Kategoria: Luemme Raamattua

2. Kun. 9

Profeetanoppilas voiteli Jeehun kuninkaaksi ja profetoi, mitä tuli tehdä ja mitä tapahtuu. Jeehulta kysyttiin, miksi tuo hullu tuli luoksesi? Siinäpä laatusana Jumalan profeetanoppilaalle! Raskas taakka kannettavaksi omassa identiteetissä. Kutsujan kutsu olkoon ollut niin vahva, ettei moinen vähättely ja nimittely saanut luopumaan palvelutehtävästä.

Voimia meille, jotka edustamme tämän maailman mielestä hullutusta, vertaa 1 Kor. 1:18,25; 2:14.

3 Joh. 1 

Tämän kirjeen saaja on Gaius. Ilmeisesti vastuullisessa asemassa tai jollain lailla näkyvästi hän palveli, kun häntä oli seurakunnassa kiitelty. Samalla siellä oli henkilö, joka oli halunnut näkyvälle paikalle, juorusi pahoin eikä ottanut veljiä vastaan. Sisäinen myllerrys on kaikille työlästä. Kunpa sellaiselta välttyisimme. Tulee taas mieleeni Mannerheimin lausumaksi sanottu jokin tämän tapainen ilmaus, että omien miekka iskee kovemmin kuin vihollisen aseet.

Lopussa on taas toive tapaamisesta ja terveisiä ystäville, kullekin erikseen. Tervehdys sinulle lukija ja siunattua toukokuista lauantaita.

Pirkko

2. Kun. 8

Tässä luvussa profeetta toimii suunemilaisen naisen perheen parhaaksi nälänhädän uhatessa. Profeetta neuvoo naista perheineen muuttamaan ahdingon takia pois ja näin selviytymään. Setsemän vuoden kuluttua hän palaa ja vaatii omaa taloaan takaisin itselleen. Aiempi ylipääsemätön vaikeus, oman pojan kuolema ja sen myötä profeetalta avun saaminen pojan henkiin herättämiseksi, oli nyt vaikuttavana tekijänä, että nainen sai kotinsa takaisin. Näin jokin vanha vaikeus ja siitä selviytyminen voi siunata myöhemmissä elämän vaiheissa. Menneistä vaikeuksista ei kannata kantaa katkeruutta, voisi ehkä vain kysyä Jeesukselta, mihin me niitä yhdessä hyödynnämme.

2 Joh. 1 

Tämä luku sisältää ehkä salakirjoitusta seurakunnan suojelemiseksi. Valittu rouva voisi olla seurakunta. Rouvan lapsista mainitseminen peittäisi alleen seurakuntalaiset. Kuitenkin tekstissä on ihan selkeästi mainittu Jeesus ja Kristus ja Jumala. Sain vuosia sitten kirjeitä, joiden ei haluttu paljastavan lähetystyötä ja sen tekijöitä. Kirjeissä kaikki nämä sanat oli kirjoitettu peitellysti.

Ehkä Johanneksella oli syvin huoli eksytyksistä, joihin olisi ollut ilmeisen helppo sotkeutua. Rivien välistä luen, että eksyttäjien tavoitteena olisi ollut vallankäyttö. Arvelen, että ilmaisu jakeessa 10 ”älkää ottako häntä kotiinne älkääkä lausuko häntä tervetulleeksi” voisi viitata myös kotia laajempaan ajatukseen, ettei soopaa puhuvia päästettäisi seurakuntaan puhumaan ja opettamaan. Johannes kannusti seurakuntaa lujuuteen.

Kirje päättyy ”Valitun sisaren lapset lähettävät sinulle terveisiä! – lauseeseen. Tämä voisi tarkoittaa, että täällä on uskovia sisaria ja veljiä, jotka seisovat Herrassa ja rukouksin tukevat teitä. Tällaisia viestejä kannattaa lähetellä ystäville tai seurakunnille. Tarvitsemme jokainen rohkaisua elää uskossa ja tehdä valintoja Sanan mukaan. Kenelleköhän tänään voisimme lähettää rohkaisevan viestin.

Pirkko

2. Kun. 7

Vaikean nälänhädän ja inflaation aikana saatiin näky, että hinnat laskevat. Eipä sitä oltu uskoa. Mietipä tätä lukua lukiessa nykyistä tilannettamme uhkakuvineen. Tekstissä vihollinen olikin joutunut ”kuuloharhan” kautta pelkotilaan ja paennut jättäen kaiken omaisuutensa piirityspaikkaan. Kaikkien välttelemät, yhteiskunnan ulkopuolelle tuomitut spitaaliset toivat tiedon asiasta julkisuuteen. Heillä oli tilanteestaan johtuen rohkeutta mennä vihollisen leiriin. Hinnat laskivat.

Seurakunnalla, Jeesuksen omilla on viesti toivosta edelleenkin, ehkä jopa luovia ratkaisuja palvella. Mihinköhän meitä kutsutaan näinä erikoisina aikoina?

1 Joh. 5

Johannes päättää ensimmäisen kirjeensä lauseeseen ”Lapset, karttakaa epäjumalia!” On mahdollista ajatella, että tämä on vanhanaikainen ohje. Mitä kartettavaa nykyisin on omassa elämän ympäristössämme? Entä jos tämä lause onkin kautta aikain ollut tarpeen, koska se on käännöksissä mukana kulkenut?

Luulen, että olemme hiukan sokeita kaikelle sille, minkä keskellä elämme. On kuitenkin asioita, joilla on taipumus vallata ajankäyttöämme, toimia tärkeysjärjestyksen sotkijana, ottaa meiltä voimia ja suunnata kiinnostustamme. Näiden myötä meille voi rakentua ihmissuhteita, jotka eivät ole meille eikä heille rakentavia.

Koetan joskus tunnistaa elämän valintoja vinouttavia asioita kysymällä, millainen on nykyisin ns. hyvä ihminen. Tavoittelenko kelpaavuutta, ns. hyvä ihmisenä olemista jollain sellaisella keinolla, joka ei palvele hengellisyyttäni, iankaikkista tarkoitusperää? Moni tavoiteltava aate saa uskonnon piirteitä esim. terveyden ja hyvinvoinnin tavoittelu, ilmaston suojelu ja ympäristövastuullisuus. Kun niitä pohtii, löytyy kuluttamisen ja kompensoinnin toimintamalli ja sitä kautta kuin termit lankeemus, synti, kuluttavan, tuhoavan teon korvaaminen ja siten hyvän omatunnon tavoittelu. Voimme olla kiitollisia kaikesta tiedosta, joka auttaa luontoa ja luotua, mutta se ei saisi ottaa Luojan asemaa, ettemme ala palvoa luotua Luojan sijaan. Älä lue näitä ajatuksia uskovalle ihmiselle lakihenkisyytenä tai pelastukysymyksinä, sitä ne eivät ole.

Vapauteen Kristus vapautti meidät (Gal. 5:1) ja Jeesus on Jumalan Poika (jae 5). Näihin perusasioihin on aina paluu armon ansiosta, vaikka ihmismieli olisi vinksahtanut valinnoisaan ties mihin.

Pirkko