Hes. 32, Apt. 18

Hes. 32 Apt. 18

Jos edellisessä luvussa syntyi vaikutelma, että ateenalaisille sanoma Jeesuksesta oli vain yksi mielenkiintoinen vaihtoehto lisää uskontojen markkinoilla, niin Korintin kaupunki oli hedelmällistä maaperää. Aquila ja Priscilla olivat tulleet Korinttiin sen takia, että heidät oli karkotettu kristittyinä Italiasta. Tässäkin tapauksessa ikävältä vaikuttava asia kääntyi eduksi Jumalan valtakunnan näkökulmasta.

Paavalilla oli näin tukijoukko Korintissa. Jumala selvästi halusi Paavalin panostavan Korinttiin, sillä jakeissa 9 ja 10 on Jumalan erityinen sana Paavalille: 

Eräänä yönä Herra sanoi näyssä Paavalille: »Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene.  Minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei käy sinun kimppuusi eikä tee sinulle pahaa. Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani.» Tämä johti siihen, että Paavali viipyi kaupungissa1,5 vuotta. Seurakunta sai parasta mahdollista opetusta tuon ajan. 

Luvun loppupuolella Paavalin toinen lähetysmatka päättyy ja pienen tauon jälkeen hän lähtee vielä kolmannelle matkalle. Kaikilla matkoilla Paavali sai kokea tarkkaa johdatusta ja Jumalan huolenpitoa. Tosin hän koki samalla myös ankaraa vastustusta. Paavalin strategiaan kuului perustaa avainpaikkoihin seurakunnat, jotka tulisivat olemaan jatkoa ajatellen tärkeitä keskuksia Jumalan valtakunnan työssä. Tämänkin luvun äärellä rukoilen, että olisin herkkä kuulemaan Herraa ja ymmärtämään Hänen tahtonsa eri tilanteissa.

Mika

Hes. 31, Apt. 17

Hes. 31 Apt. 17

Paavali osasi puhua eri kuulijakunnille tilanteen vaatimalla tavalla. Tessalonikassa ja Beroiassa hän puhui juutalaisille ja niinpä hän liittyi Vt:n kirjoituksiin osoittaen niiden puhuvan Jeesuksesta. Ateenassa hän puolestaan puhui pakanoille, jotka eivät tunteneet Vt:a. 

Ateenassakin oltiin uskonnollisia, sillä kaupungissa oli paljon epäjumalankuvia. Paavali piti Areiopagilla puheen, jossa lähti liikkeelle ihmisten luontaisesta kaipuusta Jumalan puoleen. Paavali sanoi mm. näin: “…jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” Jeesus sanoi julkisen toimintansa alussa, että Hänessä Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kun ihminen kääntyy Jeesuksen puoleen, niin yhteys syntyy heti. Jeesus on lähellä, käden ulottuvilla. Silloin kun ihminen kääntyy Hänestä pois, niin Hän tuntuu kaukaiselta. Parannus merkitsee suunnan muuttumista, kääntymistä Jeesukseen päin.

Ateenalaisten keskuudessa ei näyttänyt syntyvän laajempaa liikehdintää, vaikka jotkut tulivatkin uskoon. Sinnekin syntyi mitä ilmeisimmin pieni seurakunta. Ateena ei ollut niin otollista maaperää kuin luvun alun Tessalonika tai edellisen luvun Filippi.

Mika

Hes. 30, Apt. 16

Hes. 30 Apt. 16

Tämä luku kertoo Paavalin toisesta lähetysmatkasta Timoteuksen ja Silaksen kanssa. Jakeissa 6-8 kerrotaan turhautuneista läheteistä, kun ovet sulkeutuivat. Olisi mielenkiintoista tietää, että miten Pyhä Henki esti heitä menemästä Aasian maakuntaan ja Bityniaan. Sitten Paavali näki yöllä näyn, jossa makedonialainen mies pyysi heitä tulemaan meren yli auttamaan makedonialaisia. Tätä on sanottu kutsuksi tulla Euroopan puolelle. Oli varmasti innostavaa tajuta Jumalan avaavan oven työhön. Vaikka edessä oli jälleen monia vastoinkäymisiä, niin edessä oli Jumalan avaama työkenttä. 

Filippissä Paavali ja Silas joutuivat perusteellisen pieksemisen jälkeen vankilaan. Paavali ei näytä valittaneen kurjia olosuhteita, vaan alkoi yöllä ääneen rukoilemaan ja ylistämään Jumalaa, 16:25. Paavalille kaikki tilanteet olivat Jumalan antamia mahdollisuuksia levittää sanomaa Jeesuksesta. Ylistyshetki keskeytyi maanjäristykseen ja sitä seurasi ällistyttävä tilanne. Vanginvartija halusi tulla uskoon ja yöllä koko hänen perhekuntansa kastettiin. 

Tämä luku saa kerta toisensa jälkeen minut kaipaamaan jotain samaa. En kaipaa vankilaa ja vastuksia, mutta Pyhän Hengen johdatusta ja Jumalan todellisuutta. Rohkaiskoon Herra meitä kaikkia tänään näkemään ne tilanteet, joissa Hän tahtoo käyttää meitä.

Mika