Viikko 31

Sananlaskut

Sananlaskut ovat heprealaista runoutta, jossa on rakenteena ajatuksen toisto. Eli ensin esitetään pääajatus, sitten se toistetaan eri sanoin (esim. 15:33, 16:20-21), täydennetään sitä (esim. luku 16: 23-25) tai esitetään vastakohta (esim. lukujen 12-13 sananlaskut). Näin ollen merkityksen ei ole edes tarkoitus olla eksakti, vaan ennemminkin ajatussuunta. Kyse ei ole kaiken kattavista totuuksista, vaan perusperiaatteita, joihin on myös poikkeuksia, koska elämä ei ole yksinkertaista.

Sananlaskuissa näkyy, että ihminen on edelleen samanlainen. Viisas, tyhmä, laiska, ahkera, oikeamielinen, jumalaton, petollinen, uskollinen. Ihmisenä kasvaminen on sitä, että elämän aikana kartutetaan viisautta ja ymmärrystä. Tähän Jumala kutsuu meitä. Sananlaskujen pohdiskeleminen on yksi tie viisauden kartuttamiseen. Rakenteen ymmärtäminen auttaa tässä. Itse olen tykästynyt erityisesti toistoa sisältäviin jakeisiin, sillä pohtimalla sitä, millä perusteella nämä tarkoittavat samaa, pääsen yleensä ydinmerkityksen äärelle ja pohtimaan omaakin toimintaani.

2. Kirje korinttilaisille

Toinen kirje korinttilaisille on poikkeuksellinen, koska Paavali puhuu niin paljon itsestään ja omasta palvelutyöstään. Kirje on myös suunnattu ensisijaisesti seurakunnan johtajille ja vastuunkantajille. Kirjeestä käy myöhemmin ilmi, että seurakuntaan oli tullut uusia ”apostoleita”, jotka syyttivät Paavalia oikukkaaksi, pelkuriksi (ei uskaltaudu vierailulle), araksi ja etäiseksi, arvostelivat häntä siitä, ettei hänellä ollut suosituskirjettä, ja syyttivät salamyhkäisyydestä ja siitä, ettei hän puhunut hienostuneesti, eikä ottanut palkkiota. Kun Paavalille selvisi asioiden tila, hän päätti lähettää Timoteuksen viemään tämän kirjeen ja selvittelemään tilannetta. Tämä kirje onkin kuin sydämen vuodatusta. Se ei ole selkeästi jäsennetty, ja ajatus tuntuu välillä poukkoilevan. Suuria totuuksia ja unohtumattomia ilmauksia, välillä kiitosta, välillä nuhdetta. Lukujaot ja jakeet katkaisevat usein ajatuksen, ja pyydänkin että ohitat Raamattuun lisätyt väliotsikot ja luet tekstiä niin kuin kirjettä luetaan, kokonaisuutena. Kommetointikin hyppii minun osaltani lukujen välillä, ethän pahastu tästä!

Maanantai: Sananl. 12 2. Kor. 1

Luin juuri vainotusta seurakunnasta kertovaa uutta kirjaa. Kieli ja sanavalinnat muistuttavat hämmästyttävästi näitä Korinttolaiskirjeen ilmauksia. Rohkaisu, lohdutus, ahdinko, voima, kärsimys, pelastus, rukous ja kiitos toistuvat usein. Kärsimys ja lohdutus kulkevatkin käsi kädessä. Itsellänikin on kokemusta siitä, että kärsimysten aikana Jumala on lähellä ja tuo lohdutusta, siten koetuksesta on mahdollista selvitä. Siksi meidän ei tule etukäteen olla huolissaan siitä, kuinka voimme selvitä vaikeista ajoista.

Paavali kertoo olosuhteista, joista ei uskonut selviävänsä hengissä. Tapahtumapaikkana Aasian maakunta viittaa Efeson ympäristöön, ja Apostolien teoistakin voimme lukea suuresta kuohunnasta ja kansannoususta, joka siellä oli (luku 19). Paavalilla on kuitenkin jo aiempaakin kokemusta kuolemanvaarasta.

