Viikko 39

MaanantaiJes. 25 Kol. 4

Tämän päivän teksteissä nousee esille oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus (Kol. 4:1; Jes. 25:1-5). Jumalan silmissä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän taustaan, asemastaan jne. (vrt. Room. 3:23).
 
Syntiin langenneessa maailmassa oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus jäävät toteutumatta hyvistä pyrkimyksistä huolimatta. Ihmisten elämä maailmanlaajuisesti on oikeastaan aika karua ja epäreilua, jos sitä pysähtyy hetkeksi miettimään. 
 
Kaiken epäoikeudenmukaisuuden, epäreiluuden ja sorron keskellä toivomme on Jumalassamme, joka voittaa kuoleman, pyyhkii kyyneleet, vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä ja pelastaa  (Jes. 25:6-9).
 
Jeesus sanoo (Joh. 14:27, 16:33): ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailmaa antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”,  ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”
 

TiistaiJes. 26 1. Tess. 1

Jumalaan turvautuminen tuo rauhan sekä yksittäiselle ihmiselle että ihmisyhteisölle (Jes. 26:3,12). Lisäksi se vaikuttaa meissä uskoa, toivoa ja rakkautta: usko saa meidät toimimaan, rakkaus näkemään vaivaa ja toivo perustuu Herraamme Jeesukseen (1. Tess. 1: 3). Kaiken avaimena on Uuden testamentin mukaan se, että hyvä sanoma Jeesuksesta (evankeliumi) kohtaa meidät Pyhän Hengen voimana eikä vain sanoina (1. Tess. 1:5).
 
Jeesus sanoo (Joh. 14:16-17): ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.”
 

Keskiviikko: Jes. 27 1. Tess. 2

Uskossa on kyse suhteesta. Jesajan kirja kuvaa kauniisti sitä, miten Jumala on aloitteellinen kansaansa ja lapsiaan kohtaan. Jumala haluaa rakentaa ja ylläpitää läheistä suhdetta lapsiinsa. Valitettavasti vain on niin, että me ihmiset käännämme selkämme Jumalalle ja menemme hänestä poispäin. Näin on ollut syntiinlankeemuksesta saakka (1. Moos. 3).
 
Uskossa on kyse myös uskovien yhteydestä. Se on elintärkeää, koska siinä saamme toinen toisiltamme rohkaisua Jumalan mielen mukaiseen elämään, jossa meitä kutsutaan Jumalan valtakuntaan ja hänen kirkkauteensa (1. Tess. 2:11-12).
 
Jeesus sanoo (Joh. 17:22-23): ”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”
 

TorstaiJes. 28 1. Tess. 3

Päivän teemoja ovat mm. tottelemattomuus, ylimielisyys ja uhma (Jes. 28:7-13), Messias-profetia (Jes. 28:16), ihmisten inhimillisten rakennelmien heikkous ja pettävyys Pyhän Jumalan edessä (Jes. 28:14-15, 17-22), Jumalan antama viisaus (Jes. 28:23-29) ja apostoli Paavalin huoli seurakunnan hengellisestä hyvinvoinnista.

Ihminen luulee olevansa viisas, mutta ei tiedä, kuinka pettävä ja vaarallinen tuo ajatus on (Snl. 14:12). Tästä luulosta kumpuaa monia vahingollisia asioita, ajatuksia, asenteita ja ilmiöitä, jotka ovat haitallisia ihmiselle itselleen ja hänen ympärillään oleville ihmiselle.

Kaikki viisaus tulee lopulta Jumalalta (Snl. 1:7, 11:2). Jos ihminen tämän muistaisi, niin se auttaisi häntä pysymään nöyränä Jumalan edessä.

Jeesus sanoo (Joh. 14:6): ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”

PerjantaiJes. 29 1. Tess. 4

Jumalalta ei voi salata mitään (Jes. 29:15-16, vrt. Matt. 10:26, Mark. 4:22, Luuk. 12: 2-3). Kaikki meidän elämässämme on paljaana hänen edessään, vaikka kuinka yrittäisimme asioita piilotella. 
 
