Viikko 34

MaanantaiSaarn. 2 Ef. 3

Viikon VT:n kirjat kutsuivat tutustumaan vieraudessaan. Niinpä kommentoin niitä ja samalla ihmettelen, miksi vain kolme lukua kummastakin on tullut listalle.  Onkohan syynä se, että ne ovat niin oudot ja vaikeaselkoiset kirjat muihin Raamatun kirjoihin verrattuna? Saarnaajan ja Laulujen laulun kirjoittajina pidetään viisasta Salomonia,  joka myös kirjoitti Sananlaskut.  Laulujen laulun voisi olettaa olevan nuoren miehen, ja Saarnaaja vanhan miehen mielen tuotantoa.

Saarn 2. Elämän tarkoitusta etsimässä!

Saarnaajan kirjan alku julistaa pessimismiä, kaikki on turhuutta. Elämä on mieletöntä, ja työ on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tässä toisessa luvussa etsitään elämän tarkoitusta monesta eri lähteestä, mutta turhaan. Vasta luvun lopussa tulee Jumala mukaan kuvaan ja rohkaiseva toteamus: ”Sillä kuka voi syödä ja juoda ja kuka iloita ilman häntä?” (25) Kaikki elämän nautinnotkin tulevat Jumalalta. Tämä loppu puhutteli minua, sillä olen hyvin työ- ja suorituskeskeinen ihminen. Haluaisin oppia välillä vähän ”relaamaan” ja nauttimaankin kaikesta siitä, mitä olen Jumalalta saanut. Voisin ehkä huomata muutakin arvokasta elämästä kuin työn?! Arjen pienet asiat ja kohtaamiset ovat myös arvokkaita!

 

TiistaiSaarn. 3 Ef. 4

Saarn 3. Kaikella on määräaikansa

Eräs näkemys siitä, miksi kaikki on niin arvottoman tuntuista tässä kirjassa on se, että se kuvaa Salomonin vanhuutta. Kaiken näkeneenä ja kokeneena hänelle on tullut arvioinnin paikka siitä, missä mennään ja mitä on tullut tehtyä. Elämän rajallisuus tulee esiin monissa eri elämän vaiheessa, vaikka ihminen ei aina sitä tahdo tai halua käsittää. Myös  oma asema Jumalan edessä mietityttää Saarnaajaa, eikä syyttä. Salomonhan perusti suuren haaremin, jonka naiset taivuttivat hänet palvelemaan vieraita Jumalia. Elämä on Jumalan lahja, ja onnea on iloita ja nauttia elämän hyvyydestä! (12-13)

 

KeskiviikkoSaarn. 12 Ef. 5

Saarn 12. Muista Luojaasi nuoruudessa

Luopumisen tuska näkyy hyvin tässä viimeisessä luvussa. Vaikka otsikossa korostetaan nuoruusajan tärkeyttä Jumalasuhteessa, niin elämä Jumalan yhteydessä tuo elämälle merkityksen, muulloinkin kuin nuoruudessa. Tosin nuorena opitaan elämän tärkeät perusasiat ja arvot, jotka sitten usein ohjaavat loppuelämääkin. Heräsi kuitenkin kysymys siitä, onko vanhuuden päivät välttämättä pahoja. Totta kai terveys heikkenee ja elimistö rappeutuu, mutta  haluan uskoa, että Jumala pitää huolta omista lapsistaan olivatpa nämä minkä ikäisiä tahansa. Kaiken pohdiskelun lopputulos on sitten jakeessa 13:” Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä”! Sillä ohjeella eteenpäin!

 

Torstai: Laul. l. 1 Ef. 6

Laul.l. 1 Rakkautesi on ihanampaa kuin viini

Laulujen laulu on kuin rakkausrunokokoelma, jossa ylistetään Jumalan luomaa miehen ja naisen välistä rakkautta. Sitä voisi ajatella myös Kristuksen ja seurakuntamorsiamen välisenä rakkautena, mutta juuri parisuhdeviikonlopusta palanneena ei voi muuta kuin sanoa, Laulujen laulusta saa hyviä vinkkejä parisuhteen hoitamisesta. Luvussa on paljon innostavaa vuorovaikutusta puolisoiden välillä, jossa läheisyyden ja rakastetuksi tulemisen kaipuu on kuvattu monilla eri tavoilla ja rikkain kielikuvin. Sekä sulhanen että morsian ovat aktiivisia kuvatessaan toisen kauneutta ja halua tulla intiimiin yhteyteen. (Näyttäisi löytyvät jonkun verran petrattavaa itsellenikin oman kelpo vaimoni ylistämisessä:)

