Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 14

Ilm. 11

Pari päivää sitten pääsin toista kertaa elämässäni seinäkiipeilemään. Edellisellä kerralla, yli 15 vuotta sitten en päässyt kolmea metriä korkeammalle, kun pelko otti vallan. Nyt näin, kuinka ystäväni (jonka polttareita olimme juhlimassa) ampaisi 20 metristä seinää ylös, eikä auttanut kuin mennä perässä. Kuikuilin jatkuvasti ympärilleni, pohdin, miten kamalaa olisi jos jotain sattuisi, ja lähdin laskeutumaan heti kun muut olivat käyneet huipulla.

Näky kahdesta todistajasta tuo mieleen Jeesuksen ristin työn, hänen uhrautuvan rakkautensa, mutta siinä kuvataan ilmeisesti jotain muuta tapahtumaa. Kyse voi olla kahdesta konkreettisesta henkilöstä, mutta monet kommentaarit arvelivat, että ne kuvaisivat todennäköisemmin seurakuntaa. Joka tapauksessa näky on varmasti puhutellut hyvin suoraan niiden seitsemän seurakunnan kristittyjä, joille kirje alunperin lähti ja jotka tulisivat kokemaan ja näkemään marttyyrikuolemia. Näyssä jopa todistajien tappio tuotti hedelmän, jossa mitkään vitsaukset eivät onnistuneet: ihmiset viimein havahtuivat ja kääntyivät kunnioittamaan Jumalaa. 

Yksi Ilmestyskirjan keskeinen viesti on rohkaista kristittyjä kaikkina aikoina pysymään lujasti kiinni uskossa, jotta saisimme itse omistaa uskon, mutta myös jotta voisimme olla todistuksena toisille. Joskus ajaudun ajattelemaan, ettei minun elämälläni tai todistuksellani ole kenenkään kannalta suurempaa hyötyä ja pelkään, mitä mahdollisesti menetän. Elän kuikuillen ympärilleni ja mietin, miten kamalaa olisi, jos Jeesus-vaijeri ei pidäkään. Kuitenkin Jeesus, Voittaja puhuu siitä, että hän synnyttää meissä hyvää hedelmää, vie kauttamme Valtakuntaa ja ilosanomaa eteenpäin, kun vain pysymme hänessä.

Kun olimme hetken hengähtäneet kiipeilyn jälkeen, ystäväni kertoi, että hän itse asiassa pelkää korkeita paikkoja, mutta oli lujasti päättänyt keskittyä vain aina seuraavaan otteeseen. Tämän rohkaisemana päätin lähteä vielä uudemman kerran yrittämään ja kiipesin kunnes ote lipesi melkein huipulla. Oli huumaavan hieno tunne, kun vaijeri otti vastaan ja saatoin sen varassa katsoa maisemia matkalla alas.

Rakas Taivaan Isä, en voi mitenkään käsittää sitä, mitä kristityt kautta aikojen ovat uskonsa tähden kärsineet. Heillä on kuitenkin ollut turva sinussa, varmuus Jeesuksen voitosta. Auta minua juurtumaan sinuun, niin että voisin kasvaa kohti samaa uskoa, toivoa ja rakkautta ja kantaa hyvää hedelmää.

Ada

Ps. 13

Ilm. 10

Tämän päivän psalmi kysyy “Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi?” 

Joskus tulee kiusaus ajatella, ettei Jumalalla olisikaan homma hallussa, että hän antaisi pahan rellestää välinpitämättömyyttään tai huolimattomuuttaan. Saatamme alkaa pelätä, että hänellä, kuten usein meillä ihmisillä, on paljon suuria lupauksia ja suunnitelmia, mutta emme voi laskea niiden varaan. Kesällä olemme lukeneet, kuinka Israelilaiset jo ensimmäisinä viikkoina erämaassa menettivät uskonsa Jumalan suunnitelmaan. He olivat nähneet Jumalan voiman ja kuulleet hänen lupauksensa, mutta eivät silti luottaneet häneen. Kun Jeesus ei palannut ensimmäisten vuosikymmenien aikana, jotkut alkoivat epäillä, mahtoiko hän olla tulossa lainkaan (2. Piet.3:4).

Jumala tietää, että keskeneräisyyden ja odottamisen sietäminen on meille vaikeaa, paikoin jopa tuskaista. Hän antaa Johanneksen nähdä “uuden ja mahtavan enkelin (jonka kuvauksessa on syystä tai toisesta paljon viittauksia Jeesukseen). Enkeli vannoo Kaikkivaltiaan kautta “aika on lopussa”. Näin varmoja saamme olla Jumalan sanasta ja suunnitelmasta! Niiden päälle voimme rakentaa koko elämämme.

Herra, minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. 

Kiitos, että sinun suunnitelmasi toteutuu täydellisesti, ajallaan ja vääjäämättömästi. Saamme luottaa sanaasi koko painollamme.

Ada

Ps. 12

Ilm. 9

Tällä viikolla jatketaan Psalmien ja Ilmestyskirjan parissa. Minulle molemmat puhuvat jotain siitä Jumalan todellisuudesta, joka on vielä osin meiltä kätköissä, mutta silti jo läsnä ja keskeistä Jumalan suunnitelmalle. Ajattelen, että Psalmit ja Ilmestyskirja puhuvat meille tähän päivään ja tämänkin ajan keskelle vielä suoremmin kuin monet muut Raamatun kirjat.

Ilmestyskirjan tässä jaksossa, merkkisoitoissa, kuvataan mitä ilmeisimmin hengellistä todellisuutta, jossa on käynnissä ihmiskunnan ravistelu. Jumala yrittää kaikin keinoin herättää niitä, jotka eivät taivu tulemaan hänen turviinsa. Se paha, mitä ihmiset kumartavat päästetään valloilleen, jotta ero Jumalan ja häntä vastustavan voiman välillä tulisi selväksi.

Kommentaarit joita luin ja kuuntelin olivat sitä mieltä, että tässä olisi kyse nimenomaan Jumalaa vastustavista henkivalloista ennemmin kuin mistään mitä voisi näkyvästä todellisuudesta tunnistaa tai nimetä. Ihmiskunta ei tästäkään ravistelusta huolimatta käänny Jumalan puoleen. Kaiken keskellä Jumala suojelee omiaan, jotka hän on merkinnyt itselleen.

Psalmi 12:8 sanoo “Sinä, Herra, suojelet meitä, sinä varjelet meitä joka hetki tämän pahan ajan keskellä.” 

Rakas Isä, kiitos, että olet meidät, omasi merkinnyt ja saamme luottaa, että varjelet meitä kaikessa. Kiitos, että tahdot aivan jokaisen kutsua lähellesi ja siipiesi suojaan.

Ada