Kategoria: Luemme Raamattua

2. Aik. 4

“Herra on valinnut Urin pojan Besalelin, Hurin pojan pojan Juudan Heimosta, ja täyttänyt hänet Jumalan hengellä, niin että hänellä on viisautta ja ymmärrystä, tietoa ja taitoa suunnitella ja valmistaa taidokkaita töitä kullasta, hopeasta ja pronssista…” (2.Moos.35:30-32)

Ensimmäinen kerta, kun Raamatussa kerrotaan jonkun täyttyneen Pyhästä Hengestä on silloin, kun Jumala kertoo varustaneensa tehtäväänsä Besalelin, joka valmisti Telttamajaan tulleet esineet. Samantapaisesti mainitaan erikseen nimeltä Hiram-Abi, “viisas ja taitava mies”, joka suoritti käytännössä temppelin esineiden valmistamisen. Miten monilla eri tavoilla Jumala voikaan varustaa! Kaikenlaisille taidoille on käyttöä Jumalan työssä.

Matt. 26

Pysähdyin tämän päivän luvussa Jeesuksen rukoukseen Getsemanessa. Olen itse joskus ajatellut, että täydellinen kuuliaisuus Jumalalle näyttäisi siltä, että on reipas tai vähintäänkin rauhallinen myös koettelemusten edessä. Kuitenkin Jeesuksen kerrotaan kokeneen voimakasta murhetta ja ahdistusta. Olen miettinyt, onko väärin rukoilla vapautusta tai helpotusta vaikeuden edessä, jos se vaikka kuuluukin jollain tavalla Jumalan suunnitelmaan. Kuitenkin Jeesus rukoili toistuvasti, että malja menisi hänen ohitseen, vaikka selvästi ymmärsi sen merkityksen. Samalla hän asettuu täysin Isän tahdon alle. Jeesuksen esimerkki puhuttelee minua paljon.

Olen puhunut paljon uskosta osattoman ystäväni kanssa, joka uskoo rakastavaan Jumalaan, mutta jolle kärsivä Jumala on käsittämätön ajatus. Mietin, miten paljon rakkaus ilmenee juuri siinä, että on valmis kärsimään rakkauden kohteen puolesta. Joka rakastaa, ottaa sen riskin, että tulee torjutuksi tai menettää rakkaansa. Joka rakastaa, kärsii kun rakkauden kohde kärsii – ja on jopa valmis antamaan itsensä tilalle, jos mahdollista. Jeesus olisi voinut kääntyä pois, mutta rakkaus Isää ja meitä kohtaan sai hänet jäämään ja rukoilemaan “toteutukoon sinun tahtosi”.

Kiitos Jeesus rakkaudestasi. Kiitos, että annoit kaikkesi.  

Ada

2. Aik. 3
Raamatussa kuvataan temppeliä ja ilmestysmajaa useaan kertaan hyvin yksityiskohtaisesti. Temppelissä oli palmunlehviä ja granaattiomenoita ja kerubeja vartijoina – aivan kuten Eedenissä. Pysähdyin jälleen miettimään komeita pylväitä, jotka olivat mitä ilmeisimmin kansakunnan ylpeys. Boaz oli Salomon itsensä esi-isä, Jakim taas on Aikakirjoissa mainittu pappi (1.Aik.9:10). Voisivatko pylväiden nimet symboloida kuningassukua ja pappissukua?

Matt. 25

Syntiinlankeemuskertomuksessa Adam ja Eeva piiloutuivat, pakenivat puutarhan suojiin. Läpi Raamatun kohtaamme niitä, jotka piiloutuvat ja pakenevat Jumalan edestä. Yhden talentin saanut palvelija odottaa ankaraa isäntää, piilottaa talenttinsa ja pakenee vastuutaan.

Nämä Matteuksen evankeliumin kohdat ovat vaivanneet minua. Ne tekee mieli ohittaa, piilottaa seuraavan sivun taakse ja paeta seuraaviin, itselle selkeämpiin kohtiin. Pari vuotta sitten väsyin tähän ja etsiydyin kuuntelemaan Radioraamattupiiriä. Eero Junkkaala totesi kyseisessä jaksossa, että nämä kohdat tuntuvat meistä hankalilta, sillä ne laittavat kuulijan selkä seinää vasten – ja Jeesus tekee sen rakkaudessaan ja ihan tahallaan. Opetuslapset ja lukija ovat seuranneet Jeesusta nyt kolmen ja puolen vuoden opetustyön läpi, nähneet hänen toimintansa ja sen hedelmät. Nyt on aika sitä taustaa vasten tehdä selväksi se tosiasia, että lopussa on kaksi porukkaa, ja joka ikinen varmasti ymmärtää, kumpaan joukkoon haluaa kuulua. 