PerjantaiLaul. l. 2 Luuk. 1

Laul.l. 2 ottakaa ketunpojat kiinni

Ketunpojat (15) voidaan ajatella tarkoittavan rakkaussuhteen tuhoajia. Viisi yleisintä käytöstapaa, jotka tukahduttavat puolisoiden välisen kasvun ovat raivonpurkaukset, halveksiva arvostelu, ärsyttävä käyttäytyminen, itsekkäät vaatimukset sekä epärehellisyys (Paremman avioliiton rakkauspankki, s. 179). Rakkautta tulisi hoitaa kuin viinitarhaa, jotta se kukostaisi ja kantaisi hedelmää. Siksi on tärkeää ottaa ketut heti pienenä kiinni rakentavan vuorovaikutuksen avulla. Parisuhteessa ongelmia aiheuttavat asiat tärkeä ottaa puheeksi minä- viestin avulla, ei syytellen. Tavoitteena on mahdollistaa ymmärtävä dialogi, jonka seurauksena saadaan sellaiset oksat katkaistua, jotka eivät kanna hyvää hedelmää.

 

Lauantai: Laul. l. 8 Luuk. 2

Laul.l. 8 Rakkaus on väkevä kuin kuolema

Jakeet 6-7 ovat varmaan kaikkein tutuimpia koko kirjassa. ”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa.” Tuli myös mieleen 1. Kor 13 ja siinä oleva rakkauden kuvaus. Tämän rakkauden lähde on Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki! Eläkäämme siitä ja siinä!

Sunnuntai: Ps. 90 Luuk. 3

ps.90  ihmiselämän lyhyys ja jumalan ikuisuus

Tämä Mooseksen, Jumalan miehen, rukous tuntuu erinomaiselta yhteenvedolta  Salomonin  juttujen jälkeen, etenkin loppujakeet 12. alkaen. Siinä pyydetään sisältöä ja merkitystä jokaiseen päivään! Rukoillaanko yhdessä?

 

 

Juha

Viikko 33

MaanantaiSananl. 26 Gal. 2

Päivän Vanhan Testamentin luvussa tyhmät saavat kuulla kunniansa. Heistä ei ole mihinkään ja viisaus on heistä niin kaukana, että he eivät pysty edes teeskentelemään sitä. Jos tyhmä on vieläpä laiska, niin hän on täysin toivoton. Hän vain pitkät päivät keksii huonoja tekosyitä saamattomuudelleen.
 
Luvusta  tulee aika mielenkiintoinen, jos kääntää tyhmille osoitetun ei-rakentavan kritiikin päälaelleen ja päättelee siitä minkälainen ihminen on viisas:
 
1. Kun viisasta kiittää, niin se on kuin oikeaan aikaan tullut sade. Se saa hänet kukoistamaan.
2. Viisas ei tarvitse kovaa kuria. Voisikohan nykykielellä sanoa, että hän on itseohjautuva?
3. Viisaan ihmisen kanssa keskustelu on mielenkiintoista ja opettavaista.
4. Viisas on työteliäs ja aikaansaapa.
 
Myönnän ottaneeni näitä sorvatessani aikamoisia vapauksia, mutta näin tässä korostuu se sananlaskujen perusajatus, että tyhmyys ja viisaus eivät ole niinkään synnynnäisiä ominaisuuksia vaan asenteita. Viisaan ihmisen tunnistaa nöyryydestä ja vastaanottavaisuudesta.
 
Tällaista nöyrää viisautta tarvittiin alkuseurakunnasssa paljon. Galatalaiskirjeessä Paavali tekee selkoa kristittyjen suhteesta Mooseksen lakiin. Eri näkemykset olivat kaukana toisistaan.  Erityisesti juutalaisuudesta kääntyneiden joukossa oli niitä, jotka vaativat ympärileikkausta ja sitä kautta lain noudattamista. Pahinta oli, että tällaiset ihmiset eristäytyivät pakanataustaisista. Jopa Pietari ja Barnabas horjuivat käsityksissään ja sortuivat teeskentelemään.
 
