Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 26

Matt.23

Hesekielen luvut ovat aika raskasta luettavaa. Ihmisen pahuuden ja sen seurausten kuvaus on rajua, vertauskuvallista eikä säästä yksityiskohtiakaan. Jospa sillä kuitenkin on oma merkityksensä, koska Jumala valitsi Hesekielen tätä varten. Kuten Heli jo viime viikon kommenteissaan hyvin totesi, olivat valitusvirret myös tapa surra tapahtunutta ja välittää historiaa pakkosiirtolaisuudessa eläville. Tämä oli tärkeää Jumalan omaisuuskansan identiteetin säilymisen kannalta. 

Päivän molempia lukuja yhdistäväksi teemaksi löytyi itsensä korottaminen ja ehkä myös itseriittoisuus. Hesekielen luvusta löytyy tulevan rikkauden hurma ja vaurastuminen, joka lopulta kuitenkin erottaa Jumalasta. Kun maalliset asiat ovat kunnossa, niin helposti hiipii mieleen ajatus, että mihin tässä Jumalaa tarvitaan, kun meillä menee näin hyvin!?

Matteus varoittaa itsensä korottamisesta Jeesuksen opettaessa opetuslapsia ja väkijoukkoa. Lainoppineita ja fariseuksia pitää kuunnella, sillä heillä on Mooseksen istuin nyt hallussa. (Mooseksen istuin tarkoitti sitä asemaa, joka näillä miehillä oli Mooseksen lain eli VT:n opettajina.) Kuunnella pitää, mutta oppia ei saa ottaaa heidän elämästään, “sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista” (2). “Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin” (5). He halusivat osaamisellaan päteä ja etsivät kunniaa ja huomiota itselleen eikä Jumalalle, josta he puhuvat. Jeesus kutsui heitä teeskentelijöiksi.

Oikea suhtautuminen kaikkeen Jumalalta lahjaksi saatuun on aika selvä, vaikkakin haastavaa. Lahjat on laitettava eteenpäin Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi. Jeesus kiteyttää sen näin:” Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija” (11). Vähän aiemmin oli Jeesus sanonut jo saman seuraavalla tavalla: “Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Matt 20:28).

Siinäpä sitä tehtävää tällekin viikolle!

Juha

Hes. 25

Kaikella rajansa. Ammonilaiset, moabilaiset, edomilaiset ja filistealaiset olivat kaikki juutalaisten naapurikansoja, joiden alueet sijaitsivat Luvatun maan ympärillä. Jukka Norvanto kertoo Raamattu kannesta kanteen -opetuksessaan Hesekielin kirjasta mielenkiintoisen yksityiskohdan. Nämä kansat ympäröivät viuhkamaisesti Israelia ja ne on mainittu ilmansuunnittain järjestyksessä suhteessa Jerusalemiin: ammonilaisten alue sijaitsi Jerusalemista koilliseen, Moabin maa idässä, Edom etelässä ja Filistea lounaassa Välimeren rannikolla. Israelia siis ahdisti joka puolelta jokin kansanryhmä.

Yksi jos toinenkin näistä kansoista oli etäistä sukua israelilaisille. Ammon ja Moab olivat Abrahamin veljenpohjan Lootin pojanpoikia ja edomilaiset polveutuivat Jaakobin veljestä Eesausta. Näiden sukulais- ja naapurikansojen vihamielisyys laittoi israelilaiset monesti ahtaalle. Filistelaiset muun muassa varastivat luvattuun maahan tuodun liitonarkun ennen kuin sille ja Jumalalle rakennettiin temppeli Jerusalemiin. Filistealaiset myös alistivat israelilaiset valtansa alle, kunnes nämä alkoivat kapinoida Filisteaa vastaan. Kaikki muistavat filistealaisen Goljatin uhon ja ihmeellisen voiton filistelaisista. 

Vihamielisen ympäristön keskellä. Hesekiel sai tehtäväksi muistuttaa näille kansoille ja israelilaisille, että vihalle Israelia kohtaa oli rajat, Jumalan asettamat. Kansa toisensa jälkeen joutuisi vastuuseen teoistaan. Lopulta he kaikki tulisivat tietämään, kuka on todellinen Jumala. Raamatunpaikka ei lupaa, että nämä kansat alkaisivat uskomaan ja palvelemaan yhtä ainoaa todellista Jumalaa, mutta hänet he tulisivat tietämään. Tämä raamatunpaikka rohkaisee meitäkin elämään Jumalaan luottaen vihamielisen ympäristön keskellä.