Tästä totuudesta on hengellisessä mielessä kaksi tietä eteenpäin. Sielunvihollinen yrittää lannistaa meidät vetoamalla heikkouteemme, vääriin valintoihimme ja tekoihimme, syntisyyteemme sekä siihen, ettemme voi millä tavoin kelvata Jumalalle, kun elämämme on sellaista kuin se on. Sielunvihollinen yrittää erottaa meidät kaikin tavoin Jumalan ja Jeesuksen yhteydestä.
 
Jumalalle ei ole kuitenkaan mikään uutinen se, millaista ihmisten elämä on. Hän tietää, millaista tekoa me olemme (Ps. 103:14, KR 1938). Hän haluaa yhä uudelleen kutsua meitä yhteyteensä ja läheisyyteensä. Riennämmekö me elämämme kaikissa tilanteissa hänen turviinsa vai uskommeko sielunvihollisen valheita?
 
Paavali kehottaa meitä pyrkimään yhä parempaan. Tammikuussa 2019 kirjoitin seuraavasti jakeesta 1. Tess. 4:3: ”Pyhityksen voi ymmärtää tarkoittavan sitä, että tulemme entistä enemmän Jeesuksen kaltaiseksi (vrt. 2. Kor. 3:17-18). Pyhitys ei ole jotakin sellaista, jonka yritämme väkisin puristaa itsestämme. Pyhitys perustuu siihen, että Jeesuksen opetuslapsina luotamme Pyhän Hengen muuttavaan voimaan ja annamme Pyhälle Hengelle tilaa toimia elämässämme.”
 
Jeesus sanoo (Joh. 10:10): ”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”
 

LauantaiJes. 30 1. Tess. 5

Tämän päivän teksteissä on monta jaetta, joita olen jossakin vaiheessa opetellut ulkoa (Jes. 30:21, 1. Tess. 5: 16-24). Niissä on ollut ja on edelleen valtavia lupauksia, kehotuksia ja rohkaisuja yksittäiselle uskovalle ja seurakunnalle!
 
Olisi hyvä säännöllisesti opetella ulkoa ja kerrata jakeita. Paitsi että siinä saa hyvää hengellistä ravintoa ja rohkaisua erilaisiin tilanteisin, se on myös hyvää ja erittäin hyödyllistä aivojumppaa!
 
Jeesus sanoo (Matt. 24:35, KR 1938): ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.”
 

SunnuntaiJes. 31 2. Tess. 1

Mihin uskot? Mihin turvaat? Mihin elämäsi perustat? Oikeastaan näihin kysymyksiin voisi ehkä tiivistää sen haasteen, joka meille Raamatussa esitetään. Tämä haaste tulee hyvin vahvasti esille tämänkin päivän teksteissä. Miten vastaat?
 
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että todella pitkän painin kävin aikoinaan näiden kysymysten äärellä. Päätin kuitenkin lopulta turvautua Jeesukseen. Se oli elämäni paras päätös. Se ei ole tarkoittanut, että elämäni olisi ollut helppoa, mutta elämälläni on ollut koko ajan selkeä perustus, suunta ja tarkoitus.
 
Jeesus sanoo (Joh. 3:16): ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
 

Pekka

Viikko 38

MaanantaiJes. 7 Fil. 1

Johdanto viikon hartausteksteihin

Tällä viikolla jatkamme Jesajan kirjan lukemista ja syvennymme Filippiläis- ja Kolossalaiskirjeisiin. Filippi sijaitsi nykyisen Kreikan, Kolossa puolestaan Turkin alueella. Kumpikin näistä Paavalin kirjoittamista Uuden testamentin kirjeistä on erityisiä siinä suhteessa, että Paavalilla ei ole tarvetta nuhdella seurakuntia eripurasta, lakihenkisyydestä tai muista ongelmista, niin kuin hän monissa muissa paimenkirjeissä joutuu tekemään. Filippiläisiä Paavali sen sijaan kiittelee heidän innokkuudestaan levittää iloisia uutisia Jeesuksesta (Fil. 1:5). Kolossalaisia Paavali ylistää uskosta ja rakkaudesta toisia uskovia kohtaan (Kol. 1:4).