Paavalin opetus asiasta on selvä. Jos yritämme pelastua lakia noudattamalla, niin teemme turhaksi Jeesuksen ristinkuoleman.
 
Viikko on siis hyvä aloittaa pyytämällä oikeaa viisautta. 
 

TiistaiSananl. 27 Gal. 3

Tämän  päivän sanalaskut puhuvat ihmissuhteiden merkityksestä. Hiomme toisistamme särmiä pois ja rakkaus parantaa sisäisiä haavoja. Taas kerran asenne on tärkeämpi kuin teot.
 
Galatalaiskirjeessä Paavali käyttää Sananlaskuista tuttua vastakkaisasettelua saadakseen viestinsä läpi.  Saitteko Hengen suorittamalla vai kuulemalla ja uskomalla? Paavali pitää vielä jatkoksi pienen raamattutunnin niille, joille oma kokemus ei riitä vakuudeksi.
 
Minusta tällaiseen kuulijoiden omaan jumalasuhteeseen vetoaminen on hyvin mielenkiintoista. Nuorempana minä opin osittain halveksimaan (hengellisiä) kokemuksia. Ainakaan niistä ei saanut vetää mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Pahimmillaan tällainen asenne  tarkoittaa kokemusten täydellistä sivuuttamista. Siitä helposti seuraa koko uskonelämän muuttuminen teoreettiseksi. Mutta jos käytännön yhteys Jumalaan ei merkitse mitään, niin aika vähän jää jäljelle.
 
Näiden tekstien ääressä rukoilen jumalasuhteen ja ihmissuhteiden puolesta. 
 

KeskiviikkoSananl. 28 Gal. 4

Sananlaskuissa on tänään sanontoja moraalista. Paha saa palkkansa, mutta armoakaan ei unohdeta.  Kaiken keskellä mieleeni jäi tämä lause: ”Joka Herraa etsii, näkee asiat oikein”.   Tämä muistuttaa Jeesuksen puheesta Jumalan valtakunnan etsimisestä. Tämä on rohkaiseva ajatus ja kehottaa lähtemään liikkeelle.
 
Galatalaiskirjeen neljännessä luvussa jatketaan edelleen puhetta Pyhästä Hengestä. Meidän sydämessämme asuva Pyhä Henki peräti huutaa. Kun tämän liittää edellisen päivän teksteihin, niin huomaa, että tässä puhutaanedelleen elävästä kokemuksesta. Paavali ei siis niinkään opeta galatalaisia Pyhästä Hengestä, vaan kirjoittaa kuulijoilleen tutusta asiasta.  Kun kuuntelemme sisässämme asuvaa Pyhää Henkeä, niin opimme Häneltä olevamme Jumalan lapsia.
 
Tämän tekstin ääressä on luontevaa hiljentyä Pyhän Hengen edessä ja pyytää Häntä puhumaan.
 
 

Torstai: Sananl. 29 Gal. 5

Sananlaskujen luku 29 on otsikoitu ”Neuvoja hallitsijalle”,  mutta oikeasti siinä on aika sekalainen valikoima lausumia.  Verrattuna edelliseen lukuun näiden sävy tuntuu melko ankaralta ja kylmältäkin. Erityisesti suhteessa lapsiin ja orjiin suositeltiin tiukkaa kuria jo pienestä pitäen. Sen vuoksi olikin pieni yllätys nähdä tämä lause kesken kaiken : ”Pane köyhä ja riistäjä vieretysten: kummankin silmään on Herra  antanut valon”. Tämä muistuttaa Jeesuksen puheita siitä, kuinka Isä antaa aurinkonsa paistaa niin pahoille kuin hyvillekin. Jumala ei siis erottele  eri yhteiskuntaluokissa olevia ihmisiä ja suhteessa Häneen olemme tasa-arvoisia. Seuraava sananlasku jatkaa ajatusta johdonmukaisesti: ”Jos kuningas hankkii oikeutta köyhille, hänen valtansa on vahva ja vakaa”.  Ehkäpä nämä kaikki sittenkin olivat neuvoja nimenomaan hallitsijalle? 

