Viikko 24

Maanantai: Neh. 3 Apt. 28

Tämän viikon lukujen äärellä mietin sitä, miten kautta vuosisatojen Jumalan suunnitelma on vääjäämättömästi edennyt. Läpi kansojen erilaisten kohtaloiden. Läpi ihmisten erilaisten elämäntilanteiden. Jumalan suunnitelma se vaan on toteutunut.

Nehemian kirja kertoo siitä, miten israelin kansa on palannut pakkosiirtolaisuudesta ja miten temppeli oli rakennettu. Temppeli oli tuolloin se paikka, jossa Jumalaa kohdattiin, Hänen läsnäolonsa paikka. Mutta Jerusalemin muurit ja kaupunki oli raunioina. Nehemian johdolla muurit rakennettiin kuntoon.

Markus taas kertoo siitä, miten Jeesus oli jo syntynyt ja miten hän aloitti julkisen työnsä. Kutsui opetuslapset ja kiersi heidän kanssaan kertomassa Jumalan valtakunnasta sekä tekemässä valtakunnan tekoja.

Apostolien teot ovat kertoneet meille siitä, miten opetuslapset jatkoivat Jeesuksesta kertomista, eikä pelkästään kertomista vaan tekivät niitä samoja tekoja, jota Jeesuskin oli tehnyt. Ihmisiä parantui, vapautui, tuli uskoon. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen.

Jokaista tarvittiin jokaisen omana aikana hänen omalla paikallaan. Ja niin ketju on jatkunut aina meidän päiviimme saakka ja jatkuu eteenkin päin. Tuleville sukupolville ja heitä seuraaville sukupolville. Sinä ja minä olemme tärkeillä paikoilla. Juuri siellä, minne Jumalan suuressa viisaudessaan meidät kunkin kutsunut. Olen kirjoittanut omaan raamattuuni Apostolien tekojen viimeisen luvun jälkeen sanan: “Jatkuu…”

Eiköhän me jatketa omalla paikallamme, Jumalan avulla ja Hänen antamallaan voimalla oma juoksumme loppuun asti ja anneta viestikapula sitten aikanaan seuraaville.

Tiistai: Neh. 4 Mark. 1

Tässä ensimmäisessä luvussa jäin miettimään jaetta 17. Jeesus sanoi heille: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.”

Tykkäätkö kalastaa? Lapsena minulla oli oma katiska. Se oli ihan rantavedessä, joten oli jännittävää seurata, miten sinne meni ahvenia! Ja ei muuta kuin innolla nostamaan katiskaa! Mutta nostaessani katiskaa, kalat karkasivatkin sen pohjassa olevista rei’istä takaisin vapauteen. Hups. Minulla ei ollut kunnollisia välineitä.

Ihmistenkin kalastamiseen tarvitaan sopivat, toimivat välineet. Rakkaus, viisaus, oikea aika, Pyhän Hengen työ. Ainakin näitä tarvitaan. Ja tarvitaan myös jokaiselle sopivat kalastusvälineet. Joku tykkää onkia, toinen taas kalastaa verkoilla.

Keskiviikko: Neh. 5 Mark. 2

Tänään pohdin jaetta 17. Jeesus kuuli sen ja sanoi: ” Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”

Huomaan itsessäni piirteen, että sisimmässäni helposti mittaan toisen ihmisen kelpaavuutta Jeesukselle. Tietyt piirteet tai ominaisuudet pistävät silmääni ja mieleeni ja huomaan kummeksuvani toista ihmistä.

Mutta mitä Jeesus sanoikaan? Miten Hän toimikaan? Neljä Beetä kertovat tästä ytimekkäästi. Bless. Belong. Believe. Behave.

Jeesus siunasi ihmisiä. Ihan kaikkia, myös niitä, joita minun ei ole luontaisesti helppoa siunata.

Jeesus otti jokaisen lähelleen. Lapset. Syntisen naisen. Rahanahneet. Sairaat. Ryövärit. Toisten halveksimat. Riivatut…

Ja rakastetuksi tuleminen synnytti ihmisissä uskon Jeesukseen.

Ja lopulta heissä syntyi halu muuttaa myös käytöstään. Halu käyttäytyä oikein, rakkauden arvoisesti.

Taidan itsekin jäädä hiljaa Jeesuksen läheisyyteen. Hänen siunattavakseen…..

 

Torstai: Neh. 6 Mark. 3

”Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä….” Mark 3:14.

Mielenkiintoista, että Jeesus jo heti tässä vaiheessa antoi uudet nimet. Simon oli Pietari. Ja myöhemmin Jeesus vielä tarkensi:”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni”, Matt 16:18.

Jaakob ja Johannes taas saivat nimen Boanerges, ukkosenjylinän pojat. Ei ehkä kovin mairitteleva nimitys?

