Hoos. 12, Room. 14

Hoos. 12 Room. 14

Hoosean kirjassa verrataan silloisia tapahtumia tunnettuihin historian kertomuksiin Jaakobista ja tämän petoksesta äitinsä kanssa kun hän varasti esikoisen siunauksen veljeltään. Asiat näyttävät erilaisilta kun niitä katsoo etäältä, omasta näkökulmasta ei näe kokonaisuutta niin herkästi. Siksi onkin hyvä pitää korvat kuulevina ja olla valmis punnitsemaan omaakin toimintaa. Vaikka kansa oli tyytyväistä rikastumiseensa ja toimintaansa, Jumalalla oli toinen näkökulma. Herra oli silti kärsivällinen ja jaksoi kutsua parannukseen. Hän antoi kerta toisensa jälkeen mahdollisuuden toimia paremmin. Hän tekee niin tänäkin päivänä.

Roomalaiskirjeessä on tärkeä muistutus siitä, ettei kristinusko ole lakiuskonto, jossa on kaikille yhteiset selkeät säännöt, joita on noudatettava. Sen sijaan meitä kutsutaan kasvamaan uskossa ja Jumalan tuntemisessa. Kukaan ei muutu päivässä, vaan ratkaisevaa on, että olemme samalla tiellä. Niinpä meillä ei ole oikeutta halveksia tai tuomita toisiamme. Sen sijaan meitä kutsutaan tukemaan toinen toistamme niin, että jokainen voi elää omatunto puhtaana. Voimmekin joustaa niin, että esim. välttelemme alkoholia, jotta läheinen ei ratkea juomaan. Minusta on ihana ajatus, että sopeudutaan huomioiden erityisesti niitä, jotka ovat rikkinäisiä tai heikkoja. Silloin kaikilla on turvallista olla yhdessä. Sellaiseen yhteisöön on hyvä tulla mukaan.

Anna

Hoos. 11, Room. 13

Hoos. 11 Room. 13

Tämä Hoosean luku on vaikeaselkoinen. Siinä hämää mm. puhe Efraimista. Välillä sanotaan Efraim, välillä Israel.  Rakenne jakeessa 8: ”Miten minä voisin hylätä sinut, Efraim, jättää sinut, Israel!” osoittaa, että näitä sanoja käytetään samaa tarkoittavina. Yksi Raamatun runomitoista on sellainen, jossa toistolla vahvistetaan sanomaa. Hylätä on synonyymi jättämiselle, joten Efraim ja Israel ovat tässä päällekkäiset ilmaisut. Vaikka Jumala koettelee, hän ei unohda eikä hylkää. Tämä on varmaa. Israelin alue oli jo jakautunut kahtia. Näistä Israel on pohjoisvaltio, Juuda eteläinen alue jolla asuu Juudan heimo. Juudan alueeseen kuului mm. Jerusalem. Hoosean aikana pohjoisvaltio vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Juudan asukkaat saisivat pysyä alueellaan vielä yli sata vuotta. Vaikuttaa kuin Jumala puhuisi Israelin kansalle paluusta omaan maahan. Vain Juudan asukkaiden kuitenkin tiedetään palanneen pakkosiirtolaisuudesta. Israelin asukkaat hajautettiin ympäri Assyriaa ja he luultavasti sulautuivat muihin kansoihin. Voimme kuitenkin luottaa siihen ettei Jumala unohda, hän ei hylkää eikä jätä. Sama pätee meihinkin. Hän kutsuu eksyneitä luokseen lakkaamatta.

Roomalaiskirjeen ohjeet ovat yhä ajankohtaisia. Ehkäpä ajankohtaisempia kuin koskaan ”Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia.” Ohjeet, joita annetaan, ovat konkreettisia mutta eivät helppoja. Esimerkiksi viimeinen jae antaa ison haasteen. ”Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.” En usko että ihminen on koskaan aiemmin historiassa voinut tyydyttää mielihalujaan niin helposti ja nopeasti kuin nykyään. Paitsi, että päivittäinen elämä on suht mukavaa keskuslämmityksen, jääkaapin ja vesivessan ansiosta, niin myös viihdykettä on tarjolla tauotta. Älypuhelimen mukana kaikkialle kulkeutuu mukana mahdollisuus mm. ostaa ja myydä, pelata, opiskella, lukea uutisia, katsoa viihdettä ja kommunikoida toisten kanssa. Voi olla ettei kuule edes ajatuksiaan, saatikka että kuulisi Jumalan ääntä. Siksi haastankin ainakin itseäni päivittäin ryhdistäytymään ja kohdentamaan huomiotani enemmän Kristukseen ja vähemmän itseeni.

Anna

Hoos. 10, Room. 12

Hoos. 10 Room. 12

Hoosean kirjan jakson alku kuvaa ikävästi sitä, mitä yltäkylläisyys voi saada ihmisissä aikaan. Itseriittoisuutta ja luopumisen Jumalasta. Ihmiset ovat luottaneet itseensä Jumalan sijasta. Tämä on aika arkista meidän aikanamme, jolloin ystävällekin saatetaan sanoa ”pidä huolta itsestäsi” sen sijaan että toivotettaisiin vaikka siunausta tai hyvää jatkoa. Meidän yhteiskuntamme ohjaa meitä yhä enemmän siihen, että jokainen on vastuussa itsestään ja oman onnensa seppä. Onneksi me voimme sentään kristittyinä tuoda Jumalan voimaa esille luottamalla häneen, rukoilemalla toisten puolesta ja vaikka kertomalla toisille rukousvastauksia. Tämä luku ei ole kivaa luettavaa, mutta siellä kaikuu Jumalan viesti: ”Kylväkää oikeudenmukaisuutta, korjatkaa uskollisuutta! … Nyt on aika etsiä minua, Herraa, minä tulen varmasti ja annan teille siunauksen sateen.” 

Roomalaiskirjeen 12. luku sisältää mahtavia elämänohjeita. Kun minulta on kysytty elämääni eniten vaikuttanutta Raamatun jaetta, olen sanonut että se on tämän luvun ensimmäinen jae ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.” Itse kun olen järki-ihminen niin tämä ohje on vedonnut minuun syvästi ja ohjannut valintoja. Ajattelen niin, että loppuluku onkin sitten kuvausta siitä, kuinka Jumalaa tulisi palvella. Tämä luku olisi hyvä huoneentaulu – vaikkakin melko pitkä. Huomatkaa että luvussa vain jakeet 6, 7, 8, 20 ja 21 ovat yksilölle osoitettuja, loput uskoville yhdessä. Uskominen ja uskovana eläminen onkin helpompaa yhteisönä. Tämä on joukkuelaji ja tarvitsemme toisiamme. Yhdessä tuomme parhaiten esille Jumalan valoa.

Anna