Paavali siirtyy luvussa 5 kirjoittamaan käytännöstä.  Kristittyinä olemme vapaita ja pyrkimys päteä lain noudattamisella on pyrkimystä takaisin orjuuteen. Ja orjuus ei ole yhtään kivaa, siitähän saimme jo muistutuksen Sananlaskujen puolelta. Mutta tarkoittaako vapaus sitä, että nyt voimme vapaasti noudattaa kaikkia mielihalujamme?

Vastauksessaan Paavali palaa tuttuun teemaan eli Pyhään Henkeen. Jos Hän ja rakkaus saavat ohjata elämäämme, niin tosiaan voimme tehdä mitä haluamme. Taas kerran tällainen opetus edellyttää sitä, että kuulijoilla on selvä ja melko yhtenäinen käsitys ja kokemus siitä, mitä Pyhän Hengen puhe ja ohjaus tarkoittaa. Paavali myös luottaa Pyhään Henkeen aivan täysin. Jos galatalaiset seuraavat Hänen johdatustaan, niin he eivät tarvitse mitään sen tarkempia ohjeita.  Henki itse tuottaa heissä hedelmää ja muuttaa heidät.

Tämän tekstin ääressä on helppo huomata, kuinka paljon me tarvitsemme uudistusta. Tämä on tämän päivän rukousaihe.

PerjantaiSananl. 30 Gal. 6

Kukahan mahtoi olla tämä Agur, jonka sanoja tänään saamme lukea? Tämä luku on siis omistettu hänen elämänohjeillensa ja se on siksi yhtenäinen kokonaisuus.  Agur opettaa meille kohtuullisuutta. Hän toivoo saavansa Jumalalta juuri sen verran kuin tarvitsee. Rikkaus kun altistaa ylpistymiselle ja köyhyys rikollisuudelle. Tämä tuntuu aika hyvältä ohjeelta meille kaikille.

Mitä tehdä, jos seurakunnassa on joku ihminen, joka ei muiden mielestä seuraa Hengen ohjausta? Paavali suosittaa lempeyttä. Asiasta saa ja pitääkin puhua, mutta rakkaudellisesti, valmiina kantamaan toisten taakkaa. Kutsumuksenamme ei tietenkään ole toisten kyttääminen ja tätä alleviivatakseen Paavali vielä lisää, että kukin tutkikoon vain omia tekojaan.

Paavali päättää kirjeensä summaamalla yhteen: ”On samantekevää onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Tärkeää on, että hänet on luotu uudeksi.” Kristityn vapaus on vahvasti sidoksissa läsnäolevaan Jumalaan, Pyhään Henkeen.

Tämän päivän rukousaihe on se, että osaisimme seurakunnassa kantaa toistemme taakkoja.
 
Lauantai:  Sananl. 31 Ef. 1
 
Lemuel kertoo tässä luvussa äidiltään saamista opetuksista. Ne näyttävät pääosin koskevan naisia ja alkoholin käyttöä! Äidit eivät ole kenties paljoa muuttuneet aikojen saatossa….
 
Itse olen aina ihmetellyt suomalaisia juomistapoja. Suomalainen kulttuuri on kuulemma ollut pitkälti kristillinen ja Raamattuun perustuva. Kuitenkin alkoholin käyttö on meillä perinteisesti ollut humalahakuista ja koko aihe muutenkin aika pitkälle tabu. Tällaista mallia Raamatun teksteistä ei  löydy. Itse asiassa Raamattu puhuu asiasta aika virkistävän suoraan. Lemuelin äitikin opettaa, että alkoholi ja johtajuus ei sovi yhteen. Se saa aikaan mielivaltaa ja sortoa.
 