Sivuraide asiasta kiinnostuneille: Esimerkkinä Paavalin kärsimyksistä ja lohdutuksesta on myös tapahtumasarja (Ap.t. luku 14), joka kulminoitui siihen, että Paavali kivitettiin ja virkosi (mahdollisesti jopa henkiin) ystäviensä kokoontuessa (kenties rukoilemaan) hänen ympärilleen (jakeet 19-20). Voit myös verrata tapahtumia Paavalin kuvaukseen omasta kokemuksestaan (2. Kor 12:2-6). On syytä olettaa hänen puhuvan tuossa itsestään, vaikka puhuukin kolmannessa persoonassa, jotta ei kehuskelisi kokemuksellaan.

Paavali siis tuntee sekä kärsimykset että lohdutuksen. Hän haluaa, että Korinttilaisten luottamus Jumalaan vahvistuu ja he saavat Herralta voiman toimia oikein haastavassa ympäristössä.

Tiistai: Sananl. 13 2. Kor. 2

Paavali perui matkansa Korinttiin ja selittää tätä kirjeessään. Häntä on sanottu ailahtelevaksi, ja siksi hän haluaa osoittaa, että matkan peruminen oli perusteltu valinta. Hänen sanaansa voi luottaa ja hänen tekojensa takana vaikuttaa rakkaus. Tilanne, jossa joutuu noin vahvasti perustelemaan tekemisiään, tuntuu kurjalta. Paavali kuitenkin antaa esimerkin siitä, kuinka ei pidä kääntyä etsimään vikoja toisesta, vaan tulee avata oman toimintansa taustat. Näin voi löytyä hyvä yhteys.

Paavali ohjaa antamaan anteeksi rikkoneelle. Ohjaaminen oikealle tielle voi olla haastavaa, mutta katuvalle on osoitettava rakkautta. Seurakunta on kutsuttu yhteisöksi, jossa ei ole välimuureja, vaan yhteyttä. Keskinäinen aito yhteys myös suojaa meitä paholaisen ansoilta.

Keskiviikko: Sananl. 14 2. Kor. 3

Paavali viittasi edellisessä luvussa Jumalan sanan kaupitteluun ja jatkaa tässä aiheesta. Kreikkalaisuudessa kiertävien filosofien palkkion suuruus osoitti heidän arvonsa. Paavalin olisi siis tullut ottaa iso palkkio. Hän kuitenkin osoittaa, että evankeliumi on eri asia, se ei ole ihmisten viihdettä, eikä sitä levitetä oman edun vuoksi, vaan Jumalan nimissä. Paavali ei myöskään voisi nostaa arvoaan ajalle tyypillisten suosituskirjeiden avulla, sillä Hänen tehtävänsä ei ole ihmisten antama.

Kristillisyys eroaa muista uskonnoista Hengen vaikutuksesta. Jumala vaikuttaa meissä konkreettisesti. Sen olen huomannut mm. matkustaessani ja kohdatessani toisia uskovia, jotka ovat heti kuin sisaria veljiä.

Torstai: Sananl. 15 2. Kor. 4

Aarre saviastioissa. Jumala käyttää meitä erityisellä tavalla silloin, kun olemme heikkoja. Juuri tuolloin näkyy parhaiten Jumalan voima. Meidän tulisikin luottaa Jumalaan ja uskaltaa olla heikkoja ja haavoittuneita. Vaikka meidät on kutsuttu valoksi, niin emme tuota sitä valoa omilla ponnistuksillamme, vaan yksinkertaisesti olemalla yhteydessä Jumalaan. Se johtaa muutokseen, joka tulee sisältä.

Perjantai: Sananl. 16 2. Kor. 5

Tämän mukaan ei ole mikään ihme, että kaipaa päästä täältä pois. Elämä maan päällä on vain väliaikaista. Herran pelon tulisi ohjata elämäämme täällä. Vähän vieras ajatus meille. Se, että Jumalan tahto merkitsee enemmän kuin ihmisten mielipiteet, takaa kuitenkin rauhan sisimpään.

Paavali osoittaa seurakunnalle, etteivät suosituskirjeet ole tarpeen, koska Henki vaikuttaa suosituskirjettä vahvemmin. Seurakuntana voimme seurata hengen johdatusta antaen arvoa eri asioille kuin maailma ympärillä.

