Ps. 38, Matt. 9

Ps. 38 Matt. 9

Jeesus jatkaa ihmisten joukossa. Hän kohtaa taas monia sairaita. Parantaa halvaantuneen miehen, halvaantunut parantuu sekä hengellisesti saaden anteeksi että fyysisesti pystyen taas kävelemään. Anteeksisaaminen ja syyllisyydestä vapautuminen oli vielä paljon syvempi parantuminen kuin fyysinen parantuminen. Jeesus herättää kuolleista Jairoksen tyttären. Parantaa kaksitoista vuotta sairastaneen naisen. Kaksi sokeaa saavat näkönsä. Mykkäkin vapautuu ja alkaa puhumaan. Jeesus kutsuu Matteuksen seuraansa ja vierailee tämän kodissa ja tapaa samalla yleisesti hyljeksittyjä ihmisiä. Siellä missä Jeesus liikkui, sattui ja tapahtui hyviä asioita. Jumalan valtakunta tuli näkyviin. 
 
Jeesuksen kävi sääliksi ihmisiä. Hän näki ympärillään niin paljon eri tavoin apua tarvitsevia ihmisiä. Hän tahtoi auttaa ja auttoikin. Jeesuksen tehtävään kuului myös se, että hän lähettää opetuslapset ihmisten joukkoon tekemään samoja asioita, mitä hän itsekin teki. Nyt hän alkoi valmistaa opetuslapsiaan seuraavaan vaiheeseen
julistamaan ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja parantamaan ihmisiä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.” Matt 9:37,38.
 
Sinut ja minutkin Jeesus kutsuu, varustaa ja lähettää näihin Jumalan valtakunnan hommiin. 

Tiina

Ps. 37, Matt. 8

Ps. 37 Matt. 8

Vuorisaarna on pidetty. Jeesus palaa vuorelta alas ja jalkautuu ihmisten pariin. Ensin Jeesukselta tulee pyytämään apua spitaalinen. Seuraavaksi sadanpäällikkö pyytää apua palvelijalleen. Pietarin anoppikin on kovassa kuumeessa. Luvun lopulla Jeesus kohtaa pahojen henkien vaivaaman miehen. Kaikki saavat avun, he parantuvat, vapautuvat. 
 
Spitaalinen mies sanoi Jeesukselle: ”Jos vain tahdot, sinä voit minut puhdistaa!” Tuohon aikaan spitaaliin sairastuminen merkitsi loppuelämän pituista eristystä muista, hidasta kuolemaa. Ei ollut parannuskeinoa. Mutta Jeesus tahtoi ja tämä mies parantui spitaalista. Muutama sana Jeesukselta ja miehen elämä muuttui. 
 
Parantaessaan Jeesuksen ei tarvinnut olla edes kosketusetäisyydellä. Sadanpäällikkö luotti siihen, että pelkkä sana riittää. Ja niin kävi, palvelija parantui. Ehkäpä tämä lohduttaa meitä nyt, kun koronan taka ei voida kirkossa järjestää rukouspalvelua. Jeesus voi vastata pitkän matkan päässä lausuttuihin rukouksiin yhtä voimallisesti kuin lähellä rukoiltuihinkin. Toki tuntuisi hyvältä kertoa jollekin rukouspyyntönsä ja kuulla, kun toinen rukoilee puolestani. Mutta Jeesuksen näkökulmasta rukouksen kuulemisen ja vastauksen kannalta etäisyys ei ole ongelma.
 
Pietarin anopin kuume vaikuttaa aika pikku vaivalta verrattuna vaikkapa pahojen henkien vaivaaman miehen tapaukseen. Jeesukselle mikään vaiva tai juttu ei ole liian pieni tai liian iso ja vaikea. Jeesus tahtoo, haluaa ja voi auttaa. 
 
Onko sinulla tänään joku erityinen asia tai sairaus, johon odotat Jeesuksen vastaavan? Voit nostaa sen avoimella kämmenellä Jeesuksen eteen ja sanoa vaikka näin:
”Jeesus, kiitos että sinä rakastat minua. Sinä tiedät tilanteeni, asiani, sairauteni, tarpeeni. Tule ja auta. Minä odotan sinun apuasi!”
 

Tiina

Ps. 36, Matt. 7

Ps. 36 Matt. 7

Tämän päivän luvussa on monta tuttua, paljon siteerattua kohtaa. Tällaiset tutut kohdat lukee helposti liian nopeasti pysähtymättä. Tulee olo, että tiedän tämän. Ehkäpä tänään kannattaa kuitenkin pysähtyä ja kuulostella, mitä joku tuttu kohta voisi tälle päivälle merkitä?
 
Minä jäin miettimään ihan tuota luvun alkua. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi…Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?…” Matt 7:1-5. Miten helposti huomaankaan toisten virheet. Vaikkapa sellaiset pienet arkipäivän jutut, joita toinen tekee. Vaikkapa omenankannan jättäminen pöydälle. Eihän se iso juttu ole, mutta pistää silmään ja ärsyttää. Ja samaan aikaan lojuvat omat tavarani pitkin huushollia. Ne ei minun silmääni iske eikä minua haittaa. Puhumattakaan isommista asioista ja laajemmassa mittakaavassa. Kuinka helposti näen toisen tai toisten virheet ja mittaan ja luokittelen heidät sen mukaan. Ja näin olen leimannut toiset, tuominnut heidät mielessäni jonkinlaisiksi. Joko kelvollisiksi tai kelpaamattomiksi. Tähän minulla ei ole oikeutta eikä lupaa. 
 
Asenteeni ja ajatukseni kaipaa oikaisua. Että sydämeni kovuus sulaisi ja näkisin jokaisen ihmisen Jumalan luomana ja rakastamana, Jumalan kunnioittamana yksilönä. Nähdä jokaisessa sen Jumalan kuvan, joksi jokainen meistä on luotu ja kutsuttu. Että myös itseni voisin nähdä Jumalan silmin. Jeesuksen eteen on nyt hyvä pysähtyä ja kuulostella Häntä. 
 

Tiina