1. Kun. 14, 2. Piet. 1

1. Kun. 14

Tässä luvussa käydään loppuun Jerobeamin ja Rehabeamin historia ja yksi aikakausi päättyy. Tästä eteenpäin kuninkaita tulee ja menee, pääsääntöisesti toinen toistaan huonompia. 

Jerobeam oli siitä erikoinen tapaus, että hänelle Jumala puhui jo ennen kuninkuutta ja tässä luvussa Jumala antaa vielä palautettakin. Jerobeamilla siis oli jonkinlainen ”suhde” Jumalaan, mutta se ei ollut rakkaussuhde kuten Daavidilla. On kuvaavaa verrata Jumalan ja Jerobeamin sanavalintoja. Jumala sanoi jo aiemmin antavansa kuninkuuden Jerobeamille, ja nyt tässä Jumala sanoo nostaneensa ja asettaneensa Jerobeamin kuninkaaksi. Kun Jerobeam nyt lähestyy vaimonsa välityksellä Jumalaa, katuuko hän, anooko poikansa parantumista tai kysyykö neuvoa? Ei. Jerobeamille profeetta Ahia on vain ennustaja, joka aikoinaan osui oikeaan.

Kun Jumala nosti Jerobeamin kuninkaaksi, hän antoi lupauksen, jonka mukaan Jerobeamista olisi voinut alkaa uusi, pysyvä kuningassuku. Jerobeam teki kuitenkin vääriä valintoja. Nyt hänelle ei enää annettu edes suunvuoroa eikä toivoa. Hän oli ylittänyt rajan ja sai kantaa valintojensa seuraukset.

2. Piet. 1

Pietari muistuttaa, että elämme tavallaan samassa tilanteessa, joskin tietysti uusitestamentillisessa kontekstissa. Mekin olemme saaneet Jumalalta lahjana elämän, uskon ja suhteen Jumalaan. Meidänkin elämämme on kuitenkin sarja valintoja, jotka voivat viedä meitä lähemmäksi Jumalaa tai kauemmaksi hänestä.

Meillä on myös edelleen peliaikaa jäljellä, loppuvihellystä ei ole vielä kuulunut. Siksi Pietarikin katsoo aiheelliseksi muistutella lukijoitaan yhä uudelleen, että tekisimme niitä oikeita valintoja. Sillä ei ole niinkään merkitystä, kuinka pitkään ja millaisilla valinnoilla olemme tähän asti tallustaneet, tärkeää on se, että tänään ja juuri nyt otamme askelia Jumalaa kohti.

Heikki

1. Kun. 13, 1. Piet. 5

1. Kun. 13

Päivän luku on ainakin itselleni jotenkin vaikea käsittää, erityisesti siis se, miten profeetan sangen ymmärrettävä pikkuvirhe mennä virkaveljen kotiin aiheutti niin suuret seuraukset. Samoin vanhan profeetan motivaatio jää itselleni hämäräksi. Miksi ihmeessä hän ylipäätään ryhtyi moiseen operaatioon? No, nykysilmin katsottuna vanhan testamentin profeettojen elämä oli monella tavalla erikoista eikä siitä mielestäni voi kovin suoraan vetää johtopäätöksiä nykypäivään.

Ehkä tästä voi kuitenkin ottaa sen opin, että loppuen lopuksi ratkaisevaa on jokaisen oma suhde Jumalaan. Aina on muita, joista yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Emme koskaan saavuta täyttä yksimielisyyttä kaikesta ja seurakunnassakin voi olla tahoja, jotka toimivat Jumalan tahtoa vastaan. Silloin korostuu oma, välitön suhde Jumalaan, hänen kuuntelemisensa ja tottelemisensa.

1. Piet. 5

Pietari puhuu tässä vielä seurakunnan johtajille. Erityisesti tuo edellinen kappale, jonka kirjoitin, koskettaa johtoasemassa olevia. Seurakunnat ovat haasteellisia yhteisöjä, joissa on kirjavista taustoista tulevia ihmisiä omine tarpeineen ja toiveineen. Tällaisen lauman paimentaminen on raskasta työtä eikä palkkakaan useimmiten päätä huimaa. Ollaan kiitollisia paimenistamme ja rukoillaan jatkuvasti heidän puolestaan!

Pakko vielä tarttua jakeeseen 3: ”Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana.” On hauskaa, että nykypäivänä yhteiskunnassakin ollaan havahduttu siihen, ettei ihannejohtaja olekaan määräyksiä jakeleva ja kaikkien pelkäämä pamppu, vaan valmentava johtaja, joka motivoi, sparraa ja näyttää hyvää esimerkkiä. Itsekin olen joskus osallistunut yrityskoulutukseen, jossa nostettiin Jeesus erinomaiseksi esimerkiksi palvelevasta johtajasta!

Heikki

1. Kun. 12, 1. Piet. 4

1. Kun. 12

Jos edellinen luku oli Salomon henkilökohtaista alamäkeä, tässä luvussa seuraukset alkavat konkretisoitua muuallekin. Jälki ei ole kaunista katsottavaa, vaan tarinassa on taitamatonta johtajuutta, väkivaltaa ja sen uhkaa, juonittelua ja lopulta epäjumalanpalvelustakin. 

Jonkinlainen avain näihin tapahtumiin on nähdäkseni siinä, että sekä Rehabeam että Jerobeam epäonnistuvat näkemään oman asemansa Jumalalta tulleeksi, vaikka molemmilla olisi pitänyt olla kaikki tarvittavat eväät tämän ymmärtämiseksi. Jos Rehabeam olisi ymmärtänyt sen, hän ei olisi yrittänyt pitää tai palauttaa loppuja heimoja omaan hallintaansa vaan hyväksynyt, että nyt tapahtui se, minkä Jumala oli jo hänen isälleen ilmoittanut. Ja jos Jerobeam olisi muistanut profeetta Ahian sanat, hänen ei olisi tarvinnut olla huolissaan kansan paluusta Rehabeamin luo eikä siis tehdä kultaisia sonneja…

Meidänkin olisi syytä muistaa, että olemme tässä kohtaa maailmanhistoriaa siksi, että Jumalan suunnitelmassa on tässä kohtaa juuri meidän kokoisemme ja näköisemme aukko. Rukoillaan, että osaisimme täyttää paikkamme Jumalan tahdon mukaan emmekä yrittäisi väen vängällä jotain muuta.

1. Piet. 4

Samasta omalla paikalla uskollisesti palvelemisesta kirjoittaa Pietari tänään näin: ”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.” (jakeet 10-11).

Heikki