Sovitustyön julistus herätti minussa joskus kysymyksiä. Millä perusteella saan vapauden kun toista rangaistaan synneistäni. Se kuulosti epäoikeudenmukaiselta. Avaimeksi ymmärrykseen löytyi vertaus huoltajasta / omistajasta. Jos taaperoni / lemmikkini aiheuttaa vahinkoa, on oikeudenmukaista että minä korvaan sen. Joten kun annan elämäni (huoltajuuteni) Jumalalle, on luonnollista että hän huoltajanani hyvittää puolestani kaiken. Tätä kuvataan Raamatussa  liittona. Liitossa vahvempi osapuoli tarjoaa heikommalle osapuolelle sopimusta, jonka voi joko ottaa vastaan tai hylätä (vrt historiallinen avioliitto –käsite, jossa mies kosiessaan tarjosi puitteita ja nainen päätti ottiko vastaan). Heikomman osapuolen osuus liitossa on tehdä päätös siitä, onko sopimus kannattava. Suhteessa Jumalaan olemme tässä osassa. Paavali vetoaa edelleen seurakuntalaisiin (2. Kor 6:1), että he ottaisivat armon vastaan. Kun luet eteenpäin, huomaat että hän ei kuitenkaan kaunistele Jumalan seuraajan osaa, kuten meidän yhteiskunnassa usein tehdään. Meitä ei kutsuta matkalle risteilyalukselle vaan sotalaivalle.

Lauantai: Sananl. 17 2. Kor. 6

Paavali näyttää mihin Jumalalle kuuliaisuus on hänen ja työtoveriensa kohdalla johtanut, sekä kutsuu siihen muitakin! Tämä luku on täynnä vastakohtaisuuksia, jotka syntyvät kun ajallinen ja iankaikkinen näkökulma kohtaavat.

Korinttilaisten elinpiiriin verrattuna nykysuomi on ihan siveä paikka. Korintti oli aiemmin Rooman toimesta tuhottu kokonaan ja asutettu uudelleen roomalaiseksi siirtokunnaksi. Asukkaista iso osa oli vapautettuja orjia. Korintti oli satamakaupunki, jossa oli mm. Afroditen temppeli ja 2000 papitarta, jotka toimivat prostituoituina. Vapaa seksi oli arkea. Korinttilaiset erottivat Kreikkalaiseen tapaan ruumiin ja sielun, ajatellen, ettei se mitä ruumiillaan tekee, vaikuta sieluun. Ihminen on kuitenkin yksi kokonaisuus, ja meidät on kutsuttu varjelemaan itseämme kokonaisuutena.

Tässä Paavali käskee erottautua saastaisesta. Tämä koskee meitä edelleen. Meidän yhteiskunnassamme on aikuisille hyväksyttävää kuluttaa viihdettä, jossa on mm. raakaa väkivaltaa, pornoa ja kauhua. Samoin mm. erilaiset vaihtoehtolääketieteen muodot lisääntyvät ja mukana on henkivaltoihin perustuvia menetelmiä. Meidän tulee erottautua siitä mikä on väärää. Millainen vaikutus olisikaan, jos kaikki kristilliset seurakunnat yhdessä nousisivat tunnustamaan terveitä arvoja yhdessä.

Sunnuntai: Sananl. 18 2. Kor. 7

Minua puhuttelee jae 5, joka osoittaa, etteivät Paavali ja kumppanit olleet yli-ihmisiä. Vaikka he kulkivat Jumalan johdatuksessa ja selvisivät moninaisista vaikeuksista, heitäkin vaivasivat pelot. Avuksi löytyi yhteys toisiin. Meidän yhteiskuntamme on yksilökeskeinen. Ehkä siinä onkin yksi seurakunnan vahvuuksista. Voimme tarjota yhteisöllisyyttä. Rohkaistaan siis toisiamme ja pidetään huolta toisistamme, kerrotaan toistemme onnistumisista, puolustetaan toisiamme ja iloitaan yhdessä.

Anna

 

Viikko 30

Johdanto viikon teksteihin:

Sananlaskut opettaa meille taitoa elää arjessa. Valtaosa sananlaskuista on koostuu toisistaan erillisistä aforismeista ja ohjeista (esim. luku 6 ja 11), miten elää viisaasti, harkiten, nöyränä, toisten neuvoja kuunnellen sekä moraalisesti ja kohtuullista elämää viettäen (esim. luvut 5 ja 7).

Tämän opetuksen keskellä on kuitenkin profetioita Jumalan täydellisestä viisaudesta. Jeesuksesta Kristuksesta. Sananlaskujen kuvauksessa Viisaudesta, joka on ikiajoista ollut Jumalan tykönä, kristillinen seurakunta on nähnyt ennustuksen Jeesuksesta (Sananl 8:14–36).

