Ps. 36 1. Kor. 10

Ps. 36

1. Kor. 10

Tänään Daavid puhuu synnistä ja Paavali epäjumalien palvelemisesta. Tekstit ovat vakavia varoituksia siitä, miten väärillä valinnoilla on ikävät seurauksensa.

Pikaisen googletuksen perusteella ihminen tekee päivässä jopa 35 000 valintaa ja ajattelee yli 6 000 ajatusta. Aika isoilta nuo luvut kyllä tuntuvat. Suurin osa niistä lienee hyvin arkisia asioita, jotka menevät enemmän tai vähemmän ns. automaattiohjauksella. Uskonelämän, puhtaan omantunnon ja sisäisen rauhan kannalta olisi varmaankin hyvä, että kaikesta tästä massasta pystyisimme erottamaan ne valinnat ja ajatukset, joiden kohdalla väärä valinta ja/tai ajatus vie meitä eroon Jumalasta ja toisista ihmisistä.

Haluaisin uskoa, että Jumalan sanan (Raamatun) ja Pyhän Hengen avulla kyllä tunnistamme tilanteet, joissa olemme vaarallisilla vesillä. Näissä tilanteissa olisi hyvä muistaa Paavalin sanat (1. Kor. 10:13): ”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”

Daavidin sanat puolestaan toivottavasti motivoivat tekemään oikean valinnan synnin houkutuksista huolimatta (Ps. 36:6-10): ”Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi. Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.”

Jos väärä valinta kuitenkin tulee tehtyä, niin sitä ei pidä jäädä märehtimään, vaan rientää mahdollisimman nopeasti takaisin Jeesuksen luo (vrt. 1. Joh. 1:8-10 ja 2:1-2).

Pekka

Ps. 35 1. Kor. 9

Ps. 35

1. Kor. 9

Sekä Daavidin että Paavalin sanat tuntuvat omalla tavallaan kertovan kutsumuksesta sekä siihen liittyvistä haasteista ja vaikeuksista. Ei ole ollut kummallakaan helppoa!

Mikä on oma kutsumukseni? Mitä se vaatii? Mikä pitää sen elävänä? Auttaisiko omiin pohdintoihin muutama sana Daavidilta ja Paavalilta?

”Mutta minä saan riemuita Herrasta, iloita hänen avustaan. Minä tunnen sydänjuuriani myöten: ei ole ketään sinun kaltaistasi, Herra! Köyhän ja avuttoman sinä vapautat sortajan vallasta, heikon sinä pelastat väkevän kädestä. [–] Minun suuni julistaa sinun uskollisuuttasi, ylistää sinua päivästä päivään. (Ps. 35:9-10, 28)

”Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia.” (1. Kor. 9:19)

Pekka

Ps. 34 1. Kor. 8

Ps. 34

1. Kor. 8

Mitä on epäjumalille uhrattu liha tänä päivänä? Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka voivat haavoittaa horjuvaa omaatuntoa ja viedä ”heikot veljemme” tuhoon?

Kun näitä kysymyksiä pohdiskelin, ne tuntuivat aika vaikeilta, kun ottaa huomioon sen, millainen tämän päivän maailma on kaikkine mahdollisuuksineen ja valintoineen. Lisää kysymyksiä vain tuli mieleeni. Mitkä omat valintani voivat horjuttaa toisen omaatuntoa ja uskoa? Mitkä toisten ihmisten valinnat horjuttavat omaa omaatuntoani ja uskoani?

Yleisellä tasolla mieleeni tuli sana ’riippuvuus’. Olisi hyvä olla varovainen sellaisten asioiden kanssa, jotka ovat aiheuttaneet ja/tai aiheuttavat helposti riippuvuutta. Jos olemme rehellisiä, niin todennäköisesti jokainen meistä kamppailee tavalla tai toisella riippuvuutta aiheuttavien asioiden kanssa. Kuinka hyvin tunnemme toistemme heikot kohdat ja kuinka valmiita olemme tukemaan toisiamme niiden kanssa kamppaillessamme?

Jeesus on tullut vapauttamaan meidät kaikki synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta (vrt. Joh. 8:32 ja Gal. 5:1). Epäjumalille uhrattu liha, mitä se ikinä onkaan, vie meitä poispäin Jeesuksen hyvästä tahdosta ja tarkoituksesta. Pidetään siis katse Jeesuksessa, koska kaikki muu on sen rinnalla turhaa.

Pekka