiaa lähdetään selvittämään Jerusalemiin. Siellä Pietari asettuu samalle kannalle kuin Paavali ja Barnabas. Pakanoiden ei tarvitse kääntyä juutalaisuuteen. Lopuksi asiasta saadaankin yhteisymmärrys ja annetaan pakanakristityille kirjallisesti ohje siitä, mitä rajoituksia tulisi noudattaa. Olen kuullut opetusta, että kyseiset rajoitukset annettiin, koska ne mahdollistivat mm. ateriayhteyden juutalaiskristittyjen kanssa. Itse ajattelen, että ohjeet, jotka pakanoille annetaan, liittyvät myös luomisessa asetettuun asemaan (mies ja nainen puolisoiksi), vedenpaisumuksen yhteydessä annettuihin ohjeisiin (1.Moos 9:4, ei veriruokia) ja Jeesuksen seuraamiseen (uskollisuus hänelle). Pääasia kuitenkin on, että muiden kuin juutalaisten ei tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Tämä koskee meitäkin. 

Uudelle matkalle lähdettäessä Paavali ja Barnabas riitaantuvat. Riidanaiheena on Johannes Markus, Barnabaan serkku, joka oli lähtenyt kotiin kesken edellisen reissun (Apt. 13:13). Arvelen, että syy lähtöön oli Paavalin vaihtuminen matkanjohtajaksi. Markusta ehkä ketutti että valta ”kaapattiin” serkulta. Barnabasta se ei selvästikään haitanut. Raamatussa syytä ei kuitenkaan kerrota. Hauskin hypoteesi, jonka olen kuullut Markuksen lähdön syystä, on että Markus olisi pettynyt Pergessä matkatovereihin, koska Perge oli kylpyläkaupunki ja vanhat miehet ehkä halusivat nauttia lämpimistä kylvyistä päiväkausia, eikä nuori mies malttanut odottaa toiminnan alkamista! Johtajuus ristiriita olisi kuitenkin siinä mielessä looginen, että olisi ymmärrettävää, ettei Paavali halunnut toiselle matkalle mukaan henkilöä, joka kyseenalaistaa hänen asemansa matkanjohtajana. Tapahtuma kuitenkin koituu osittain siunaukseksi, koska nyt muodostetaan kaksi seuruetta ja sanoma leviää edelleen!

Anna

5. Moos. 2, Apt. 14

5. Moos. 2 Apt. 14

Mooseksen kirjassa Mooses kertaa edelleen tapahtumia, joita kansa on kohdannut. Kertomuksesta minulle nousee merkittävänä esille Jumalan sanat: ”Tästä päivästä alkaen minä levitän pelkoa ja kauhua kaikkialle kansojen keskuuteen, niin että ne pelkäävät ja vapisevat, kun vain kuulevatkin teistä”. Israelin kansan vaiheissa Jumalan pelko on varjellut heitä monessa kohdin. Kansat ovat eri aikoina antautuneet tai maksaneet veroja peläten Israelia. Vaikuttavaa on, että pelko ei ole ollut turhaa. Myös Israelin kansa on pelännyt ja kunnioittanut Jumalaansa. Jos mekin olemme Jumalan kansaa, meidänkin on muistettava tämä. C.S. Lewis on tuonut Narnia kirjoissaan hyvin esille Jumalan rakkauden ja voiman Aslan leijonan hahmossa. Leijona on pelottava, mutta kun olen  leijonan joukoissa, hänen omansa, niin olen turvassa. 

Apt. 14:

Edellisessä kaupungissa Lystrassa juutalaiset olivat karkottaneet Paavalin ja Barnabaksen, koska he olivat julistaneet evankeliumia pakanoille ja nämä olivat ottaneet iloiten sanoman vastaan. Nytkin juutalaisten keskuudesta nousi vastustajia. He eivät pitäneet suosiosta, jota Paavali ja Barnabas saivat. Ja niin oli jälleen paettava. Minua kuitenkin puhuttelee se, että he eivät pakene piiloutuen, vaan ainoastaan siirtyvät vihan ulottumattomiin ja jatkavat työtään. He eivät ajatelleet, että vastustus tarkoittaisi, että he olivat tehneet väärin. Olen myös miettinyt, heijastaako toimintatapa erityisesti Paavalin tinkimättömyyttä. Kärjistäen voisi sanoa, että kun Paavali siirtyi matkan johtoon, ongelmat alkoivat lisääntyä. Rohkeaa toimintaa seuraa suurempi vastustus, kuin varovaisuutta. Toisaalta myös suuremmat ihmeet!

