Ps. 139, 1. Kor. 5

Ps. 139

1. Kor. 5

Jumala ei jää koskaan neuvottomaksi. Meillä on monesti vain yksi suunnitelma tai haave ja jos se ei toteudu, olemme hukassa. Minun elämäni suurimpia pettymyksiä tähän saakka ovat olleet ensin ammattimuusikon uran kariutuminen, pitkä yksin elämisen kausi ja puolison kaipuu (johon Jumala armossaan vastasi), myöhemmin lapsettomuus. Meillä kaikilla on perustavanlaatuisia kaipuita, joista kaikkiin emme saa toivottua vastausta.

Myös maailmanhistorian tapahtumat ja yhteiskunnalliset mullistukset, viimeisimmäksi koronapandemia ja sota ovat voineet murskata monen ihmisen tulevaisuuden haaveita ja suunnitelmia, jopa lopullisesti.

Jumalan rajattomat näköalat ovat kuitenkin aivan toiset kuin meidän. Hänellä on aina suunnitelma varallemme. Jos jokin asia tulee tiensä päähän, jotain uutta ja ihmeellistä voi avautua. Jumala antaa tulevaisuuden ja toivon.

Psalmista 139 löytyvät Jumalan suunnitelmat varallemme mykistävät:
”Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi. Kuinka valtava onkaan niiden määrä. Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.”

Heli

Ps. 138, 1. Kor. 4

Ps. 138

1. Kor. 4

Eilisen raamatunkohdassa Paavali muistutti, että jos emme kasva hengellisesti aikuisiksi, kestämme vain ”maitoruokaa”.  Jäämme hengelliseen aikuisuuteen kasvaneiden uskovien ruokittaviksi ja tuettaviksi. Aikaansaannoksemme ovat lapsen rakennelmia, jotka eivät kestä. Paavalin mukaan hengellistä kypsyyttä ja aikuisuutta on rakentaa elämä kokonaan Jeesuksen varaan. Minkään muun asian varaan rakennettu elämä ei kestä. (vrt. 1. Kor. 3:11–13).

Paavalin sanoja lukiessa voi alkaa hirvittää. Miten minä osaan ja kykenen rakentamaan elämäni Jeesuksen varaan? Tämän päivän psalmi tulee rohkaisemaan meitä: ”Minkä olet osalleni varannut, sen sinä Herra viet päätökseen.” (Psa 138:8). Kyse ei olekaan meidän kyvystämme ja halustamme, vaan Jumalasta.

Vaikeina aikoina ja unelmien kariutuessa on vaikea luottaa Jumalan hyvyyteen. Miksi hän sallii tämän tuskan, luopumisen, pettymykset? Tietääkö hän oikeasti, miltä minusta tuntuu?

Kyllä Jumala on hyvä. Kyllä hän kärsii kanssamme. Kyllä hän välittää. Kyllä hän kykenee. Ehkä kokemus tästä ei ole sinulle totta juuri nyt. Päivän psalmin kirjoittaja Daavidin tunsi ahdistukset ja hylkäämisen ehkä paremmin kuin moni muu ihminen. Hän sai kokea, että Jumalan lupaukset kestävät. Silti, samaan aikaan oli myös monta vastaamatonta rukousta. Se sai Daavidin huudahtamaan: ”Ethän jätä kesken kättesi työtä!”.

”Luja on antamasi lupaus. Kun huusin sinua, sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta. — Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!” (Psa 138: 3, 8).

Heli

Ps. 137, 1. Kor. 3

Ps. 137

1. Kor. 3

Ihmisinä emme luonnostaan usko emmekä elä niin kuin meille olisi terveellisintä ja parasta. Emme myöskään luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta (vrt. 1. Kor. 14). Usko Jumalaan ja Jumalan avuksi huutaminen ovat nekin Jumalan Hengen vaikutusta. Usko Jumalaan on sekin Jumalan työ!

Pieni vauva saa alkunsa ilman omaa aktiivista rooliaan. Vauva tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa, rakkautta ja ravintoa vanhemmiltaan kasvaakseen ja kehittyäkseen. Hengellinen olemuksemmekin on kuin vauva. Se syntyy Taivaallisen Isän tahdosta. Se myös tarvitsee jatkuvaa hengellistä ravintoa ja opastusta, jotta voisi kasvaa aikuiseksi.

Olemme Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu meissä (1. Kor. 3:16). Tämä on todella ihana ja rauhoittava uutinen! Korinttilaisten kohdalla Paavali kuitenkin huolehti siitä, että korinttilaiset olivat jääneet hengellisesti lapsiksi ja he pystyivät sulattamaan vain hengellisen vauvan ruokaa. Jumalan Henki ei ollut saanut korinttilaisissa tilaa ja inhimillinen puoli hallitsi heidän elämäänsä. Korintin seurakuntalaisten parissa oli paljon keskinäistä kateutta, riitoja ja erilaisia ryhmittymiä, jota puolustivat kiivaasti omaa näkökantaansa. Rakkaus ja toisten huomioiminen unohtui.

Se, olemmeko hengellisesti lapsia vai aikuisia, ei vaikuta pelastumiseemme (1. Kor. 3:16). Lapsi kuitenkin käyttäytyy kuten lapsi ja hänen vaikutuksensa ympäristöönsä ja yhteiskuntaan jää toisenlaiseksi kuin aikuisen.

Millä tavoin Jumalan Henki haluaa kasvattaa sinua ja minua kohti hengellistä aikuisuutta? Ehkä jotkin kipeätkin asiat elämässämme liittyvät tähän kasvuun. Otetaan ne vastaan Jumalan rakastavana kasvatuksena meitä kohtaan.

Heli