Tämän viikon Uuden testamentin luvuissa Paavali jatkaa käytännön ohjeiden antamista arkielämään ja jumalanpalveluselämään Korintissa. Seurakuntatermein voi puhua myös Paavalin ohjeista pyhityselämään. Käy ilmi, että Korintin uskovat olivat monessa kohtaa uskossaan nuoria. Se näkyi esimerkiksi ylilyönteinä armolahjojen käytössä ja hurmoksellisena käytöksenä jumalanpalveluksissa rauhan ja järjestyksen kustannuksella. Paavali muistuttaa moneen kertaan, että kaikkia Jumalan antamia lahjoja tulee harjoittaa tavoitteena toisten etu ja seurakunnan rakentuminen, ei yksittäisten uskovien villi itsensä toteuttaminen.

Maanantai: Sananl. 5 1. Kor. 10

1. Kor. 10: luvusta nousi mieleeni erityisesti kaksi asiaa. Toinen niistä on Paavalin varoitus turhasta kovuudesta ja varmuudesta: “Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.” (j. 12). Vaikka emme fyysisesti kumarra epäjumalanpatsaita, moni asia meidänkin elämässämme voi muuttua epäjumalaksi, kun se valtaa ajatuksistamme ja tunteistamme Jumalalle kuuluvan ykkössijan. Vanhoilla eväillä ei pitkälle pötkitä! Tarvitsemme jatkuvasti Jumalan armoa ja opastusta Raamatun sanan kautta sekä uskovien perheyhteyttä ja ehtoollisyhteyttä.

Toinen asia on Jeesuksen sovitustyön kautta meille lahjoitettu vapaus. Jeesuksen tekemä uusi liitto (testamentti) perustuu Jeesuksen työhön puolestamme ja Pyhän Hengen jatkuvaan läsnäoloon ja vaikutukseen elämässämme. Yksityiskohtaisten kieltojen ja käyttäytymisohjeiden sijaan (Vanhan liiton aika) Paavali antaa yleisiä periaatteita, joiden puitteissa voimme elää Hengen täyttämää elämää (Uuden liiton aika). Kristuksen antamaan vapauteen ja aikuiseen uskoon kuuluu myös periaate, että meidän tulee olla valmiita tarvittaessa luopumaan yksilöllisestä vapaudestamme suojellaksemme ja kunnioittaaksemme uskossa herkempiä tai nuorempia.

Tiistai: Sananl. 6 1. Kor. 11

1. Kor. 11: Uskovalta ei koskaan puutu syntiä ja hätää, sanoi rovasti Olavi Peltola opetuksissaan joskus. Sen vuoksi Jeesuksen kuoleman ja sovitustyön muistaminen ja ehtoollisen säännöllinen viettäminen ovat meille suuri lahja. Minulle ehtoollisleipä ja viini ovat fyysisesti näkyvä ja tuntuva todistus puolestamme kuolleesta ja verensä vuodattaneesta Jeesuksesta. Ehtoollisella julistamme kerta toisensa jälkeen Jeesuksen kuolemaa, mutta myös ylösnousemusta: “teidän puolestanne annettu”.

Paavalin ohjeet ehtoollisen viettoon Korintin seurakunnalle saattavat tuntua vierailta meistä, jotka olemme tottuneet nauttimaan varten erikseen valmistetun öylätin ja viinin luterilaisen ehtoolliskäytännön mukaan hillitysti ja tilanteesta riippumatta hyvin samalla tavoin. Ohjeet ehtoollisen viettoon samoin kuin muut tämän luvun ohjeet puuttuvat Korintin seurakunnassa ilmenneisiin käytännön ongelmiin. Samanlaisena paikalliseen tapakulttuuriin liittyvänä ohjeena voi pitää ohjetta naisten pään peittämisestä seurakunnan kokouksissa.

Keskiviikko: Sananl. 7 1. Kor. 12

1. Kor. 12: Tästä Pyhän Hengen lahjoja, armolahjoja, käsittelevästä luvusta on kuultu valtavasti opetuksia. Paavali mainitsee tässä luvussa vain muutamia armolahjoja. Keskeistä tämän luvun opetuksessa on, että niin kuin Kristuksen ruumiissa vallitsee suuri moninaisuus, niin myös armolahjoja on paljon erilaisia (j. 4); Jumala antaa niitä jokaiselle uskovalle (j. 7) ja jokainen uskova lahjoineen on olennainen osa yhteistä Kristuksen ruumista.