Kummankin kirjeen sanoman voisi mielestäni tiivistää sanoihin “Olkoon teillä Kristuksen mieli”. Paavali opettaa mitä Kristuksen mielen omistaminen tarkoittaa käytännössä. Hän käyttää esimerkkeinä omaa elämäänsä sekä Timoteuksen ja Epafroditoksen elämää havainnollistaessaan, millaisena elämänasenteena, valintoina ja toimintana Kristuksen mieli ilmenee. Paavali myös neuvoo, miten voi omistaa Kristuksen mielen ja Jumalan rauhan.

Nostan joka päivän Uuden testamentin raamatunkohdista muutaman minua puhuttelevan asian. Toivottavasti ne puhuttelevat ja ravitsevat myös sinua!

Myös tämän viikon Jesajan kirjan luvut ovat aikamoista tykitystä. Ne eivät ole lukijoitaan kohtaan yhtä mairittelevia kuin Paavalin kirjeet filippiläisille ja kolossalaisille. Sen lisäksi että ne sisältävät useita ennustuksia Jeesuksesta eli Messiasennustuksia (mm. Jes. 7:14–17; 8:11–15; 9:1–6 ja 11:1–5), ne kuvaavat myös Jumalan luonnetta ja Kristuksen mieltä.

***

Kolossalaiskirjeen 1. luvussa Paavali opettaa, kuinka Jumala voi käyttää meitä kohtaavia vaikeuksia siunatakseen ihmisiä, joita emme ehkä muuten kohtaisi (vrt. Jakeet 12 – 13). Vaikeuksiemme kautta toiset uskovat voivat jopa saada lisää rohkeutta toteuttaa omaa kutsumustaan (jae 14) Voi käydä niinkin, että meidän joutuessa väistymään uupumisen tai sairauden vuoksi jostain rakkaasta tehtävästä, avautuu toisille nuoremmille uskoville vastuunkannon ja aikuiseksi kasvamisen paikka. Paavalin vankeus sai alueen uskovat rohkeina julistamaan Jumalan sanaa entistä rohkeammin. Vaikeudet murtavat ja riisuvat meitä, mutta ne voivat myös valtuuttaa, rohkaista ja synnyttää ihmeitä toisaalla!


Kun ystävämme kuoli tänä kesänä pitkällisen sairauden uuvuttamana, Paavalin sanat “Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto” (Fil. 1:21) kävivät kohti. Mietin, onko julmaa lainata Paavalin sanoja ja välittää niitä elämästään kamppailevalle ystävälle ja hänen perheelleen. Silloin, kun ystävät, terveys, työ, ja huolettomat päivät ovat painavan tuskan verhon takana. Kun luopuminen, haaveiden hautaaminen ja rannaton suru tulevat todelliseksi. Kun usko elämän hyvyyteen kokee kolauksen.

Luin seuraavia kahta raamatunpaikkaa useita viikkoja kerta toisensa jälkeen: “Kukaan meistä ei elä itseään varten, eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. ” (Room. 14: 7). Kristus kuoli puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. (1. Tess. 5:10).

Huolettomina aikoina unohdan usein, miksi Jeesuksesta pitää vouhkata niin paljon. Jeesus Kristus on kuitenkin koko kristinuskon ydin. Hänen varassaan on koko elämämme, ja kuolemamme.

 

TiistaiJes. 8 Fil. 2

Paavalin kehotus “tavoitelkaa myös muiden parasta” (Fil. 4:4) asettaa terveelliset rajat itsekkäille pyrkimyksillemme.

Tässä luvussa Paavali avaa, millainen on Kristuksen mieli, joka meilläkin tulisi olla. Kristuksen mieli luopuu oikeuksistaan ja asemastaan, ottaa palvelijan, ja vielä enemmän, toisten käskettävänä ja ruoskittavana olevan orjan osan, elää ihmisenä ihmisten joukossa, yhtä heikkona ja kiusattuna kuin kuka tahansa kadun kulkija, alentaa vapaaehtoisesti itsensä, on kuuliainen kutsulleen loppuun saakka eli kuolemaan asti. Saako Pyhä Henki synnyttää meissä tällaista Kristuksen mieltä? Mitkä ovat luopumisen ja kuolemisen paikkoja, joihin Jumala sinua nyt kutsuu?

