Joel 1, 1. Kor. 1

Joel 1 1. Kor. 1

Edellisten päivien kommentit kirjoitin jo ennen korona -rajoitteita. Lyhyessä ajassa arki on muuttunut paljon. Joelin kirjassa kerrotaan lähestyvistä koettelemuksista tilanteessa, jossa arki ei ole vielä muuttunut. Nyt voin ymmärtää kuinka vaikeaa israelilaisten oli uskoa profeetan sanoja. Harva meistäkään olisi muutama viikko sitten uskonut sitä, miten paljon asiat muuttuvat. ”Sinua, Herra, minä huudan” sanoo Joel. Samalla tavoin mekin voimme niin hyvinä kuin huonoina päivinä turvata Herraan.

Viime sunnutaina Jukka puhui nettikirkossa Paavalin lähetysmatkasta. Paavalin tekemän työn johdosta myös Korinttiin syntyi seurakunta, jolle Paavali lähetti tämän kirjeen. Paavali kuvaa alussa sekä itseään että seurakuntaa Jumalan kutsumiksi. On tärkeää tiedostaa oma identiteetti ja se mikä yhdistää meitä toisiimme. Näin vaalimme keskinäistä yhteyttä. Paavalikin piti yllä yhteyttä korinttilaisiin, vaikka oli fyysisesti kaukana. On lohduttavaa kuulla, että myös ensimmäiset kristityt kiistelivät keskenään. Silti heidän keskellään evankeliumi levisi ja tapahtui ihmeitä. Meidän voimamme on Jumalassa. Itse, omassa voimassamme emme voi toteuttaa Jumalan tahtoa, vaan Henki tekee työn. Meidän inhimillisyytemme tuo esille sen, ettei voima ole meissä vaan Jumalassa. Nytkin tämän vaikean tilanteen keskellä meidän ei tarvitse omassa voimassa olla ”pyhiä”. Sen sijaan saamme olla ihan tavallisia ihmisiä virheinemme ja omituisuuksinemme. Tärkeää on vain, että meillä on yhteys Jumalaan. Sitä voimme tarjota toisillekin.

Siunausta ja Jumalan läsnäoloa tähänkin päivään sinulle. Hän pitää sinusta huolen!

Anna

Hoos. 14, Room. 16

Hoos. 14 Room. 16

Hoosean kirja päättyy vetoomukseen parannuksen teosta. Lupaukset hyvistä asioista, jotka seuraisivat parannuksen tekoa, ovat ihania. Viimeiseksi kysymykseksi jää kuka on niin ymmärtäväinen että käsittää sanat? Jeesuskin opetti että todellinen kuuleminen ja ymmärtäminen johtaa tekoihin. Jumala ei pakota ketään tottelemaan, mutta hän tekee kaikkensa että ymmärtäisimme, kuulisimme ja ottaisimme vastaan hänen lahjansa.

Paavalin kirjeen lopetus on puhutteleva. Harvasta ihmisestä voi meidän seurakunnassa sanoa, että on pannut henkensä alttiiksi tai ollut vankitoveri. Muiden meriittien osalta yhteneväisyyksiä kuitenkin löytyy. Teksti osoittaa, että Paavali tuntee monia kristittyjä läheisesti. Siitä nousee esille myös arvostus toisia kohtaan. On hyväksi antaa muille tunnustusta heidän työstään. Ehkä voisikin aloittaa pienen puhetavan muutostyön ja tehdä toisten kiittämisestä ja nostamisesta tavan.

Kaiken keskuksena on kuitenkin Jeesus ja Paavali nostaa esille tavoitteet. Ensinnäkin että kaikki kansat johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. Tämä koskee meitäkin ja iloitsemme siitä että pelastus on edennyt tänne maailman ääreen saakka. Voimme yhä osallistua tämän tehtävän toteutukseen. Toisekseen Paavali haluaa, että Jumala saisi ylistyksen. Se toteutuu kun elämme antaen Jumalalle kunnian kaikesta. Se on oikein ja kohtuullista.

Siunausta päivääsi!

Anna

Hoos. 13, Room. 15

Hoos. 13 Room. 15

Hoosean kirjaa lukiessa en voi käsittää kuinka vakava rikos Jumalan hylkääminen oli. Tämän lukeminen pistää mietteliääksi. Herran pelko on viisauden alku sanoo sananlasku. Ehkäpä Herran pelosta nousee kuuliaisuus. On ihan hyvä välillä lukea kohtia, jotka muistuttavat siitä, että Jumalan kädessä on myös tuomio.

Roomalaiskirjeessä kristittynä elämisen peruskurssi saada päätökseen. ”Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.” Meidät on kutsuttu elämään palvelevalla asenteella. Oikea kysymys ei ole mitä minä saan vaan mitä minä voin antaa. Näin kuitenkin levosta käsin, Kristuksen varassa. Paavali muistuttaa, että kaikki mitä hänkin on saanut aikaan on Kristuksen aikaansaanosta. Tehtävä ja tavoite on yhteinen. Niinpä hän pyytää rukoustukea myös Rooman seurakunnalta. Tässä on oppimista – yksi pyhä yhteinen seurakunta! 

Anna