Ramman parantaminen saa aikaan, että heitä luullaan jumaliksi. Kyseessä on äärimmäinen suosio, mutta ei suinkaan toivottu sellainen. Kunniasta kieltäytyminen tuotti kansalle varmasti pettymyksen. He olisivat halunneet jumalat keskuuteensa. Niinpä ihmiset olivat alttiita vihaan ja juutalaisten johdolla Paavali kivitetäänkin (kuoliaaksi). Vaikea kuvitella, ettei tuo väki olisi onnistunut häntä tappamaan. Uskonkin, että opetuslapset rukoilivat hänen puolestaan kokoontuessa hänen ympärilleen ja hän parani/heräsi. Ei hän muuten olisi itse voinut nousta. Yhdessä kirjeistään (2. Kor. 12:1-5) Paavali ”kerskaa” miehestä (itsestään), jolla on ollut ruumiista poistumisen kokemus. Koska olen tavannut uskovia, joilla on ollut esim. sydänpysähdyksen aikana vastaavia kokemuksia, ajattelen että näin on varmaan ollut Paavalillakin. Mahdollisesti kyse on juuri tästä kokemuksesta Lystrassa.

Oli niin tai näin, he ovat saaneet rohkaisua tapahtumista ja jatkaneet toimintaansa samaan malliin. Kivityskohtalosta huolimatta Paavali ja Barnabas uskalsivat jopa palata kaupunkeihin, joista heidät oli ajettu pois. En voi kuin ihailla. Voisiko olla, että Paavalille tapahtunut paraneminen olisi synnyttänyt seudulla jumalanpelkoa? Ehkä sen vuoksi he saattoivat palata Ikonioniin, Lystraan ja (Pisidian) Antiokiaan vahvistamaan syntyneitä seurakuntia ja asettamaan niihin johtajat / vastuunkantajat. Ainakin uskovat saivat kuulla Paavalin kokemuksista ja heitä se varmasti rohkaisi. Jumala voi kääntää vastoinkäymisetkin voitoiksi.

Anna

5. Moos. 1, Apt. 13

5. Moos. 1 Apt. 13

Mooseksen kirjan teksti muistuttaa minua siitä, että joskus on tärkeää kerrata menneitä tapahtumia ja tarkastella niitä Jumalan tekojen valossa. Voimme kiittää ja muistaa Jumalan tekoja uudelleen ja uudelleen ja samalla ohjata toimintamme suuntaa oikeaksi. Voimme oppia paitsi Raamatun tapahtumista, myös johdatuksesta, jota olemme omassa elämässämme kokeneet. On tärkeää pohtia tekoja ja oppia niin virheistä kuin onnistumisista. Mooses oli viisas mies, jota kansan kannatti kuunnella. Meidän tulee myös kuunnella niitä joille Jumala on antanut viisautta. Itse kiitän yhteisömme vastuun kantajista.

Apostolien teoissa Kyproksen tapahtumat ovat käännekohta Paavalin ja Barnabaksen suhteessa. Tähän asti Paavali on kantanut nimeä Saul, nyt hän on Paavali. Lisäksi nimien järjestys muuttuu, eli tästä eteenpäin Paavali mainitaan ennen Barnabasta. Ajattelen, että Paavalista tuli matkan johtaja hänen osoitettuaan rohkeutensa ja kykynsä kuulla ja totella Jumalan tahtoa. Tuo merkittävä tapahtuma oli käännekohta, jonka merkiksi nimi vaihtui. Synagogassa Paavali on se, joka nousee puhumaan. Paavali toimii samoin kuin Mooses. Hän ottaa esille menneet tunnetut tapahtumat. Lisäksi Paavali auttaa ymmärtämään Jumalan ilmoitukset ja liittää ne Jeesuksen vaiheisiin ja kyseiseen hetkeen itse kunkin elämään. ”Tietäkää siis, veljet: hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi,
saavuttaa kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa. ” Tämä koskee meitäkin.

Anna