Jakeen 13 toteamus,“Kristus saa aikaan teissä sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa”, on myös lohdullinen lupaus. Tekemällä emme voi tehdä hyviä tekoja. Kaikki hyvä tulee Jumalan ansiosta, vaikka se kanavoituisikin ympärillemme meidän kauttamme. Tekojen ja uskon välisen tasapainon kanssa taistelevien kannattaa muistaa Lutherin oivallus, että usko yksin pelastaa. Joku on kuitenkin sanonut, että pelastava usko ei ole koskaan yksin. Usko Jeesukseen muuttaa meitä järisyttävällä tavalla. Vaikka taistelemme syntisiä taipumuksiamme vastaan, emme ole enää samoja ihmisiä kuin ennen. Pyhä Henki vaikuttaa meissä.

Jumala pitää meistä usein huolta hiljaa ja huomaamattomasti (Jes. 8:6), mutta se ei meille riitä. Jumala myös muistuttaa, että meidän tulisi pyytää neuvoa vain Jumalalta, eikä asettaa hänen neuvojensa rinnalle gurujen, tietäjien tai karismaattisten julkisuuden henkilöiden ohjeita (Jes. 8:19).

 

Keskiviikko: Jes. 9 Fil. 3

Paavalilla oli syntyperänsä ja asemansa vuoksi paljon menetettävää – silti hän heitti sen kaiken roskana pois (Fil. 3:4–7). Minulla ja ehkä sinullakin on paljon vähemmän menetettävää, mutta meillekin omasta kunniastamme, arvokkuudestamme ja tavoitteistamme luopuminen tuntuu paljolta, jos uhkana on, että meidänkin syytetään olevamme uskovaisina järjiltämme, kuten kuningas Agrippa syytti Paavalia (vrt.Apt. 26:24). Tärkeintä Paavalille oli Kristuksen tunteminen ja hänen ylösnousemuksensa voima (jae 10). Onko se meillekin tärkeintä?
 
Jumala murtaa Israelin heimojen uhman tuomalla heille vaikeuksia ja vihollisten hyökkäyksiä (Jes. 9:7–20). Jumala siis käyttää myös vaikeuksia meidän hyväksemme!
 

TorstaiJes. 10 Fil. 4

Ilo ja huoli eivät mahdu samaan sydämeen samaan aikaan. Paavali neuvoo tien, jota seuraamalla huoli muuttuu rukoukseksi ja rukouksen myötä koittaa Jumalan rauha (j. 4–7). Jumalan rauha on enemmän kuin myönteinen vastaus rukouksiimme. Se antaa levon myös silloin, kun vastaus rukouksiimme päinvastainen kuin olemme toivoneet. Jumalan rauha auttaa rakastamaan Jumalaa hänen itsensä vuoksi, eikä vain hänen hyviä lahjojaan.

Paavali opettaa myös siitä, miten tärkeää on ruokkia mieltämme sillä, mikä on totta ja hyvää (j. 8–9). Meidän mielestämme esimerkiksi katkeruus voi olla oikeutettua, mutta Jumalan valtakunnassa totta on se, mikä on puhdasta, rakastettavaa ja kaunista jne. Oletko oppinut harjoittamaan tätä kaiken hyvän ajattelemisen tapaa niin, että pystyt aktivoimaan sen myös esimerkiksi silloin, kun sinua on kohdeltu väärin, tai kun tunnet syystäkin raivoa tai apatiaa?

Jumala ei hyväksy heikkojen sortamista. Jumala voi käyttää myös mahtivaltioita oman tahtonsa toteuttamiseen, tässä Assyriaa (Jes. 10:1–19).

PerjantaiJes. 11 Kol. 1

Elämämme tavoite on tulla täysi-ikäisiksi Kristuksessa (Kol. 1:28). Kun Paavali rukoilee, että kolossalaiset saisivat runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisivat tuntemaan täydellisesti Jumalan tahdon, hän rukoilee juuri tällaista aikuista kypsyyttä.

Efesolaiskirjeessä samasta aiheesta kirjoittaessaan Paavali mainitsee aikuiseen uskoon kuuluvan myös sen, että ei ole kaikenlaisten opin tuulten heiteltävänä (Ef. 4:14). Täysi-ikäiseksi kasvanut kristitty pysyy uskon perustalla (Kol. 1:23). Tulkitsen tämän kohdan niin asian niin, että aikuinen uskova ei lähde “hifistelemään” ja lisäämällä ihmisen yrittämistä korostavia periaatteita erilaisista uskomuksista ja elämäntavoista (vrt. Kol. 2:20–22). Kun kiinnitämme katseemme yhteen pysyvään, Kristukseen, mielessämme vallitsee eheys ja rauha, jonka turvin on energiaa, keskittymiskykyä ja halua elää totuudenmukaisesti ja rakkaudellisesti (vrt. Ef. 4:15).

