Kategoria: Luemme Raamattua

Jer. 48  Apt. 20

Jer 48

Tässä luvussa kerrotaan Mooabin maan ja kansan tuhosta, joka johtui kansan käyttäytymisestä. Olen sanaton, kyvytön kommentoimaan ilmiötä. Tuho koski koko kansaa. Onkohan Jumalan näkökulmassa myös kansa sen lisäksi, miten me ajattelemme. Me taidamme korostetusti ajatella, että kyse on yksilön elämästä ja valinnoista, mitä tulee suhteessa Jumalaan, Sanaan, Jeesukseen, nöyrtymiseen.

Apt 20

Apostolien teoissa on apostolien urakehityksen ja uran aikaisten tapahtumien kuvausta sellaisenaan. Millaisenakohan Jumala näkee meidän hengellisen uramme? Arvelen, että itse näemme tai tulkitsemme omamme vaatimattomaksi elämässä rämpimisen keskellä. En ole sitä enkä ole tätä, en ole tehnyt sitä tai tätä, ei minusta ole. Onko tuttua? Toivottavasti ei.

Totta on, ettemme ole alkuseurakunnan apostoleja. Meidät on kutsuttu tätä, tällaista aikaa varten, palvelemaan nyt. Me emme ehkä näe tai ymmärrä, mikä merkitys on rukouksella ja ylistyksellä tai jo sillä, että Pyhä Henki asuu meissä ja on meissä siellä, missä olemme ja toimimme kukin tahollamme. Hengellinen todellisuus on edelleen olemassa niin kuin se näyttäytyi apostolien aikaan, jopa vahvoina vastakkain asetteluina hengellisyyden ja pakanallisuuden kohdatessa.

Pysähdyin jakeisiin 28-31. Paavali kannustaa kuulijoita pitämään huolta itsestään ja seurakunnasta, jonka Herra on verellään itselleen lunastanut. Paavali kertoo heille jo etukäteen, että samasta joukosta nousee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä opettaen totuudenvastaisia oppeja. Aikamoinen ihme on, että vielä tänä vuonna, tällä vuosikymmenellä meillä on Raamattu, jossa perusevankeliumi on luettavissa. Johonkin noiden valheopettajien opit ovat sammuneet ja sammuvat siinä määrin, että Jeesuksella on edelleen opetuslapsia verellään ostamassaan seurakunnassa. Seurakuntien oppien painotuserot eivät mitätöi Jeesusta.

Jeesuksen veren suojassa tänään, Sanan voimassa (jae 32).

Pirkko

Jer. 47

Apt. 19

Paavali Efesoksessa

Joka kaupungissa oli oma luonteensa ja kulttuurinsa, mutta samat asiat seurasivat evankeliumin julistajia. Vastakkainasettelu perinteen ja uuden kansan villitsijän, evankeliumin, kanssa kasvoi ja purkautui yhteenottoihin. Taikuuden harjoittajat ja Artemiin temppelin epäjumalanpalvelus olivat Efesossa voimissaan ja reagoivat myös evankeliumin voimaan. Jumala vastasi vastustukseen siten, että teki ennennäkemättömiä voimatekoja Paavalin kätten kautta! ”Taudit kaikkosivat ja pahat henget lähtivät pois” (12).

Paavali otti käyttöönsä myös opettajan lahjansa. Aluksi hän julisti evankeliumia lähetysstrategiansa mukaisesti. Synagogassa opetusta sallittiin vain muutama kuukausi, mutta sitten löytyi uusi tapa toimia tehokkaasti. Tyrannoksen koulusta tuli lähetyskeskus, jossa Paavali sai opettaa päivittäin. Kahden vuoden ajan koulussa kävi Aasian provinssin muista kaupungeista ihmisiä kuuntelemassa ja viemässä sanomaa omiin kotikaupunkeihinsa.

Pyhä Henki aloitti työnsä myös paikallisten opetuslasten elämässä kasteen ja Paavalin kätten päälle panemisen kautta. Hekin saivat kokea helluntain ihmeen! Jumalanpelko levisi uskoon tulleiden keskuudessa ja varsinainen herätys puhkesi kaupungissa. Syntejä tunnustettiin ja julkisesti erottauduttiin taikuudesta loitsukirjoja polttamalla. ”Näin Herran sana osoitti voimansa ja levisi yhä laajemmalle” (20).

Sitten tuli hyökkäys! Kun Artemiin temppeliä uhkasi elinkeinon menetys uuden herätyksen takia, sai paikallinen ay-aktivisti tarpeekseen ja järjestettiin suuri mellakka. Koko kaupunki joutui kuohuksiin, vaikka useimmat eivät edes tienneet, miksi oli kokoonnuttu. Näytti siltä, että levottomuuksista huolimatta Jumalalla oli tilanne hallinnassa. Paikalliset viranomaiset puuttuivat asiaan ja palauttivat järjestyksen. Näin Paavali ja hänen matkatoverinsa pelastuivat ehkä varmalta kuolemalta?

Tämän aika rajun taisteluluvun jälkeen on vähän tyhjä olo, vaikka siinä korostuukin Jumalan läsnäolo, apu ja voima. Tuli mieleen Paavalin myöhemmin efesolaisille lähettämä kirje. Ef 6:10-17 kehotetaan pukeutumaan Jumalan taisteluvarustukseen, jotta voisimme pitää puoliamme Paholaisen juonia vastaan. Paha ei luovuttanut Efesossa eikä jätä ketään rauhaan nytkään. Taistelua käydään joka päivä, vaikka ei sitä aina huomaa eikä ymmärrä. Toinen tärkeä kehotus on rukous:” Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta” (Ef. 6:18).

Nyt olisi hyvä hetki huokaista Jumalan puoleen!

Juha

Jer. 46

Apt. 18

Paavalista saa helposti kuvan innokkaana ja sitkeänä apostolina, joka jaksaa ja jaksaa joka tilanteessa elää todeksi kutsumustaan. Tämä luku kertoo Paavalista taas tuttua tarinaa. Aiempien kaupunkien tapaan Paavali nähdään sapattina synagogassa keskustelemassa ja taivuttelemassa uskoon sekä juutalaisia että kreikkalaisia. Hän todisti, että Jeesus on Messias.

Jos kurkistaa hieman Paavalin omien silmälasien takaa tilannetta, niin 1 Kor. 2:n alku kertoo, miten hän tuli Korinttiin suuren pelon ja heikkouden vallassa. Odottivatkohan häntä vankeus ja kuolemanvaara myös hillittömässä Korintissa? Aranoloisesti hän kertoo, ettei hän tullut puheen tai viisauden loistolla loistamaan, vaan hänelle tärkeintä oli julistaa ristiinnaulittua Kristusta. Hän luotti Pyhän Hengen voimaan eikä ihmisviisauteen. Muuhun hänellä ei näyttänyt olevan voimaa ja tarvetta. Sama heikkouden tunnustaminen jatkuu 2 Kor 9:ssä:” Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.” Eli kyse ei ole suinkaan pelkästään Paavalin luonteen lujuudesta, koulutuksesta tai innosta, vaan hänen suhteestaan Jeesukseen. Fil 4:13:ssa Paavali kertoo saman asian:” Kestän kaiken hänen avulla, joka antaa minulle voimaa.”

Näytti ihan Jumalan ihmeeltä, että juuri täällä monet Korintissa tulivat uskoon ja Paavali sai tehdä kaikessa rauhassa työtä pitkään, puolentoista vuoden ajan. Voisimmekohan mekin omistaa 10- jakeen itsellemme?! Rukoillaan ainakin sitä!

Juha