Mietin, että millaisenkohan nimen Jeesus on minulle antanut? No, oli niin tai näin. Jeesus tuntee meidät kaikki nimeltä. Hän tuntee minut tarkemmin kuin ikinä itse voin itseäni tuntea. Vaikka kävisin kaikki maailman itsetuntemuskurssit läpi. Jeesus tuntee, hyväksyy ja rakastaa. Ja hänen rakkautensa voi muuttaa ja muovata minutkin kohti sitä, mitä hän on minusta ajatellut.

Perjantai: Neh. 8 Mark. 4

Tänään seilataan myrskyssä. Mark 4: 35-41. Olen lukenut tätä kertomusta lastenraamatusta. Sen kuvassa Jeesus nukkuu rauhallisesti veneen perässä ja opetuslapset hätääntyneitä veneessä pelkäävät. Minua on vähän ihmetyttänyt, että miksi Jeesus vaan nukkuu? Kunnes mietin, että voinko itse ottaa oppia tästä nukkumisesta? Voisinko itse veneen keikkuessa opetella luottamaan ja ottaa rennommin? Ihan kuin Jeesus. Elämässä tulee erilaisia myrskyjä, isoja ja pieniä. Myrskyn tullen voisin opetella levollista luottamusta hätääntymisen sijaan. Jeesuksen kanssa tässäkin ja tästäkin myrskystä selvitään!

Lauantai: Neh. 9 Mark. 5

Tänään ollaan Jairuksen kodissa. Heidän tyttärensä on vakavasti sairaana. Vanhemmat ovat hädissään. Uskoisin, että ovat kyllä elämänsä kriisissä ja hädässä. Jeesuskaan ei ehdi ajoissa paikalle ja tytär kuolee. Mutta Jeesus sanookin isälle: ” Älä pelkää, vaan usko” , Mark 5: 36.

Varmaan isä oli vaikean valinnan edessä. Vielä tytön eläessä oli varmaan helpompaa uskoa, että Jeesus voi auttaa. Mutta nyt, kun tyttö oli jo kuollut. Mitä nyt?

Tunnetasolla tuollaisessa tilanteessa varmaan myllertävät monenlaiset tunteet. Usko ei taida lopulta olla tunne vaan päätös. Voin päättää luottaa Jeesukseen vaikka mielessäni myllertävät monenlaiset tunteet ja vastaväitteet, epäilyksetkin. Vastaavassa tilanteessaan toinen isä sanoi Jeesukselle:”Minä uskon, auta minun epäuskoani”, Mark 9:24.

Usko ei toisaalta tarkoita sitä, että saan aina kaikki rukousvastaukset siten kuin minä haluan. Vaan voin luottaa siihen, että Jeesus tietää kokonaisuuden ja hallitsee kaiken rakkaudellaan. On siis viisautta päättää uskoa Häneen.

Sunnuntai: Neh. 10 Mark. 6

Johannes Kastaja, Jeesuksen serkku, on tyyppinä aina jotenkin koskettanut minua. Hänen kutsunsa oli olla tien raivaajana Jeesukselle, Mark 1: 1-4.

Tien tekeminen on kyllä monivaiheista hommaa. Ollaan lapsenlapsen kanssa innolla seurattu uuden sairaalan kohdilla uusien tielinjausten rakentamista. Kyllä siinä on monta ja monenlaista vaihetta. Kaivetaan monttua, vaihdetaan maalajeja, räjäytetään kalliota, täytetään maata, tasotetaan ja jyrätään ja viimein uutta pintaa päälle. Raakaa duunia. Jotta joku päivä päästään ajelemaan uutta asfalttia.

Johannes raivasi tietä Jeesukselle. Meidät jokainen on kutsuttu tähän samaan. Raivaamaan tietä Jeesukselle. Jotkut työvaiheet ei näy päällepäin, mutta ovat olleellisen tärkeitä hyvän lopputuloksen kannalta. Kaikkia työvaiheita tarvitaan. Jos joku vaihe jää välistä pois, niin lopputulos ei ole hyvä. Mutta lopulta tie yhdistää ja sitä kulkemalla pääsee toisen luokse. Meidän tekemän tien kautta joku pääsee Jeesuksen luokse. Eiköhän vaan jatketa tien raivaamista yhdessä!

 

Tiina

 

Viikko 23

Maanantai: Esra 6 Apt. 21

Paavalin matka Jerusalemiin ja Roomaan on kiehtovaa luettavaa. Kyseessä on jännittäviä käänteitä sisältävä matkakertomus. Luvussa 21 käy ilmi, että profetoiminen oli tavanomaista ensimmäisille kristityille. Kahdessa tilanteessa tässä luvussa kerrotaan, kuinka paikalliset kristityt varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin. Nämä ihmiset kuulivat Jumalan puheen oikein, mutta mitä ilmeisimmin heidän tulkintansa ei ollut oikea. Paavali koki, että hänen tulee mennä Jerusalemiin, vaikka hän tuleekin kärsimään siellä. Paavalin kimppuun hyäkättiinkin heti kun hän pääsi Jerusalemiin. 

