Kategoria: Luemme Raamattua

Jer. 38

Hepr. 8

”Minä pelkään…” (Jer. 37:19)

Olin vajaat kolme vuotta sitten Krito-kurssilla. Krito tulee sanoista kristillinen toipumistyö, ja se on Kansan Raamattuseuran työala. Krito-työn ydin on vertaisryhmä, jossa voi kertoa omasta elämästään ja sen kipukohdista, kuunnella toisia ja rukoilla yhdessä. 

Krito-kurssilla käsittelimme myös pelkoa. Kirjoitin tuolloin muistiin omia pelkojani.

• • Tulipalon ja varkaiden pelko lapsuudessa
  • Henkisen ja fyysisen väkivallan pelko nuoruudessa koulukiusaamisen seurauksena
  • Aikuiseksi kasvamisen pelko nuoruudessa
  • Yksin jäämisen pelko

Listaa olisi varmasti voinut jatkaa huolellisella miettimisellä pitkäänkin. Kaikilla meillä on omat pelkomme. Mielenkiintoista olisi tietää, mistä ne oikein kumpuavat.

Krito-kurssilla käytettiin opiskelumateriaalina Mirja Sinkkosen ja Paula Tähtisen kirjaa Lupa tuntea (Kirjapaja, 2009, 3. painos). Pelosta kirjassa todetaan mm. seuraavaa:

• • ”Terve pelko suojelee ja varjelee vaaroista: kaksi tärkeää perustehtäväämme ovat hengissä säilyminen ja lisääntyminen. [–] Pelko on aikojen alusta pitänyt valppautta yllä, auttanut ihmistä ennakoimaan vaaratilanteita ja pysyttelemään hengissä mahdollisimman kauan.” (s. 42)
  • ”Rohkeus ei tarkoita sitä, ettemme ollenkaan eikä koskaan pelkäisi, vaan että pelosta huolimatta ja pelon kanssa uskaltautuu yrittämään sitä, mikä tuntuu pelottavalta.” (s. 43)
  • ”Monet peloistamme ovat elämän mukana ja vuorovaikutustilanteissa tai traumaattisten tilanteiden kautta syntyneitä.” (s. 43)
  • ”Kun puhutaan nimenomaan suhteessa olemiseen liittyvistä tiloista, silloin pelon vastakohta ei ole rohkeus, vaan mielen sisäisenä tilana turvallisuuden tunne, luottamus tai yhteys.” (s. 44)
  • ”Monet peloistamme ovat niin monikerroksisia, että niiden syntyä on mahdoton selvittää.” (s. 45)
  • ”Aikuinen on oppinut varomaan turvattomalta tuntuvia tilanteita, väistelemään ”vaaroja” ja valitsemaan varman päälle luotettavia ihmisiä ja turvallisia tilanteita. [–] Varovaisuudesta ja ennakoivasta kontrollista voi silloin tulla elämän keskeisin asia, toimintakyky voi näin laskea ja elämän laatu kärsiä.” (s. 45-46)
  • ”Tietyissä tilanteissa toistuvat pelot muodostuvat meille joskus vankilaksi ja kaventavat elämänpiiriämme.” (s. 47)
  • ”Pelkoa ei tarvitse salata tai hävetä. Tunnista, tunnusta, tunne! Se mitä ei tunnista, pelottaa eniten. Kun pelot tulevat tutuiksi, niiden kanssa voi elää ja päästä niistä vähitellen eroon. Toipumisen tavoite ei ole pelottomuus, vaan se, että minä hallitsen pelkoani eikä pelko minua. Pelon rehellinen kohtaaminen on avain peloista toipumiseen. Kohtaaminen käy turvallisesti toisen ihmisen kanssa.” (s. 51)

Toivottavasti edellä mainitut kohdat tiivistävät mahdollisimman hyvin sen ydinsanoman, mitä kirjassa pelosta halutaan sanoa. Kuten jo totesin, meillä jokaisella on omat pelkomme, ja joudumme enemmän tai vähemmän tekemään töitä niiden kanssa. On hyvä muistaa, että ”meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaissa istuimelleen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle” (Hepr. 8:1) ja että hän on ”täydellinen rakkaus, joka karkottaa pelon” (1. Joh. 4:18). Tässäkään asiassa emme tule täydelliseksi tässä ajassa, mutta voimme kantaa myös pelkomme Jumalalle, joka ”pitää teistä huolen” (1. Piet. 5:7).