Monien tuntema ja rakastama Messiasennustus (Jes. 11) kertoo millainen Jumala on (so. Kristuksen mielestä, josta tämän viikon Uuden testamentin kohdissakin toistuvasti puhutaan!). Jeesuksen mieli on viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuus, Jumalan pelko ja kunnioittaminen, oikeudenmukainen tuomitseminen, vanhurskaus ja uskollisuus (Jes. 11:1–5).

LauantaiJes. 12 Kol. 2

Ihmisten käskyt ja opit ja niiden noudattaminen tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä (Kol. 2:23). Silti niitä on helppo lähteä lisäämään uskon päälle. Itselleni tulevat mieleen näin terveyttä korostavana aikanamme vaikkapa erilaiset ruokavaliot, yhteyttä sisimpäämme tavoittelevat ei-kristilliset meditaatioharjoitukset, vaihtoehtohoidot tai uskonnonkaltaista sitoutumista vaativat kuntosaliohjelmat. Jumala on antanut meille monia hyviä keinoja rauhoittua, levätä, palautua ja parantua. Mutta jos itse keinosta tulee ehdoton “älä tartu”, “älä maista”, “älä kosketa” -sääntö tai se alkaa viedä elämässämme päähuomion yksinkertaisilta uskon perusasioita, ollaan vaarallisella maaperällä. Paavalin tässä luvussa mainitsemia perusasioita ovat esimerkiksi kaste, jonka kautta meidät on haudattu ja herätetty eloon Kristuksen kanssa (j. 13–14)

Lisää perusasioita nostetaan esiin kolossalaiskirjeen 3. luvussa, joka on huomisen raamatunlukuohjelmassa.

Ehkäpä on niin, että okaisen ihmisen yksilönä ja kansan yhteisönä tulee kohdata henkilökohtainen ahdinko ja tuho, ennen kuin voimme kokea pelastuksen riemua. Sinä päivänä… Messiaan tultua koittaa ympärillemme ja sydämiimme lopullinen rauha ja pelastuneet luottavat Jumalaan pelastajanaan (Jes. 12:2).

 

SunnuntaiJes. 24 Kol. 3

Opiskelin vuoden Operaatio Mobilisaation lähetyskoulussa opiskeluaikana. Osana opintoja opiskelimme myös Raamattua ja opettelimme ulkoa keskeisiä raamatunjakeita. Kolossalaiskirjeen 3. luku oli ainut raamatunkohta, jonka opettelimme kokonaisuudessaan ulkoa. Sen tankkaaminen oli todella suuri siunaus jo opettelun aikana mutta erityisesti myöhemmin. Olen palannut tähän lukuun kerta toisensa jälkeen vuosien varrella. Sehän on täynnä ohjeita uskon harjoittamiseen liittyen.

Sen sijaan, että listaan luvun kehotuksia, mistä meidän tulisi luopua ja mitä niiden sijaan toteuttaa, pyytäisin sinua lukemaan Kolossalaiskirjeen 3. luvun uudestaan rauhallisesti ja mietiskellen, sana ja jae kerrallaan. Sen jälkeen voisit valita jonkin kehotuksen, jonka koet itsellesi tällä hetkellä ajankohtaiseksi. Kannattaa ottaa tuo kehotus matkaan ja palauttaa se mieleen aina, kun tarvitset tuota kehotusta.

Kolossalaiskirjeen 3. luvun äärellä kannattaa viettää hetki jos toinenkin. Se on kuin herkullista tummaa suklaata, jota nautiskellaan ajan kanssa ja josta jää pitkä maku.

 

Heli

Viikko 37

Maanantai: Ps. 105 Luuk. 18

Tämän päivän teksteissä kerrotaan, kuinka Jumala kohtaa erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä. Voimme myös oppia kuinka Jumala vastaa heille. Tämän päivän kohdista riittää esimerkkejä meille joihin samaistua eri elämänvaiheissa.