On muuten mielenkiintoista, että hän sanoo, että ”olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera. Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa, eikä mieti murheitaan.” Mietin mitä tällä tarkkaan ottaen yritetään sanoa?  Pinnalta katsoenhan siinä suorastaan yllytetään alakuloisia ihmisiä juomaan ja sitä kautta hankkimaan helpotusta kurjaan oloonsa. Ja onhan omana aikanammekin selvää, että masennuksella  ja  alkoholin ongelmakäytöllä on yhteys. Mutta koska tämä asia esitetään niin, että se ei koske Lemuelia ollenkaan, niin mietin, että onko tässä kuitenkin kyse vähän muusta. Puhetavat ovat nimittäin muuttuneet ja entisaikaan käsittääkseni ajateltiin asioista hyvin suoraviivaisesti. Voi esimerkiksi olla, että lähtökohtaisesti onnettomaankaan kuninkaaseen ei voinut viitata sanalla ”onneton”,  koska hänellä oli ulkoisesti  kaikki hyvin. Toisaalta esimerkiksi sairas oli automaattisesti ”katkeroitunut”. Jobin kirjasta tällaista ajattelua löytyy paljon ja siihen liittyy vielä käsitys siitä, että jokainen on teoillaan ansainnut oman menestyksensä tai onnettomuutensa. Joten tämä voi olla vain yksi tapa sanoa, että  kuninkaan asemassa olevalle ei alkoholin liikakäyttö sovi, koska se liittää hänet väärään ihmisryhmään. Näin ollen tämä viesti ei olisi ollenkaan suunnattu masentuneille, vaan Lemuelille itselleen. En tiedä, pitäisi olla pari tuhatta vuotta vanhempi tietääkseen miten aikalaiset tämän tekstin viestin ymmärsivät. Mutta tämä on terveellinen havainto: ymmärrämme Raamatun tekstit helposti väärin, koska käsitämme ne omasta ajastamme ja kulttuuristamme käsin. Voin olla siis tässä täysin hakoteillä. Se on kuitenkin selvää, että tässä varoitetaan liiasta alkoholin käytöstä….
 
Galatalaiskirjettä lukiessa on helppo huomata, kuinka paljon Paavali puhuu Pyhästä Hengestä. Pyhän Hengen läsnäolo oli lopulta yksi peruste, jolla hän osoitti, että pelastumme uskon kautta. Nyt on vuorossa Efesolaiskirje ja luvussa löytyy  aivan sama teema. Paavali puhuu meissä asuvasta Pyhästä Hengestä sinettinä, joka varmistaa osallisuutemme kaikkeen siihen rikkauteen mitä meillä Jeesuksessa on. Luettelo on pitkä: anteeksianto, lunastus, armo, viisaus, ymmärrys, lapseus. Itselleni oli joskus vaikea uskoa, että listaan kuuluu myös sanat ”pyhyys ja nuhteettomuus”. Eihän minun elämäni ollut mitenkään pyhää tai nuhteetonta. On kuitenkin tärkeä lukea koko lause ”Hän on valinnut… meidät olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina”. Loppujen lopuksi kaikki nämä ominaisuudet ovat Kristuksen ominaisuuksia ja meillä ne ovat vain siksi, että ”olemme Kristuksessa”. 
 
Tähän päivään sopii Paavalin oma rukous: 
 
”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa.”
 

SunnuntaiSaarn. 1 Ef. 2

Mitä hyötyä on vaivannäöstä kun kumminkin kuolemme? Tällä tavalla minä ymmärrän Saarnaajan kirjan keskeisen kysymyksen. Kysymys elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä on aina sidoksissa sen loppuun ja myös käsitykseen siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Ajattelen, että Saarnaaja on hyvin ajankohtainen kirja nykyisen (ilmasto)ahdistuneen sukupolven keskellä.
 
Yksi ero meidän ja Saarnaajaan tilanteessa tietenkin on. Saarnaaja oli turhautunut, koska hänestä mikään ei oikeasti muutu, vaan kaikki jatkuu entiseen malliin. Hän olisi ehkä halunnut jättää maallisesta vaelluksestaan jonkun pysyvän jäljen. (Ironista kyllä, juuri sen hän teki, ja luemme sitä parasta aikaa…) Meidän aikanamme tilanne on kuitenkin eri. Varsinkin ilmastonmuutoksen edessä olemme joutuneet kohtaamaan sen ajatuksen, että voimme menettää tämän kaiken ja voi olla, että asialle ei pystytä paljoa tekemään. Onhan se aina ollut totta, mutta sitä ei ole tarvinnut miettiä, koska ulkoisesti meillä (länsimaissa) on mennyt hyvin. Yhteiskuntamme on ollut muutenkin erittäin tehokas piilottamaan kärsimyksen ja kuoleman pois silmistä. Kummallista kyllä,  kaipaamme sitä samaa pysyvyyttä mitä Saarnaaja kammosi.
 