Pekka

Jer. 37

Hepr. 7

Kun luin nyt Heprealaiskirjeen seitsemättä lukua, se tuntui jollakin tavoin tutulta erityisesti Melkisedekin osalta. Muistiinpanoistani löysin, että kommentoin tätä kohtaa kolmisen vuotta sitten. Silloin kirjoitin näin:

”Melkisedekin ja Abramin (Abrahamin) kohtaamisesta kerrotaan 1. Mooseksen kirjan 14. luvussa (jakeet 18-20). Melkisedek näyttäytyy ainakin minusta jonkinlaisena ”mysteerihahmona”’. Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamattu tiivistää hänen merkityksestään esitetyt teoriat neljään ryhmään: 1) Melkisedek oli alueen arvostettu kuningas, jolle Abraham osoitti kunnioitustaan, 2) Melkisedek oli kaikkien Salemin kuninkaiden arvonimi, 3) Melkisedek oli Jeesuksen esikuva ja 4) Melkisedek oli Jeesuksen väliaikainen ilmestymismuoto.

Niin tai näin, oleellista tässä on se, että Jeesuksen pappeus on paljon enemmän kuin ns. vanhan liiton pappeus. Jeesus on Jumalan ainutkertainen ja lopullinen ratkaisu luoda kaikille ihmiselle mahdollisuus päästä osalliseksi pelastuksesta ja päästä yhteyteen Luojansa kanssa. Jeesus on tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6).”

Tällä kertaa huomioni kiinnittyi jakeeseen 7: ”Kiistatontahan on, että siunauksen antaja on korkeampiarvoinen kuin siunauksen saaja.” Novum selittää tätä niin, että tässä on kyseessä erityinen jumalallinen siunaus, kuten esimerkiksi Vanhan testamentin patriarkkojen siunaus lapsilleen tai Jeesuksen siunaus opetuslapsilleen.

Voimme siis hyvillä mielin siunata toisiamme tasavertaisesti ilman mitään valta-asetelmaa. Itse ajattelen niin, että siunaus on parasta, mitä toiselle ihmiselle voi antaa, ja että siunaus on parasta, mitä voin toiselta ihmiseltä saada. Yksinkertainen ja meille opetettu Herran siunaus voi saada aikaan ihmeellisiä asioita. Käytetään sitä siis rohkeasti.

Pekka

Jer. 36

Hepr. 6

Vuoden 1992 raamatunkäännös käyttää ilmaisua ’kaksi järkähtämätöntä sanaa’ (Hepr. 6:18). En tiedä, mistä tuohon on ilmaantunut ’sana’, koska muissa käännöksissä käytetään ilmaisua ’kaksi järkähtämätöntä asiaa’. Raamatunselitysopas Novumin mukaan tässä kohdassa on käytetty kreikan kielen sanaa ’pragma’, joka voitaisiin kääntää myös ’teko’, ’tapahtuma’ tai ’riita- tai oikeusasia’. Novum viittaa tässä pragmatismiin, joka on filosofian suuntaus, jonka mukaan ’toiminta on tiedon edellytys ja päämäärä’.  Hmm… Tämähän tulee yllättävän lähelle sitä, mistä toissapäivänä kirjoitin. Nuo kaksi järkähtämätöntä asiaa ovat selitysoppaiden mukaan joka tapauksessa Jumalan vala ja Jumalan sana = lupaus. Voimme olla turvallisella mielellä, koska Jumala ei petä valaansa eikä riko lupaustaan.

Jumalan sanan kuuleminen voi johtaa monenlaiseen toimintaan. Mielenkiintoista on esimerkiksi se, miten kuulijat reagoivat Jeremian Barukille sanelemiin ja Barukin temppelissä lukemiin Jumalan sanoihin. Osa kauhistui ja halusi varoittaa kuningasta, mutta ilmeisesti suurin osa kuninkaan johdolla vähät välitti siitä, mitä Jumala oli Jeremian kautta puhunut, ja poltti kirjakäärön tekstin hiilipolttimessa kolme tai neljä palstaa kerrallaan.

Rukoillaan, että Jumalan saa kuulua ja tulla eläväksi, väkeväksi ja todeksi elämässämme, kansamme keskuudessa ja kaikkialla maailmassa.

Pekka