2. Aik. 1, Matt. 4

2. Aik. 1
Matt. 4

Luin tämän päivän Matteuksen lukua ikäänkuin takautuvasti pitkäperjantaista käsin. Tässä luvussa Jeesus on aloittamassa julkista työtään ja joutuu heti siulunvihollisen kiusattavaksi. Samoin Jeesus kutsuu ensimmäiset opetuslapset seuraansa. Jeesus parantaa sairaita ja opettaa Jumalan valtkunnasta, Hänen maineensa leviää.

Matka pitkäperjantaihin on ollut vaiheikas sekä Jeesuksella että opetuslapsilla. Sielunvihollinen houkutteli Jeesusta luopumaan tehtävästään lupamaalla Hänelle maat ja mannut, Matt 4:8,9. Mutta Jeesus oli päättäväisen sitoutunut Isältä saamaansa tehtävään: maailman syntien sovittamiseen, eikä langennut kiusaukseen. Varmaan matkalla kiusaukset toistuivat. Getsemanen puutarhassa Jeesuksen rukoillessa Häntä varmaan kiusattiin vielä jättämään työ kesken. Mutta Hän ei antanut periksi. 
 
Opetuslasten matka Jeeusksen seurassa on ollut kyllä aikamoinen seikkailu. Pietarin ja Johanneksen kasvutarinaa voimme lukea raamatusta. Kuinka monella tapaa keskeneräisistä ja epäkypsistä, oman voiton pyytäjistä, omaa voimaa täynnä olevista nuorista miehistä kasvoi Jumalan miehiä, joiden varaan Jumalan valtakunnan eteenpäin viemisen saattoi uskoa. Kutsuessaan Jeesus jo tunsi heidät ja samalla näki sen, mihin heitä kutsui ja mitä heistä voi tulla, kun Pyhä Henki saa heissä tehdä työtään. Pitkäperjantaina kasvatusprosessi oli vielä vaiheessaan ja tapahtumat varmaan koettelivat heidän uskoaan. Heidän oli varmaan vaikeaa käsittää, miksi Jeesus ristiinnaulittiin. Me jo tiedämme selityksen ja sen, että pian koitti Pääsiäispäivä ja sitten kohta Helatorstai ja Helluntai. 
 
Muistelen samalla omaa matkaani Jeesuksen kanssa, minunkin matkani Jeesuksen kanssa ollut seikkailua. Monenlaista vaihetta on matkaan sisältynyt. Helppoja tasaisia taipaleita kuten mutkia ja myllerryksiäkin on matkassa ollut. Mutta kaikessa ja kaikissa vaiheissa Jeesus on ollut menossa mukana.
 
Tänään olen kiitollinen Jeesukselle siitä, että Hän ei jättänyt kesken sovitustyötään vaan vei sen loppuun asti. Syntimme on sovitettu, meillä on rauha Jumalan kanssa ja toivo ja tulevaisuus elämässä. Kuolema on voitettu, taivaassa odottaa ilo. Olen kiitollinen Hänen uskollisuudestaan ja huolenpidostaan, hyvyydestään. Kaikesta avusta, mitä olen elämässäni saanut. Tänään tahdon kiittää Jeesusta ja katsoa luottavaisena tulevaan. Hän on uskollinen ja vie aloittamansa työn päätökseen, Fil 1:6.

Tiina

1. Aik. 29, Matt. 3

1. Aik. 29
Matt. 3

On puhuttelevaa, miten Daavid ja kansan johtajat antoivat lahjoja temppelin rakentamista varten. Johtajien esimerkillä oli merkittävä vaikutus koko kansaan, joka iloitsi johtajien anteliaisuudesta (1. Aik. 29:9), mikä sai myös kansan iloiten ja vapaaehtoisesti antamaan lahjansa (1. Aik. 29:17).