 
Paavalin oli saanut Jeesukselta tehtävän kääntymisensä yhteydessä, Apt 9:15-16. Jos silloin Jeesus antoi ymmärtää, että Paavali tulee kärsimään paljon, mutta myös todistamaan niin kansoille kuin hallitsijoille. Paavalin elämäntyö lähestyi loppuaan, mutta hänen todistajan tehtävänsä jatkui ihan loppuun asti. Paavali ei milloinkaan valitellut sitä, että olosuhteiden takia ei voinut olla Jumalan käytössä. Hän toteutti tehtäväänsä kaikissa tilanteissa.
 
Esran kirjassa rakennetaan temppeliä uudelleen kansan palatessa pakkosiirtolaisuudesta takaisin omaan maahansa. Temppelin rakentamisessa voi nähdä periaatteita, jotka ovat tärkeitä seurakunnan rakentamisessa.  Rakentaminen keskeytyi välillä, mutta tämän päivän luvussa työ saadaan päätökseen. Profeetoilla Haggai ja Sakarja oli iso merkitys työmiesten rohkaisijoina vaikeina aikoina. He muistuttivat Jumalan lupauksista, jotka temppeliin liittyivät. Luvun lopussa kerrotaan ilosta, joka vallitsi ensimmäisillä pääsiäisjuhlilla temppelin valmistuttua.
 

Tiistai: Esra 7 Apt. 22

Luvussa 22 Paavali käy läpi omaa elämäänsä ja Jeesukselta saamaansa tehtävää. Paavalin todistus oli vahva, ehkä kaikkein ihmeellisin kääntyminen koko Raamatussa. Ananias oli sanonut Paavalille (Saulille) profeetallisesti: ”Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen oman äänensä.” Paavali tunsi Vanhan testamentin kirjoitukset ja juutalaisuuden tarkasti, mutta Jeesuksen kohtaaminen muutti hänet täysin. Hän näki asiat täysin eri tavalla kuin aiemmin. Kyse ei ollut järjen päätelmistä, vaan Jumalan Hengen työstä. 

Esra saapui Jerusalemiin seuraavassa aallossa kun temppeli oli etujoukkojen toimesta rakennettu. Esran tehtävä oli opettaa kansaa tuntemaan Mooseksen kirjoja eli lakia ja varmistaa täten kansan pysyminen kuuliaisena Herralle. Pioneerit rakensivat temppelin ja Esran tehtävä liittyi kansan rakentamiseen ja opettamiseen. Luvun lopussa on  Esran mahtava ylistysrukous. Jumala oli kaiken takana. Esra joukkoineen liittyi siihen, mitä Jumala oli tekemässä. 

Keskiviikko: Esra 8 Apt. 23

Luvussa 23 Paavali oli juutalaisen neuvoston edessä. Paavali oli oppinut mies ja osasi ovelasti keskittyä puheessaan kuolleiden ylösnousemukseen. Juutalaisten ryhmittymien välille puhkesi ankara riita ja sotilasosaston komentaja vei Paavalin pois riitelevien juutalaisten keskeltä. Epäilemättä Paavalin matka Roomaan olisi jäänyt tekemättä, mjos juutalaisten neuvosto olisi saanut rivinsä ojennukseen ja päässyt tuomitsemaan Paavalin. Herra puhui Paavalille hyvin rohkaisevasti seurravana yönä: ”Pysy rohkeana. Sinä olet todistanut minusta täällä Jerusalemissa, ja samalla tavoin sinun on todistettava myös Roomassa.” Tällaiset Jumalan sanat olivat luonnollisesti äärimmäisen tärkeitä Paavalille. Hän tiesi olevansa oikealla tiellä tultuaan Jerusalemiin. Hän oli kuullut ja ymmärtänyt Jeesuksen tahdon oikein. Rukoilen tämän luvun ääressä, että kasvamme Jumalan äänen kuulemisessa ja ymmärtämisessä.

Esra kertasi tässä luvussa matkaa, jonka osa kansasta teki takaisin luvattuun maahan. Kaikki eivät suinkaan palanneet, sillä osa oli jo niin tottunut vieraassa maassa elämiseen. Esran rohkaisu oli koskettava: ”Meidän Jumalamme suojaa ja auttaa kaikkia, jotka palvelevat häntä…” Palaava kansa ei voinut turvata muuta kuin Jumalaan.