Mieleeni tuli ajatus: “Kuinka voi olla matkalla vaikka ei mene minnekään?” Uskovan elämä on monesti sellaista. Vaikka eläisi samalla paikkakunnalla, jopa samassa asunnossa, koko elämänsä, niin silti uskova on matkalla. Kohti iänkaikkista kotia, taivaan valtakuntaa. Kun sillä matkalla on Jeesus mukana, niin voi yllättyä kuin opetuslapset aikanaan niistä kaikista asioista, joita Jumala tässä ajassa ja paikassa tekee.

Siunausta matkalla olemiseen tänäkin päivänä 🙂

Tiistai: Ps. 106 Luuk. 19

Tämän päivän teksteissä ollaan taas matkalla, kohti luvattua maata ja iänkaikkista elämää. Teksteissä kerrotaan siitä että miten helppoa on eksyä tuolla matkalla. Lähteä väärille poluille.

Mutta tämän päivän tekstit kertovat myös siitä kuinka takaisin oikealle tielle pääsee. Katuminen ja yhteys Jumalaan on tässä keskeistä. Hyvänä esimerkkinä päivän teksteissä oli Sakkeus, joka pääsi takaisin oikealle tielle.

Vanhan testamentin teksti muistuttaa meitä siitä että Jumala on armollinen. Vaikka sukupolvia oltaisiin kuljettua Herran osoittamalta tieltä syrjään, niin silti paluu on mahdollinen. Kiitos Jeesukselle!

Keskiviikko: Jes. 1 Luuk. 20

“Pyhät juhlat ja pahat teot”. Tämän päivän teksti ei päästä helpolla. Jesaja kuvailee olosuhteita, jollaiseksi tämäkin maailma on menossa. Eli en voi ajatella että tässä nyt kuvaillaan olosuhteita jossain menneisyydessä.

On myös pakko tunnustaa itselleni, että se miten Jesaja kuvaa entisajan ihmisiä on toisinaan totta myös omassa elämässäni. Uskoa on ja sen harjoittamista, mutta kuinka usein sitä harhautuu väärille poluille. Kuinka usein jättää katumatta tekojaan jotka tietää olevan vastoin Jumalan tahtoa?

Jeesus tämän päivän teksteissä kohtaa niitä jotka uskovat oikein. Ainakin omasta mielestään. Nämä ovat hyviä kohtia, koska oma vaellukseni uskossa on täynnä hetkiä jolloin uskon oikein. Nämä kohdat muistuttavat minua siitä että olisi syytä nöyrtyä ja kuunnella Jumalaa ensin, ennen kuin alkaa pitää itseään “oikeana uskovana”.
Jumala, ole meille armollinen ja kiitos kaikesta siitä miten olet meistä jokaisesta pitänyt huolen!

TorstaiJes. 2 Luuk. 21

Tämän päivän teksteistä kohtia: “Paetkaa vuorten uumeniin, piiloutukaa maan tomuun”, “paetessaan vuorten koloihin ja kallioiden halkeamiin” sekä “maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa”.

Monta kertaa kun lukee vanhan testamentin päivän lukua, niin sieltä löytyy tuomiota ja ahdistusta. Ja sen jälkeen useasti uuden testamentin luku tarjoaa helpotusta ja lohdutusta. Toisin on tänään 🙂 sillä tänään uusi testamentti jatkaa siitä, mistä vanha testamentti kertoo ja lisää vettä myllyyn näin kuvainnollisesti. Yhteenvetona voidaan sanoa että loppu on lähellä ja loppu, kun se tulee, on kammottava.

Mietin menneitä sukupolvia ja ajattelin että onkohan yhtään sukupolvea, jolle raamatun maalaamat lopun uhkakuvat eivät ole olleet ajankohtaisia. Vuosisatojen aikana on ollut järkyttäviä sotia, kulkutauteja, ydinsodan uhkaa jne.

Sitten ajattelin että kun elämä kääntyy ehtoopuolelle, niin kuinka moni on kiitollinen siitä että nuo lopun ajat eivät sattuneet omalle kohdalle. Kuinka moni on nukkunut pois vanhuuteensa kiitollisena Jumalalle siitä että lopun ajat eivät osuneet hänen kohdalleen. Tai siitä että Jumala on antanut vielä yhdelle sukupolvelle mahdollisuuden tässä maailmassa.