Aika usein tuntuu siltä, että kehittyneissä länsimaissa olemme tottuneet aika pitkälti siihen ajatukseen, että antaminen hoidetaan ainakin jossakin määrin vastentahtoisesti verotusjärjestelmän kautta ja että vaaleilla valitut (kansan)edustajat päättävät siitä, miten verorahat käytetään. Toki erilaiset hyväntekeväisyyskeräykset saavat paljon huomiota ja niihin karttuukin monesti merkittäviä rahasummia. Vähemmän kuitenkin näkee sitä, että kansamme johtajat ja vaikuttajat näyttäisivät esimerkkiä siinä, että he antaisivat vapaaehtoisesti pois omastaan. Kuitenkin näitäkin ihmisiä on. Ehkä tällainen antaminen koetaan jollakin tavalla kiusalliseksi, minkä vuoksi siitä ei pidetä ääntä, koska se tietyllä tavalla osoittaa, ettei kaikki ihmiset jaa sitä käsitystä, että asiat hoituvat hyvin verotuksen kautta. Voi kuitenkin miettiä, mikä vaikutus tällaisilla ajattelu- ja toimintamalleilla on kansan yleiseen moraaliin. Daavidin esimerkki laittaa pohtimaan, voisivatko asiat olla jotenkin toisin.

Lopulta omastaan antamisessa lienee kyse siitä, tuleeko ihminen kääntymyksen paikalle (Matt. 3:2, 8). Ehkä on niin, että vain kääntymyksen kokenut ihminen (vrt. jakeet 16-17) voi sanoa kuten Daavid (1. Aik. 29:14): ”Sinulta me olemme kaiken saaneet, sinulta on tullut kaikki, minkä sinulle annamme.”

Kiitos, Herra Jeesus, elämästä, ajasta ja kaikesta, mitä olet antanut! Auta, että voin käyttää elämäni, aikana ja kaiken, mitä minulla on, sinun nimesi kunniaksi ja Jumalan valtakunnan hyväksi!

Pekka

1. Aik. 28, Matt. 2

1. Aik. 28
Matt. 2

Vanhan testamentin luvusta nousi pari yksittäistä kohtaa:
”opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä alttiisti ja koko sydämestäsi, sillä Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja pyrkimykset”.

“Jos etsit häntä, löydät hänet, mutta jos hylkäät hänet, hän hylkää sinut ikiajoiksi”

Näissä sanoissa on paljon viisautta. Etsi Jumalaa, opi tuntemaan Hänet ja palvele Häntä alttiisti koko sydämestäsi. Siinä riittää tehtävää koko elämän ajaksi.

Meistä jokainen, ihmisiä kun olemme, voi kadottaa Jumalan. Tämän maailman viettelykset ja pettymykset saavat helposti ihmisen lähtemään väärille teille. Jumala on antanut meille suuren itsemääräämisoikeuden. Jumala ei pakota ketään seuraansa/mukaansa. Mutta raamatun ydinsanoma on se, että Jumala haluaa että jokainen ihminen tulee takaisin hänen luokseen. Pyhän Hengen avulla hän myös auttaa meitä palaamaan sille tielle, jota meidän tulisi kulkea. Eli Jumalan etsimisessä on kyse pitkälti siitä että käännyt Jumalan puoleen ja luotat siihen että Jumala, itse maailmankaikkeuden Luoja, auttaa sinua palaamaan oikealle tielle.

Jumala haluaa henkilökohtaisen suhteen jokaisen meidän kanssa. Aivan kuin haluat oppia tuntemaan ystäväsi, niin samalla tavoin uskon että Jumala haluaa meidän oppivan tuntemaan Hänet. Mitä enemmän Häntä tunnemme, sitä enemmän syntyy halua palvella Häntä tai toisin sanoen olla mukana siinä mitä Hän tekee tämän maailman ja meidän ihmisten hyväksi.

Yksikään teko tai ajatus ei pysy Jumalalta piilossa. Siksi on turha yrittää piilotella sitä mitä sisimmässään käy läpi. Monesti haluamme piilottaa paitsi Jumalalta, myös itseltämme sen, mitä sydämessämme on. Elämässämme on paljon tekoja ja vielä enemmän ajatuksia, joita emme haluaisi jakaa kenellekään. Ja tämä ohjaa monesti, ellei aina väärille teille.

Siksi Jumala haluaa että jaamme sen, mitä sydämessämme on, hänen kanssaan rehellisesti. Kun etsimme, opimme tuntemaan ja palvelemme Jumalaa, niin samalla opimme tuntemaan itsemme ja sen mitä sydämessämme on. Kun jaamme sen Jumalan kanssa, niin Hän kyllä auttaa meitä.

–Tomppa