Kristityille tässä ei ole mitään uutta, sillä mehän olemme eläneet lopun aikoja jo pari tuhatta vuotta. Mutta eihän se sitä tarkoita, että emme voisi samalla tavalla turhautua ja ahdistua kuin muutkin. Sen tähden on terveellistä tutustua ja uppoutua Efesolaiskirjeen ajatuksiin. Paavali kertoo meille, että Kristuksessa voimme elää aivan uutta elämää, joka kantaa iankaikkisuuteen asti. Ajattelen, että oikein ymmärrettynä tämä vapauttaa meidät toimimaan myös tässä ajassa osana yhteyskuntaa. Näinhän  jakeessa 10 sanotaan: ”Me olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”  Jumala on siis tarkoittanut meidät olemaan hyödyllisiä.  Käytännössä tämä tietenkin tarkoittaa eri ihmisillä erilaisia asioita. Joskus tällainen teksti tulkitaan niin, että siinä puhutaan vain ns. hengellisestä työstä, mutta siihen en usko, koska siinä ei sanota niin! Itse asiassa on aika vahingollistakin ajatella tuolla tavalla, koska se saa aikaan sen, että kristityt ovat kiinnostuneita toisista ihmisistä vain evankelioinnin kohteena ja se on aika vastenmielistä.
 
Tämän tekstin äärellä pyydän, että Jeesus näyttäisi meille, mitä ovat ne teot, mitä Hän on meille tänään valmistanut ja antaisi voimaa ja iloa tehdä ne.
 

Marko

 

Viikko 32

MaanantaiSananl. 19 2. Kor. 8

Toisessa korinttilaiskirjeessä teema vaihtuu ja kahdeksas ja yhdeksäs luku pyörivät Jerusalemin kristittyjen auttamisen ympärillä. Keräysasia liittyi isoon kuvaan sikäli, että kun Paavali aikoinaan väänsi kättä siitä, missä määrin pakanakristittyjen tulisi noudattaa juutalaista lakia (Apt. 15), sovittiin että Paavali keskittyy ei-juutalaisiin, mutta nämä kuitenkin avustaisivat köyhiä juutalaisia. (Gal. 2:10) Avustaminen oli siis paitsi humanitääristä auttamista, myös muistutus ja osoitus siitä, että kristityt ovat kaikki samassa veneessä taustastaan riippumatta.
 
Luvussa on erittäin hyviä periaatteita antamisesta. Ensinnäkin voimme vilpittömästi iloita siitä, että joku antaa! Toiseksi, antamisesta on hyvä puhua ja luoda siihen mahdollisuuksia. Kolmanneksi, kenenkään ei tule antaa enempää kuin mihin itsellä on varaa, eikä kokea huonoa omaatuntoa, vaikka ei pystyisi kolehtiin osallistumaankaan. Ja neljänneksi, raha-asioissa on syytä toimia tarkasti, rehellisesti ja läpinäkyvästi: Paavali ei esimerkiksi ottanut itse rahoja viedäkseen, vaan laittoi asialle Tituksen ja lisäksi pari lahjoittaneiden seurakuntien edustajaa. Paavali tai Titus varmasti olisivat hoitaneet homman rehellisesti yksinkin, mutta Paavalille oli tärkeää hoitaa homma niin, ettei ulkopuolisille voisi jäädä epäilyksiä (jae 20).
 
Päivän sananlasku: ”Talo ja tavara peritään isiltä, mutta viisas vaimo on Herran lahja.” (jae 14)
 
Tänään pyydän viisautta raha-asioihin, kiitän kaikista perheistä ympärilläni ja rukoilen johdatusta niille tuttaville, jotka kaipaavat puolisoa rinnalleen.
 
 

TiistaiSananl. 20 2. Kor. 9

Paavali jatkaa raha-asioilla ja kertaa moninkertaistumisen periaatteita. Jumalan valtakunnassa monet asiat menevät samalla periaatteella: jos yrittää varmistella tai ahnehtia asioita itselleen, ne valuvat ikään kuin läpi sormien, eikä käsiin jää mitään. Mutta jos omastaan antaa kitsastelematta, Jumala korvaa sen moninkertaisesti tavalla tai toisella. ”Minä lapioin rahaa ulos ja Jumala lapioi sitä takaisin sisään – mutta Jumalalla on suurempi lapio!” sanoi R. G. LeTourneau, yksi maailmanhistorian avokätisimmistä lahjoittajista.
 