Sinä olet ainutlaatuinen Jumalan sinulle antamine lahjoinesi! Minäkin olen. Tarvitsemme toinen toisiamme!

Jumala antaa jopa vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. (j. 25). Kesän aikana olen myös saanut tuntea, mitä on kun yksi jäsen kärsii ja muut jäsenet kärsivät hänen rinnallaan sekä sen, miten paljon toiset jäsenet iloitsevat, kun jokin jäsen on päässyt eteenpäin ja saanut kunniaa (j. 26).

Torstai: Sananl. 8 1. Kor. 13

1. Kor. 13: Korintin uudessa seurakunnassa oli mitä ilmeisimmin tapahtunut ylilyöntejä armolahjojenkäytössä ja Paavalin oli tarpeen ojentaa napakasti korinttilaisia. Paavali kuvaa kaikkein suurinta lahjaa, rakkautta, tunnetussa rakkauden ylistyksessä (1. Kor. 13:4–7).

Korintti oli kuulema aikoinaan tunnettu kuvastimien valmistamisesta. Tuon ajan peilit, kuvastimet taottiin kullasta, hopeasta tai pronssista. Niistä heijastuva kuva oli vain pämääräinen heijastuma varsinaisesta kohteesta. Profetoimisemme ja muu armolahjojen harjoittamisemme on samalla tavoin aina vajavaista. Sen vuoksi armolahjoja kuten profetian sanoja, ilmestyksiä ja raamatunopetusta tulee aina arvioida. Sen vuoksi usko, toivo ja rakkaus ovat listan tärkeimmät ja ainoat kestävät lahjat, jotka meille annetaan Jeesuksessa.

Tällä hetkellä minua puhuttelevat voimakkaimmin rakkauden ylistyksen loppu: “Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” Vaikka olisimme jo menettäneet uskomme, toivo olisi sammunut, emmekä kestäisi enää hetkeäkään, rinnallani on yksi joka edelleen uskoo, kärsii, toivoo ja rukoilee puolestani. Hän on Jeesus. (Vrt. Joh. 14:16 ja Room. 8:34).

Perjantai: Sananl. 9 1. Kor. 14

1. Kor. 14: Kielillä puhuminen ja profetoiminen oli Korintin seurakunnassa saanut villejä piirteitä, minkä vuoksi Paavali puuttui siihen kirjeessään niin tarkasti. Paavali muistuttaa, että Jumala on järjestyksen Jumala ja että jokainen armolahjan saanut pystyy hallitsemaan lahjaansa, toisin sanoen, emme ole hallitsemattomassa hurmostilassa käyttäessämme armolahjoja.

Lauantai: Sananl. 10 1. Kor. 15

1. Kor. 15: Kuolleiden ylösnousemuksen kieltäminen johtaa hedonistiseen elämäntapaan, jossa kaikki on koettava tämän elämän aikana. Tai se voi johtaa toivottomuuteen ympäristö-, poliittisten ym. Ongelmien keskellä. Kuolleiden ylösnousemuksen kieltäminen murentaa kristinuskon ytimen: Jeesus, Jumalan poika ja Jumala, on kuollut puolestamme ja ylösnoussut ensimmäisenä kaikista, jotta meilläkin olisi ylösnousemus ja elämä.

Paavalin opetus ylösnousemusruumiista puhutteli minua voimakkaasti, eikä vähiten siksi, että näitä raamattukommentteja kirjoittaessani minun ja monen muunkin Kohtaamispaikassa käyvän tuntema ystävä kuoli taisteltuaan kaksi vuotta ankaraa sairautta vastaan.

“Se mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona nousee täynnä voimaa.” (j. 42–43).

Ystävämme oli tavallinen ihminen, joka joutui sairastamaan ja kärsimään mutta nyt hänen on hyvä olla. Nyt hän tulee olemaan taivaallisen ihmisen kaltainen, olemukseltaan samanlainen kuin Jeesus. Jeesuskin oli ylösnoustuaan kirkastuneessa ruumiissaan niin erilainen, että edes lähimmät opetuslapset eivät olleet häntä tunnistaa!

