1. Moos. 15, Fil. 3

1. Moos. 15 Fil. 3

Jumala vahvistaa liittonsa Abramin kanssa. Jae 6: ”Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.” Jumala kertoo Abramille lisää tulevista tapahtumista. Abramista polveutuu merkittävä kansa, mutta he eivät valloitakaan maata heti, vaan vasta satojen vuosien kuluttua. Tämä luku vahvistaa käsitystäni Jumalasta kansakuntien Jumalana, sillä hän ei hävitä yhtään kansaa noin vain pois tieltä, vaan antaa aikaa parannuksen teolle. Vasta kun syntien määrä on täysi, on aika hävittää muut kansat pois. Sama tapahtui Nooan aikoina ja ymmärtääkseni sama on edessä lopun aikoina. Meidän ihmisten perspektiivistä vuosikymmen on jo pitkä aika pahuudelle, mutta Jumala on pitkämielisempi, antaen tässä tapauksessa reilusti yli 400 vuotta aikaa! Jos Jumala ei olisi näin pitkämielinen, niin tuskin olisikaan enää yhtään ihmistä maan päällä 😉 Toinen huomioni herättänyt asia tässä luvussa on, kuinka Jumala vastaa Abramin pyyntöön merkistä. Vaikka Abram tottelee uhraamalla eläimet, hän joutuu odottamaan pitkään vastausta, itse asiassa pimeässä ja peloissaan. Ei ole kevyt asia kertoa kansojen kohtaloista. Ajattelen, että tässä näkyi Jumalan tuska siitä, että hänen kansansa joutuu kärsimään orjuudessa ja että luvattua maata valloitettaessa hän joutuu asettumaan luomiaan ihmisiä vastaan. Jumalalla on hyvät suunnitelmat ja ihmisten pahuus tuottaa hänelle tuskaa.

Paavali opettaa samasta asiasta, joka näkyi Abramin elämässä. Usko tekee vanhurskaaksi. Paavali kertoo, että jos pisteitä keräämällä saisi pelastuksen, Paavalilla olisi pisteitä enemmän kuin useimmilla muilla. Näin ei kuitenkaan ole. Omin ansioin hankitut pisteet vain haittaavat pelastusta, koska silloin ei turvaudu enää Jumalaan. Jumalaan turvautuminen ei kuitenkaan ole sitä, että heittäisi hanskat tiskiin ja olisi surkea. Edelleen ihmisen toiminta voi näyttää ulospäin jopa samalta. Vaikuttimet vain ovat muuttuneet. En enää kerrytä pisteitä itselleni, vaan annan Jeesukselle tilaa elämässäni. Minua tämä lohduttaa, sillä kun lakkaan keräämästä ja ottamasta pisteitä vastaan, myöskään miinuspisteet eivät enää kerry. Saan kokea armon ja ilon, josta tässäkin luvussa niin paljon kerrotaan. Arvoni tulee silloin suoraan Jumalalta.

Armon ja ilon täyttämää päivää sinulle!

Anna

1. Moos. 14, Fil. 2

1. Moos. 14 Fil. 2

Tämä sota, jonka seurauksena Loot joutui väkensä kanssa vangeiksi, on ensimmäinen sota, joka Raamatussa mainitaan. Maailmanpolitiikka on aina vaikuttanut ihmisiin ja Jumala on johdattanut kautta aikojen omiaan sen pyörteissä. Ihmettelen Abramin rohkeutta kun hän lähti pelastamaan Lootia. Hän riskeerasi itsensä ja väkensä. Toisaalta hän suunnitteli hyökkäyksensä hyvin eikä tavoitellut rikkauksia itselleen. Taistelun jälkeen hän antoi kymmenykset Melkisedekille, joka on Jumalan pappi, mutta jonka pappeuden taustasta ei kerrota enempää. Hän ei ollut pappissukua, sillä Israelin kansa periytyi Abrahamin jälkeläisistä. Melkisedek on sekä pappi että kuningas. Jeesuksesta sanotaan myöhemmin, että hänen pappeutensa on Melkisedekin pappeutta. Itse en tätä täysin ymmärrä, mutta sen ymärrän, että Jumala kohtasi Abramin tuolloin ja antaessaan kymmenykset Melkisedekille, Abram antoi kunnian voitosta Jumalalle. Itse ajattelen, että antaessani omastani Jumalan kunniaksi, annan Jumalalle kunnian siitä, että hän huolehtii minusta. Omaisuuteni ei kuulu minulle, vaan Jumalalle. Kuulin jostain osuvan vertauksen, että kun Raamatussa sanotaan että palvelen Jumalaa ”koko voimallani” se sisältää myös merkityksen ”rahavaroillani” tai lompakollani.

Filippiläiskirjeessä minua puhuttelee Paavalin suhtautuminen Epafroditokseen. Arvelen, että Epafroditos koki epäonnistuneensa. Hänet oli lähetetty auttamaan Paavalia, mutta jossain vaiheessa hän olikin sairastunut ja ollut taakaksi ja hänet oli lähetettävä takaisin. Seurakuntakin saattoi nähdä hänet epäonnistujana, minkä vuoksi Paavali haluaa kääntää näkökulman. Jae 29: ”Ottakaa siis hänet Herran palvelijana iloiten vastaan”.  Jumalan silmissä yrittäminenkin on arvokasta. Itse olen lähtenyt lähetystyöhön ja joutunut palaamaan ”epäonnistuneena” monien syiden vuoksi. Paavalin sanat lohduttavat minua, sillä hän näkee yrittämisenkin kunnioituksen arvoisena.

Anna

1. Moos. 13, Fil. 1

1. Moos. 13 Fil. 1

Abrahamin elämä on usealla tapaa esikuva kristityn elämästä. Hän lähti Jumalan kutsusta kohti vierasta seutua luottaen lupaukseen. Tässä luvussa Abram antaa Lootin valita rehevän seudun ja tyytyy itse karumpaan alueeseen. Jumala kuitenkin muuttaa näkökulman, sillä hän näkee enemmän ja pidemmälle kuin ihminen. Abram saa tuolloin Jumalalta lupauksen niin isosta määrästä jälkeläisiä, ettei sitä voi laskea! Me näemme tänä päivänä, että lupaukseen saattoi luottaa. Raamatussa annetaan lupauksia myös meille. Uskallammeko me luottaa niihin ja lähteä liikkeelle?

Filippi oli kaupunki, jossa asui lähinnä kreikkalaisia. Seurakunta oli syntynyt Paavalin toisen lähetysmatkan aikana. Paavali kirjoitti tämän kirjeen vankilasta. Hän ei moiti kirjeessä Filippiläisiä ollenkaan. Minua puhuttelee se, kuinka Paavali katsoo tulevaisuuteen ja rohkaisee toisia. Hän luottaa täysin Jeesukseen ja näkee pidemmälle, elämän joka ei pääty kuolemaan. Tämä huipentuu jakeessa 21: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto”. Toivon, että mekin saisimme tuon kirkkaan näkökyvyn, ilon ja voiman jatkaa samaa taistelua, kuin Paavali ja Filippiläiset!

Anna