Meidän jokaisen elämällä on tarkoitus. Ja Jumalalla meitä kohtaan hyvä tahto.

PerjantaiJes. 4 Luuk. 22

Tämän päivän vanhan testamentin teksti kertoo siitä mitä tulee tapahtumaan. Tai on jo tapahtunut. Tai molempia. Päästään ahdistuksen ajoista yli, Jumalan suojaan ja varjelukseen.
Uuden testamentin tapahtumissa kuljetaan kohti ristiä. Vielä ei valoa näy.

Ajattelin että nämä tapahtumat voisivat rohkaista meitä silloin kun joudumme ahtaalle. Ahdingon hetkellä voi tuntua että Jumala on kääntänyt selkänsä. Käännettä parempaan ei tule. Tällaisina hetkinä voimme ajatella Jeesuksen tietä kohti ristiä. Useita tapahtumia ja koko ajan huonompaan suuntaan. Ja jotain sellaista mitä ei pitänyt käydä. Mutta lopulta kuitenkin asiat menivät niin kuin Jumala oli luvannut. Niin kuin oli profetoitu tuhansia vuosia aiemmin.

Jumala pitää meistä huolen, tänäänkin.

LauantaiJes. 5 Luuk. 23

Tämän päivän teksteistä kolme nostoa:

“Herran tekoja he eivät huomaa, eivät näe hänen kättensä töitä.”

Arjessa tulee kuljettua kuin sumussa. Ei ole aikaa tai oikeastaan viitseliäisyyttä katsella ympärilleen. Miettiä kuinka Jumalan teot ja työt näkyvät muissa ihmisissä, omassa elämässä ja ympäröivässä maailmassa.

“Turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan, jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat vankkureita”

Kysymykseen millaista on elää ilman Jumalaa, ilman Jeesusta ja ilman Pyhää Henkeä, niin yllä oleva teksti kuvaa sitä varsin tarkoin. Yhteydessä Jumalaan meille tulee vapaus, ennemmin tai myöhemmin, kaikesta siitä mikä tässä maailmassa meitä orjuuttaa. Niin itselleni kuin monelle muulle uskoon tulleelle vahvin kokemus uskonelämässä on nimenomaan vapauden tunne.
Kun siihen vielä lisätään irti pääseminen syyllisyydestä, niin että vaeltaminen tässä hetkessä muuttuukin kevyeksi vailla taakkoja menneestä, niin alkaa tuntua kummalliselle että miksi ihmeessä en lähtenyt etsimään turvaa Jumalasta aikaisemmin.

“Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään ja omasta mielestään ovat perin viisaita!”

Ehkä tässä suurin syy, miksi monet eivät käänny Jumalan puoleen kuin viimeisessä hädässä. Omilla saavutuksilla on pärjätty ja aika syvälle suohon pitää upota ennen kuin suostuu myöntämään että yksin en pärjää ja muiden ihmisten apu ei enää riitä.

Jumala toivottaa kaikki luokseen. Tänään, sellaisena kuin olet nyt. Ollaan siis yhteydessä 🙂

SunnuntaiJes. 6 Luuk. 24

Päivän teksteistä nosto:  “Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan.”

Tuossa lauseessa on jotain mikä on totta tänäkin päivänä. Siellä missä kaksi tai useampi uskova on koolla, niin monesti tulee tunne että läsnä jotain muutakin. Vaikea pukea sanoiksi sitä miltä se tuntuu, mutta tuo teksti kuvastaa tunnetta aika hyvin: aivan kuin Jeesus olisi paikalla.

Tuo lause myös kertoo Jeesuksesta olennaisen. Ihmisen ei tarvi vaeltaa vuorten päälle, suorittaa pyhiä riittejä tai hankkia meriittejä päästäkseen Jeesuksen luo. Missä ikinä kuljemmekin, siellä Jeesus on kanssamme.

Tähän turvalliseen ajatukseen on hyvä päättää tämä kommentointiviikkoni. Siunausta ja hyvää matkaa Jeesuksen kanssa sinulle toivoopi:
–Tomppa