On myös hyvä huomata, ettei antamisessa ole kyse vain rahaliikenteestä vaan kyseessä on syvästi hengellinen asia. Se, että annan määrätietoisesti omastani – ehkä jopa niin, että se hiukan kirpaisee, on yksi tapa palvoa Jumalaa. Jakeessa 12 Paavali sanoo antamiseen viitaten ”tämän palveluksen toimittaminen”, kreikaksi leitourgia, siis liturgia eli jumalanpalvelus. Antamisesta on siis hyötyä lahjan saajalle, mutta se tuo myös itsessään kiitosta ja kunniaa Jumalalle.
 
Päivän sananlasku: ”Omaisuus, jota ahneesti haalitaan, ei lopulta ole siunaukseksi.” (jae 21)
 
Tänään rukoilen, että näkisin kaiken omaisuuteni Jumalan omaisuutena enkä omanani.
 
 

KeskiviikkoSananl. 21 2. Kor. 10

Toisen korinttilaiskirjeen loppuosa muodostaa ihan oman kokonaisuutensa, jossa Paavali puolustaa omaa asemaansa. Jakso on niin erityylinen, että se saattaa olla alunperin osa toista Paavalin kirjettä, mahdollisesti ns. kolmas kirje. (Paavali siis kirjoitti tiettävästi ainakin neljä kirjettä Korinttiin, Raamatun 1. korinttilaiskirje on kirjeistä toinen ja 2. korinttilaiskirje neljäs. Yksi selitysmalli on, että tämä jakso olisi se kolmas kirje.) Mahdollista on sekin, että Paavali on kirjoittanut nämä luvut myöhemmin, ehkä kuultuaan uusia terveisiä Korintista.
 
Korintti oli aika moniongelmainen seurakunta ja Paavalia kohtaan oli esitetty monenmoista kritiikkiä. Paavali oli vieraillut Korintissa jo pari kertaa, mutta vierailut eivät olleet menneet ihan putkeen. Paavalin kannalta puolustautuminenkin oli tietysti hankalaa, kun hän ei ollut itse paikalla vaan kuuli mahdollisesti vasta paljon myöhemmin, mitä seurakuntaan kuului. Syystäkin Paavali ihmettelee, minne hänen arvovaltansa on kadonnut, vaikka hän oli ensimmäisenä kertomassa korinttilaisille evankeliumia.
 
Päivän sananlasku: ”Noudata oikeutta ja vanhurskautta, se on Herralle enemmän kuin teurasuhri.” (jae 3)
 
Tänään rukoilen, että ymmärtäisin aina, mikä on oikein ja osaisin toimia oikein ristiriitatilanteissa.
 
 

Torstai: Sananl. 22 2. Kor. 11

Paavalin vastauksista pystyy rivien välistä päättelemään, millaisia vastustajia Paavalilla Korintissa oli. He olivat kyllä nimellisesti (juutalais)kristittyjä, mutta heidän julistuksensa oli perustavalla tavalla pielessä. He olivat nähtävästi kritisoineet ainakin Paavalin esiintymistä ja taustaa. Paavali ei ottanut korinttilaisilta rahaa, joten hän saattoi muualta saatujen lahjoitusten lisäksi ansaita elantonsa käsillään, mitä ehkä pilkattiin myös.
 
Luvun loppuosan Paavali lätkiikin sitten pöytään kaikki vaikeudet ja kärsimykset, joita on joutunut käymään läpi. Ihan vain osoittaakseen, että on tosissaan asiansa kanssa. Listassa on mielenkiintoista, että huoli eri seurakuntien tilanteista aiheutti Paavalille samaa luokkaa olevia kärsimyksiä kuin kaikki aineelliset tuskat. Paavali siis todella välitti seurakunnistaan.
 
Päivän sananlasku: ”Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.” (jae 6)
 
Tänään rukoilen viisautta kaikille meille vanhemmille, että osaisimme välittää oman hengellisen perintömme eteenpäin.
 
 

PerjantaiSananl. 23 2. Kor. 12

Paavali kertoo vielä ilmestyksistäänkin, ehkä hänen kilpailijansa olivat vedonneet myös johonkin saamaansa ilmestykseen ja Paavali joutui vastentahtoisesti pistämään paremmaksi… Paavalin kokemus lienee ollut vähän samantapainen Johanneksen ilmestyksen kanssa, mutta Paavalin tehtävä ei ollut kertoa näystään tarkemmin. Korinttilaiset kaipasivat todisteita siitä, että Paavali puhuu Jeesuksen sanoja (13:3), joten ilmestyskertomus vastaa ehkä siihenkin.
 