Matt.22

Ahdistelua ja testaamista monelta suunnalta. Jeesustakin ahdisteltiin monelta suunnalta. Fariseukset ja kuningas Herodeksen kannattajat lyöttäytyvät yhteen ja testasivat Jeesuksen uskollisuutta keisarille. Ylösnousemuksen kieltävät saddukeukset haastoivat Jeesusta kuolleiden ylösnousemuksesta. Sitten fariseukset vielä tulivat ja testasivat Jeesuksen laintuntemusta ja -tulkintaa. 

Viisas ja ovela. Jeesuksen vastaukset olivat sekä ovelia että viisaita. Niille, jotka halusivat kuunnella ja ymmärtää Jeesus antoi ajattelemisen aihetta Jumalan valtakunnasta. Maallista valtaa tulee kunnioittaa mutta niin tulee Jumalan valtasuuruutta. On olemassa ylösnousemus ja siitä todistaa jo Mooseksen kirjakin. Kaikkein suurinta on rakastaa Jumalaa, itseään sekä lähimmäistä.

Samaa taivaallista viisautta tarvitsemme mekin usein meitä kohtaavien haasteiden keskellä: ”Ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja nii se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.” Jaak. 3:17

Heli

Hes. 24

Niin likainen ettei puhdistu edes polttamalla. Miten ihmisen ja kansan elämä voi mennä niin vikaan, ettei se puhdistu ja oikene millään, ei pesemällä eikä polttamalla. Kuva yltä päältä ruostuneesta ja saastuneesta padasta kuvaa Jumalan valitun kansan tilaa. Jerusalem oli niin veritöiden tahraama, että niitä ei saanut piilotettua, vaan ne valuivat kuin kalliolle ja muistuttivat siinä jatkuvasti kuivuttuaankin tehdyistä pahoista teoista ja rikkomuksista. 

Pata-vertaus kuvaa samall tavoin kansamme ja kenen tahansa meistä tilaa. Ilman Jeesuksen tuntemista jäämme saastamme vangeiksi. Siksi kannattaakin jatkaa Uuden testamentin puolelle Matteuksen evankeliumin 21.:een lukuun.

Matt.21

Nyt se tapahtuu. Jerusalemissakin oli jo kuultu tarinoita Galilean Nasaretista lähtöisin olevasta rabbi Jeesuksesta. Jerusalem ja sen valtaapitävät eivät olleet varautuneet siihen, mitä yht’äkkiä tapahtui. Kun Jeesus nousi aasin varsan selkään ja ratsasti Jerusalemiin, hänen maineensa ja tekonsa olivat tavoittaneet tavalliset ihmiset. Kipeiden tarpeidensa keskellä he kaipasivat apua ja pelastajaa ja näkivät Jeesuksen tulossa kuninkaan elkeitä. He, tavan kadun tallaajat, duunarit ja pienituloiset tarttuivat silmien eteen ilmestyvään toivoon ja levittivät vaatteita ja puun lehviä tielle. Kylien raiteilta ja kaduilta alkoi kuulua kansanjoukkojen kuninkaille osoitettua ylistystä ja avun pyyntöä: ”Hoosianna, Daavidin Poika! Auta! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”Jeesuksen saapuminen ja kansan reaktio olivat profeetallisia: ne toteuttivat Sakarjan kirjan profetian Jerusalemiin aasin varsan selässä saapuvasta Rauhan Ruhtinaasta (Sak. 9:9) ja Jesajan kirjan 62.:n luvun ennustuksesta. 

Ei jätä ketään kylmäksi. Jeesus ei jättänyt omana aikanaan kylmäksi ketään, eikä hän jätä nytkään. Pelkkä Jeesuksen nimen mainitseminen on monessa paikkaa tulenarka aihe ja herättää melkoisia reaktioita. Ennen valtahegemoniaa edustanut kristinusko on nyt meillä vähemmistöideologia. Jeesus ravisteli aikansa uskonnollisuutta ja valtarakenteita opetuksillaan ja Jumalan valtakunnan todellisuudella, joka ilmeni sairaiden parantamisena, voimallisena julistamisena ja rakkautena yhteiskunnan hylkiöitä ja vähäosaisia kohtaan. Uskolla Jeesukseen on nytkin sama voima. Jeesus, johdata meitä tänään elämään sinun valtakunnan periaatteiden mukaan, sinun Henkesi voimassa.

Heli