Minua Junkkaalan ajatus rauhoitti. Selkä seinää vasten tai vaikka päällä seisoen, tiedän kyllä kenen joukoissa haluan seistä. Toisaalta se auttoi ymmärtämään, miksi vertauksissa on morsiusneitoja, jotka eivät olleet oikein varustautuneet tehtäviinsä ja pelokas palvelija. He ovat seisseet liepeillä ja tulleet ikään kuin porukan mukana olematta kuitenkaan tietoisesti osallisia. Jeesus asettaa heidät ja meidät tässä tiukalle paikalle nyt, kun on aikaa tehdä valintoja, pohtia ja ottaa tietoisia askeleita. Jumala kutsuu meitä, meitä kaikkia jotka olemme vajavaisia ja virheellisiä, hengessämme köyhiä ja murheellisia, monessa epäluotettavia ja ailahtelevia: älkää piiloutuko, älkää paetko. Tulkaa minun luokseni, joka olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.

Tähän voi vastata esimerkiksi jotenkin näin:

Rakas Jumala, minä tahdon kuulua sinulle. Auta minua näkemään, mitä se tänään tarkoittaa.

Ada

2. Aik. 2

Tämän päivän aikakirjojen luvun kohdalla koin ahaa-elämyksen. Opin vastikään, että Raamatussa käytetään paljon kirjallisuuden keinona ns. “kiasmista rakennetta”, eli tekstin alku ja loppu muistuttavat toisiaan (A-osa), samoin seuraavat jakeet ja toisiksi viimeiset (B-osa) ja niin edelleen, kunnes keskelle jää niin sanotusti tekstin pihvi. Esimerkiksi Mooseksen kirjat ovat itsessään valtava kiasmi, samoin syntiinlankeemuskertomus.

Luulen, että tässä luvussa meillä on kiasmi: alussa ja lopussa toistetaan (tarpeettoman tuntuisesti) työmiesten tarkat lukumäärät. Seuraavissa osioissa toistetaan mm. purppuranpunaiset, helakanpunaiset ja sinipunaiset langat sekä “vehnää, ohraa, viiniä ja öljyä”. Mitä sitten jää pihviksi keskelle? Ilmeisesti Hiramin, vierasmaalaisen kuninkaan lausuma ylitys: 

Tyroksen kuningas Hiram lähetti Salomolle kirjeen, jossa hän sanoi: »Koska Herra rakastaa kansaansa, hän on asettanut sinut sen kuninkaaksi.» Hiram jatkoi: »Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka on tehnyt taivaan ja maan! Hän antoi kuningas Daavidille viisaan, neuvokkaan ja taitavan pojan, joka rakentaa Herralle temppelin ja itselleen palatsin. (2.Aik:2:10-11)

Salomon valtakauden hedelmää oli se, että vieraat kansatkin tunnustivat Herran taivaan ja maan Luojaksi ja ylistivät häntä. Se on aika mahtavaa! Samaan aikaa kuitenkin luvun lopussa kerrotaan, että Salomo laittoi israelissa asuvat vierasmaalaiset pakkotyöhön rakennusprojektiinsa. Kuulostaa aika paljon faaraolta – ei ollenkaan hyvä.

Matt. 24

Tuntuu järkyttävälle, että ensimmäisessä luvussa temppeliä rakennetaan, toisessa puhutaan sen tuhosta (vaikka kyseessä ei toki ollut varsinaisesti sama temppeli).

Jukka Norvanto kommentoi Jeesuksen kuvaamia lopun merkkejä mm. huomauttamalla, että ne korostavat tapahtuman julkisuutta: Jeesus kertoo vertauksillaan, ettei kukaan voi olla huomaamatta hänen toista tulemistaan. Meidän roolimme on pyrkiä pysymään rauhallisina, vaikka tuntuu, että koko luomakunta hajoaa liitoksistaan.

Viimeinen vertaus ei varmaankaan ole kenenkään lemppareita Jeesuksen opetuksista. Minulle se asettuu viitekehykseensä, kun muistan, että vallan väärinkäyttöä on tapahtunut väliin jopa karmealla tavalla kristittyjenkin piireissä. Minulle kohta puhuu siitä, ettei Jumala katso sormiensa läpi hänen nimissään saadun valta-aseman väärinkäyttöä. Minusta se on valtavan hyvä uutinen.

Ylistetty olkoon Herra! Sinä olet kaiken viisaasti luonut ja tehnyt. Auta meitä elämään lähelläsi, jotta toimintamme todistaisi sinusta myös muille.

Ada