Sunnuntai: Sananl. 11 1. Kor. 16 

1. Kor. 16: Paavalin opetus varojen syrjään laittamisesta viikon alussa Jumalalle annettavaksi, on viisautta. Tapa on monella tavalla järkevä. Samalla sen avulla voi testata, onko Jumala lupauksensa mukaan uskollinen ja pitää meistä huolen. Samaan opetukseen liittyy Paavalin ohje, että kunkin tulee antaa varojensa mukaan. Ei siis tunnehöyryissä, tai saarnaajan pakottamana paineen alla, vaan suunnitelmallisesti ja harkinnan mukaan. Joskus elämässä voimme kokea myös Jumalan kutsuvan antamaan uskon varassa niin, että tuntuu! Pääperiaate kuitenkin on, että kunkin tulee antaa varojensa mukaan.

Heli

 

 

Viikko 29

15.7. Maanantai: Job 40 1. Kor. 3

Jumala puhui paljon kärsineelle Jobille. Jumala ilmoittaa suuruuttaan esimerkein, mihin kaikkeen Hän pystyy. Jumala kertoo luoneensa virtahevon ja krokotiilin. Kun luen kuvauksia näistä elikoista, luulen, että kyse on silti jostain suuremmista ja vahvemmista otuksista kuin virtahepo ja krokotiili. Toki ei näitäkään meidän tietämiämme eläimiä lemmikkeinä pidetä. Näistä esimerkeistä Job sai mittasuhteita omaan kokoonsa ja voimaansa. Jumala on suurempi, paljon suurempi kuin meidän tilanteemme ja ongelmamme.

Korinttilaiskirjeen kohtakin käsittelee Paavalin kirjeen kautta ihmisen mittasuhteita suhteessa Jumalan suuruuteen. Ihmisviisaus, tämän maailman viisaus vesittyy Herran viisauden rinnalla. Kaiken perustus on Jeesus Kristus. Sen päälle voimme rakentaa kaiken. Rukouksessa voimme tänäänkin jättää kaikki viritelmämme Jeesukselle, se perusta kestää.

16.7. Tiistai: Job 41 1. Kor. 4

Jobin kirjan luku jatkaa muinaisen otuksen kuvailua. Osin kuvattu eläin vaikuttaa kuin lohikäärmeeltä tulta suihkivine suineen. Peloton petojen kuningas, silti Jumalan luoma. Luoja on vahvempi kuin luomansa otus. Näitä eläimiä ei eläintarhaan voisi vangita. Minulle tulee mieleen Jumalan suuruus Kristuksessa, jota hauta ammattitaitoisine vartijoineenkaan ei pidätellyt nousemasta kuolleista eikä kuolema saanut Häntä saaliikseen. Se on Jumalan suuruutta.

Korinttilaiskirjeessä Paavali jatkaa Korintin seurakunnan opettamista, mikä on inhimillistä rehentelyä ja mikä on Kristuksen palvelijan asema ja koko. Kristukseen uskovina heillä Korintissa ja meillä edelleen on vain yksi Isä (jae 15). Jae 20 toteaa: ”… Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana.” Rehentelijöiden puheet häviävät Jumalan voimalle.

17.7. Keskiviikko: Job 42 1. Kor. 5

Jobin ymmärrys ja tunnustus Jumalan puheen jälkeen on jakeessa 2 …”kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.” Tämä on lohdullinen ajatus. Jumalalla on suunnitelma sinun ja minun elämälle, seurakunnalle, koko tälle maailmalle. Hän johdattaa ja vie asiansa päätökseen.

Tämä Korinttilaiskirjeen luku kuvaa, millaista voi olla, kun evankeliumi viedään sinne, missä sitä ei ole ennestään tunnettu. Alkuperäisen kulttuurin ilmentymät tunkevat seurakuntaan ympäröivästä maailmasta. Toki seurakuntiin tunkevat vaikka millaiset opit ja asiat sotkemaan ajattelua, jos Jumalan sanalla ei ole sille kuuluvaa asemaa ja julistajaa. Yhtenä syntisyyden ilmentymänä Paavali mainitsee ahneuden muiden syntisyyden ilmentymien listassa. Ahneus taitaa olla melko lailla vaiettu synnin muoto. Voisiko nousta #jotainsullekin -liike vastareaktiona mullekaikkihetijapaljon -ajattelun nujertamiseksi? Mitä kaikkea käytännössä tarkoittaa Jumalan Sanan voima? Mikä muuttuu Sanan voimasta, ehkä jo tänään?