Torstai: Esra 9 Apt. 24

Seuraavaksi Paavali todistaa maaherra Felixille. Apt 24. Felix keskustelee Paavalin kanssa kahdestaan, mutta keskustelu ei näyttänyt muuttavan Felixiä. Kun Paavali otti esille Jeesuksen seuraamiseen liittyviä kysymyksiä, niin Felix vetäytyi Paavalin luota. Hänen motiivinsa saattoivat liittyä myös rahan saamiseen Paavalilta, joten hän ei ollut varsinainen etsijä, 24:24-26. Olisipa ollut mielenkiintoista lukea tuosta tapaamisesta enemmän!

Esran kirjan luku 9 on synnintunnustusta. Esralla oli hengellinen tehtävä saattaa kansa ymmärtämään oma erikoisasemansa. Seka-avioliittojen ongelma liittyi siihen, että vieraista kansoista otetut vaimot saivat israelilaiset miehet kääntymään epäjumalien puoleen. Ongelma oli vakava ja sitä Esran synnintunnustus ilmentää.

Perjantai: Esra 10 Apt. 25

Paavalin todistajan tehtävä jatkuu luvuissa 25 ja 26 siten, että kuningas Agrippa seureineen kuuntelee Paavalin todistusta. Paavali käy jälleen kerran läpi elämänsä keskeiset vaiheet ja keskittyy Jeesukseen Messiaana ja Jumalan lupausten täyttäjänä. Paavali osasi ottaa kuulijoiden tilanteen hienosti huomioon ja liittyi juutalaisten perinteeseen ja Vanhaan testamenttiin. Paavalin oman elämän todistus oli vastaansanomaton, vainoojasta tuli Jeesuksen todistaja. Kaikissa näissä luvuissa on nähtävissä henkilökohtaisen todistuksen merkitys. Sitä vastaan oli hankala hyökätä.

Esran kirjan viimeisessä luvussa seka-avioliitot puretaan.  Esran synnintunnustus kosketti Sekanjaa, joka kehotti Esraa toimimaan asiassa. Esran rukous muuttui toiminnaksi ja seka-avioliitot purettiin. Meidän on vaikea ymmärtää kaikilta osin tuon ajan tapoja, mutta siinä tilanteessa kansa teki ison valinnan ja päätöksen uudistaa suhteensa Herraan. Pakkosiirtolaisuuteen johti kansan luopumus ja nyt kun kansa palasi takaisin maahansa, niin tarvittiin selkeää sitoutumista Herran seuraamiseen.

Lauantai: Neh. 1 Apt. 26

Nehemian kirja on jatkoa Esran kirjalle. Nehemia kuulee palanneen kansan tukalasta tilanteesta, sillä temppelin tai ylipäänsä Jerusalemin ympärillä ei ollut muuria suojaamassa kansaa vihollisten hyökkäyksiltä. Esran tavoin Nehemia rukoilee ja tunnustaa syntejä. Nehemia vetoaa rukouksessaan Jumalan omiin lupauksiin. Rukouksen lopussa Nehemialle alkaa syntyä suunnitelma siitä, mitä pitäisi tehdä käytännössä. Rukous johti toimintaan ja työnäkyyn.

Sunnuntai: Neh. 2 Apt. 27

Paavalin merimatka Roomaan on vaarallinen ja samalla täynnä Jumalan huolenpitoa. Paavali näki tulevan vaaran merkit jo ennalta, mutta häntä ei kuunneltu. Haaksiron yhteydessä Jumala puhui Paavalille siitä, että hän ja kaikki matkalla olevat tulevat pelastumaan, 27:22-25. Laiva tuhoutui, mutta ihmiset pelastuivat.  Jumala puhui samalla Paavalille siitä, että todistajan tehtävä jatkuisi vielä yhden tärkeän henkilön edessä – keisarin.  Jumala piti omalta puoleltaan huolta siitä, että Paavali saattoi todistaa kaikille, vaikka vaarallisia tilanteita riitti. 

Nehemia otti ilmeisen riskin kuninkaan edessä näyttäessään surulliselta. Jakeessa neljä on hieno yksityiskohta: kuningas kysyy Nehemialta ja ennen vastausta Nehemia rukoilee viisautta. Kuningas oli suopea ja Nehemia saa kaiken tarvitsemansa avun matkalleen Jerusalemiin.  Ensin Nehemia tutustuu tilanteeseen kaupungissa ja sitten jakaa näkynsä muurien rakentamisesta johtajien kanssa. Hän rohkaisee johtajia toimintaan ja kertoo  kokemastaan Jumalan johdatuksesta. Nehemian sanoma menee perille ja muurin rakentaminen saattoi alkaa. 

Niin Esran kuin Nehemian tarinat ovat kiehtovaa luettavaa. Ne puhuvat rukouksen merkityksesta, viisaasta johtamisesta ja määrätietoisesta toiminnasta. 

 

Mika