2. Moos. 20, Joh. 2

2. Moos. 20 Joh. 2

Kun Jumala antoi ihmisille kymmenen käskyn lain, pelastushistoriasta avautui uusi sivu. Kymmenen käskyä herättää kunnioittavia ja pelonsekaisiakin tunteita, sillä niihin sisältyy kieltoja ja uhkauksia. Emme pysty emmekä aina edes halua elää niiden mukaan. Käskyt on kuitenkin annettu elämän suojelemiseksi.

Vai mitä sanot esimerkiksi seuraavista ajatuksista:

  • Elämää on hullua rakentaa itseni tai kenenkään ihmisen varaan. Omaisuus, arvostus ja saavutukset saattavat kadota yhdessä yössä. Sairaus voi pilata elämäni suurimmat nautinnot hetkessä. – Minä olen Herra sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
  • Työn ja suorittamisen sekä levon välillä tulee olla tasapaino. Jatkuva ponnistelu uuvuttaa sekä mielen että sielun ja sairastuttaa kehon. Jumala tahtoo kohdata meidät. Se tapahtuu Raamatun, rukouksen ja uskovien yhteyden kautta. – Muista pyhittää lepopäivä.
  • Elämää tulee kunnioittaa, ei tuhota. Niiden, joilla on valtaa, tulee puolustaa heikompia. – Älä tapa.
  • Avioliittoa ja parisuhdetta tulee vaalia. Muutoin moni ihmissuhde kärsii ja elämä rikkoutuu. – Älä tee aviorikosta.
  • Läheiset ihmiset ovat Jumalan lahjaa. Siksi emme saa vahingoittaa heitä himoitsemalla ja ahnehtimalla sellaista, mikä kuuluu heille. – Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta, aviopuolisoa, karjaa, äläkä mitään, mikä on hänen omaansa.

Johanneksen evankeliumin 2. luvussa Jeesus ensimmäistä kertaa tekee fyysisen ihmeen muuttamalla veden viiniksi Kaanan häissä. Sen kautta hän osoittaa opetuslastensa joukolle olevansa Jumala itse ihmisten keskellä (Joh. 2:11). Ja vähitellen opetuslapsillekin alkoi paljastua, mikä oli Jumalan todellinen tarkoitus. Kymmenen käskyä olivat alku, turvalliset ulkorajat. Kymmenen käskyä myös osoittivat ihmisten jatkuvat rajarikkomukset. Jeesus tuli täyttämään lain meidän puolestamme. Jeesus myös toi sovinnon ja rauhan ainaiseen pyrkimisen ja rikkomusten kierteeseen.

Tykästyin kymmenen käskyn selityksiin selkokielellä: https://selko.evl.fi/usko-ja-elama/kymmenen-kaskya/,
Mikä käskyistä puhuttelee sinua nyt erityisesti? Rukoillaan, että Jeesus auttaisi meitä ottamaan omaksemme ja suojaksemme käskyjen antamat opetukset, Jumalan armosta käsin, vaikka rikkoisimmekin niitä.

Heli

2. Moos. 19, Joh. 1

2. Moos. 19 Joh. 1

Israelin kansa sai esimakua Jumalan pyhyydestä, kun se valmistautui kohtaamaan Jumalan Siinainvuorella. Jumalan pyhyys ilmestyi savupilveen ja ukkosenjyrinään verhottuna epäsuorasti, Mooseksen kautta.

Tässä vaiheessa ihmiset olivat vielä siinä luulossa, että he pystyisivät pitämään Jumalan antamat ohjeet ja lupasivat: ”Me teemme kaiken, mitä Herra käskee.” (2. Moos. 19). Myöhemmät vaiheet osoittivat toisin.

Myöhemmin pelastushistoriassa Johannes näkee asian jo toisin ja tiivistää: ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” (Joh. 1:17).

Mitä Johanneksen evankeliumin sanat merkitsevät sinulle tänään?

Heli

2. Moos. 18, 2. Piet. 3

2. Moos. 18 2. Piet. 3

Tällä viikolla on jännittävää seurata, miten Jumalan pelastushistoria kiertyy vähitellen yhä enemmän auki Israelin kansan vaiheissa.

Ennen kymmenen käskyn lain antamista Jumala oli ilmaissut itsensä Aabrahamille, Iisakille, Jaakobille ja Joosefille. Myös Mooses oli saanut kohdata Jumalan erämaassa. Muuttuneena miehenä hän jakoi lakia ja järjestystä kansalleen. Työ kuitenkin kävi hänelle ylivoimaisen raskaaksi hoidettavaksi yksin. Tuohon kohtaan sattui Mooseksen apen, Jetron, vierailu. Jetro oli itse pappi ja antoi kokeneena johtajana Moosekselle neuvon jakaa vastuu ympärillään oleville tehtävään soveltuville henkilöille ja opettaa kansalle hyvän elämän ohjeet ja moraali.

Mooses noudatti Jetron ohjeita ja jakoi vastuuta valtuuttavan johtajuuden periaattein. Vaeltavasta sekalaisesta heimosta alkoi muodostua vähitellen järjestäytynyt kansa.

Jetron neuvo oli siihen hetkeen paras mahdollinen. Myöhemmin Jumala lupasi, että hän kirjoittaa lakinsa kansansa sydämeen (Jer. 31:3). Silloin ei tarvitse enää jakaa oikeutta maallisissa oikeusistuimissa. Tuo aika odottaa vielä täydellisyydessään toteutumista.

Vastuu ja valtuutus saavat ihmisen kokemaan itsensä tarpeelliseksi ja tehtävän onnistuessa kasvattavat pätevyyden tunnetta. Missä kohtaa sinä ja minä voisimme valtuuttaa ympärillämme olevia ihmisiä ottamaan vastuuta itsestään ja yhteisistä asioista? Vastuun jakaminen synnyttää monenlaista sotkua ja selvittelyjäkin, mutta myös palkitsee. Ja keventää taakkaamme toisessa kohtaa.

Heli