Kuten sanottua, Korintissa oli ongelmia moneen lähtöön ja eräät seurakunnan jäsenet elivät moraalittomampaa elämää kuin ulkopuoliset. Paavali oli varmasti kuullut erilaisia huhuja seurakunnan tilanteesta ja oli aiheestakin huolissaan. Ei Paavali siis käy tätä keskustelua itseään puolustaakseen vaan varmistaakseen, että seurakunnassa asiat menisivät hyvään suuntaan.
 
Päivän sananlasku: ”Älä kadehdi niitä, jotka elävät synnissä, elä Herran pelossa päivästä päivään.” (jae 17)
 
Tänään rukoilen, että minä ja me kaikki seurakunnassa osaisimme elää puhdasta ja pyhää elämää Jumalan kunniaksi ja omaksi parhaaksemme.
 
 

LauantaiSananl. 24 2. Kor. 13

Kirjeensä viimeisessä luvussa Paavali toivoo, että puhe tepsisi, eikä hänen tarvitsisi seuraavalla vierailullaan turvautua ”ankaruuteen”. Ylipäätään näitä Paavalin tekstejä on mielenkiintoista lukea siltä kantilta, että muualla hän puhuu sopuisuudesta, ymmärtäväisyydestä ja kärsivällisyydestä toisia kohtaan. Paavali oli kuitenkin valmis ampumaan kovillakin tilanteen niin vaatiessa – kuten Jeesuskin. On tärkeää selvittää itselleen, mikä on sitä luovuttamatonta totuutta, josta ei voida tinkiä mistään hinnasta. Ja mikä taas on vähemmän tärkeää, sitä mistä voidaan keskustella ja hakea kompromisseja, vaikka meillä kaikilla onkin omat näkemyksemme.
 
Päivän sananlasku: ”Älä todista toisesta väärin – ethän tahdo pettää ketään puheellasi?” (jae 28)
 
Tänään rukoilen, että osaisin puhua toisista asiallisesti, muuntamatta totuutta mihinkään suuntaan.
 
 

SunnuntaiSananl. 25 Gal. 1

Uuden testamentin puolella siirrytään Galatalaiskirjeeseen. Toisin kuin muut Paavalin eri seurakuntiin lähettämät kirjeet, Galatia ei ollut kaupunki vaan alue nykyisen Turkin keskiosissa. Kirjekään ei siis ole osoitettu pelkästään yhdelle seurakunnalle vaan kiertokirjeeksi kaikille alueen seurakunnille. Teema on kuitenkin samantapainen kuin edellisessäkin kirjeessä, Paavali hämmästelee, miten galatalaiset ovat kääntyneet lakihenkiseen juutalaisuuteen, kun heidän piti olla vapaita kristittyjä.
 
Paavali käyttää tässäkin kirjeessä paikoitellen aika kovaa kieltä. Itse asiassa jo kirjeen alku on aika karu, vaikka emme siihen välttämättä kiinnitäkään huomiota. Muissa kirjeissään Paavali sanoo yleensä aina vastaanottajasta jotain kaunista ja rohkaisevaa. Galatalaisille ei sanota muuta kuin pelkkä ”tervehdin Galatian seurakuntia”…
 
Martti Lutherille Galatalaiskirje oli erittäin tärkeä vanhurskauttamisopin takia. Lainataan tähän loppuun pätkä Lutherin ”Galatalaiskirjeen selitys”-opuksen esipuheesta:
”Tämä opettaa, kuinka meidät on lunastettu vapaiksi synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta ja kuinka meille on lahjoitettu iankaikkinen elämä: vanhurskauttamista emme ole saaneet aikaan me itse, saati sitten tekomme, jotka merkitsevät vielä vähemmän, vaan apuun on rientänyt eräs ulkopuolinen. Hän on Jumalan ainutsyntyinen Poika, Jeesus Kristus.”
 
Päivän sananlasku: ”Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat.” (jae 11)
 
Tänään rukoilen, että Paavalin ja Lutherin tapaan osaisin sanoa oikeita asioita oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
 
 

Heikki