18.7. Torstai: Sananl. 1 1. Kor. 6

Sananlaskujen avulla on kautta aikojen yritetty säilyttää ja siirtää elämänviisautta. Seuraavan sukupolven varjeltumista toivotaan erehtymisiltä, hölmöilyiltä ja jopa synniltä on heti tässä ensimmäisessä luvussa. Jae 8: ”Poikani, kuule isäsi neuvoja, älä väheksy äitisi opetusta.”

Jakeesta 20 alkaa viisaus puhua, siis Viisaus kuin erisnimenä ja persoonana. Viisaus huutaa kaduilla, toreilla, katujen kulmissa ja markkinapaikoilla, näin meille tässä kerrotaan. Viisaus ei kai saa huomiota huutamatta, vai turhautuneenako huutaa kansan valintojen tähden.

Jae 23 ”Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni.” Meillä on Raamattu ja Sanan opetusta, Jumalan puhetta suoraan meille. Mitä meille Viisaus tänään puhuu?

Korinttilaiskirjeessä Paavali muistuttaa seurakuntaa, että sen jäsenet ovat pestyjä puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalan Hengen voimasta (jae 11). Seurakuntalaisten käytännön elämässä oli ongelmia, jotka eivät tätä totuutta heijastaneet. Viisastumista ei liene vuosisatojen aikana kaikilta osin nähtävissä, samaa säätöä on edelleenkin. Ja silti Herra on meille uskollinen. Kunpa ymmärtäisimme Jumalan pyhyyden sekä arvomme ja valitsisimme tänään pyhästi ja puhtaasti.

19.7. Perjantai: Sananl. 2 1. Kor. 7

Sananlaskujen toinen luku on otsikoitu: Viisaus varjelee pahasta. Viisaus tulee Herralta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen (jae 5 b). Kun näitä jakeita lukee, tulee eittämättä mieleen, että Viisaus on kuin Pyhä Henki. Kokeilepa lukea tämä luku niin, että Viisauden sijaan vaihdat Pyhän Hengen.

Korinttilaiskirjeen luvussa Paavali käsittelee avioliittoa ja naimattomuutta. En ala nyt kommentoimaan näitä Paavalin ohjeita, en edes osaa.  Jae 23 on perustavaa laatua: ”Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisen orjiksi.” Me emme ole alennusmyynnissä, alehintaisia, oli tarinamme, elämän tilanteemme, perhesuhteemme ja siviilisäätymme mitä sorttia tahansa. Selkä suoraksi tänään, ojentautuminen Jumalan totuuksiin ja mahdollisuuksiin.

20.7. Lauantai: Sananl. 3 1. Kor. 8

Tästä Sananlaskujen luvusta poimin jakeen 5: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksen varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.” Kaikkien muitten jakeitten ohjeet ja niiden kuvaama elämä on ilmentymää tästä jakeesta 5.

Korinttilaiskirjeessä Paavali käsittelee epäjumaliin liittyviä asioita. Hän toteaa selvästi, että on olemassa vain yksi ainoa Jumala, Isä, josta kaikki on lähtöisin, ja Hänen luokseen me olemme matkalla. Miten moni maailmassa palvookaan jotain, jota tai mitä ei lopulta olekaan olemassa. Tänään olen kiitollinen siitä, että evankeliumia on julistettu ja minäkin olen sen kuullut ja saanut vastaanottaa. Sitä kautta olen päässyt tutustumaan Kaikkivaltiaaseen Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

21.7. Sunnuntai: Sananl. 4 1. Kor. 9

”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde.” (Jae 23). Miten tämä varjeleminen käytännössä tehdään, entä jos en osaa? Pelastuksemmehan on Jeesuksen varassa, ei meidän omien ponnistelujen varassa. Ehkä kyseessä on sydämen asenne Jumalan edessä: Herra minä tahdon olla varjeltu ja tiedän, että sinä olet innokkaampi varjelemaan kuin minä varjeltumaan. Tässä olen.

Korinttilaiskirjeen teeman voisi kiteyttää ”Työmies on palkkansa ansainnut”. Palkat seurakunnassamme saadaan kokoon yhteisistä lahjoituksista, myös heinäkuun lomakulujemme aikana. Opetellaan rohkeasti lahjoittamaan, Jumala ei jää kenellekään mitään velkaa. Tämä on yksi tapa olla Herran palveluksessa tämän sunnuntain aiheen mukaisesti.

Pirkko