Kategoria: Luemme Raamattua

1. Kun. 6

Salomon temppeli oli aika pieni:  vajaa 30 metriä pitkä ja 10 metriä leveä. Kooltaan se on verrattavissa vaikkapa Jyväskylän kaupunginkirkkoon ja sillekin se taitaa jäädä toiseksi. Kun ottaa huomioon, että silloisessa Israelissa oli vain yksi temppeli, niin tämä kertoo siitä, että kyseessä ei ollut mikään massatapahtumapaikka. Temppeli miellettiin Jumalan asumuspaikaksi ja sellaisena se vertautui lähinnä erämaavaelluksen aikaiseen ilmestysmajaan. Periaatteessa sinne saivat mennä vain papit ja hekin tiukan protokollan mukaan. Sanoin periaatteessa, koska muutamat kuninkaat taisivat tätä sääntöä kyllä rikkoa.

Olen lukenut jostain, että temppeli kuvasi paratiisia. Sen vuoksi sen koristelussa käytettiin paljon luontoaiheita. Tässä mielessä temppeli kuvasi kaipuuta alkuperäiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Minua puhutteli se, että Israelissa oli rakennus, joka kutsui ihmisiä Jumalan luo. Sääli vain, että sisälle pääseminen ei ollut mahdollista.

Joh. 3

Nikodemos oli oppinut mies, mutta Jeesuksen kanssa hän joutui tyytymään oppipojan asemaan. Ajatus uudestisyntymisestä on kyllä vaikea ymmärtää, jos ei ole siihen koskaan aikaisemmin törmännyt. Sen täytyi olla myös aika vaikea ottaa vastaan. Siihen sisältyy vihje siitä, että koko siihenastinen elämä on jotain, joka pitäisi vaihtaa uuteen ja aloittaa ihan alusta. Nikodemos oli arvossa pidetyssä asemassa ja hän oli varmasti nähnyt paljon vaivaa siihen päästäkseen, joten täytyy kysyä, että kuinkahan houkuttelevaa oli ajatus tulla jälleen lapseksi.

Uudestisyntymiseen sisältyy mielenkiintoinen arvaamattomuuden tuntu: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” 

Tämä lause piti Jeesuksen elämässä hyvin paikkansa. Hänen omat opetuslapsensakin olivat usein täysin kuutamolla siitä, mitä Jeesus tekee tai sanoo seuraavaksi. Jäin kuitenkin miettimään sitä, että nykypäivänä Jeesuksen seuraajat ovat usein hyvinkin ennalta arvattavia. Onkohan se merkki siitä, että Jumalan kuuntelu on jäänyt liian vähälle?

Marko

1. Kun. 5

Tässä luvussa on kaksi osaa. Ensin kuvaillaan Salomon rikkauksia ja viisautta. Toisessa osassa valmistellaan temppelin rakennustöitä.  Mitäs tästä nyt sitten sanoisi?

Salomon hovin kuluttama ruokamäärä vastasi käsittääkseni kokonaisen kaupungin tarpeita. Hyvin meni muutenkin, sillä tekstissä Salomon ajasta annetaan iloinen ja seesteinen kuva. Maa oli vauras ja eli rauhassa naapuriensa kanssa. 

Minulla on ristiriitainen olo tämän tekstin äärellä. Salomo on toisaalta esimerkki siitä, kuinka omaisuutta voi käyttää hyvään. Esimerkiksi temppelin rakentaminen oli iso ja kallis projekti, joka ei olisi ollut mahdollista ilman vaurautta. Toisaalta Salomon superylellinen elämäntyyli tuntuu aika kohtuuttomalta. Suurin osa tuloista taisi mennä hovin ylläpitoon ja tavallinen kansa jäi osattomaksi.

Tästä syystä en voi pitää tätä  esikuvallisena. Varsinkin, kun tätä lukiessa tuli mieleen Jeesuksen sanat kedon kukkasista. Hänhän sanoi, että Salomo kaikessa loistossansa ei ollut niin vaatetettu kuin ne. 

Joh. 2

Vanhan testamentin luvun tavoin tämäkin luku jakautuu kahtia. Siinä on kaksi hyvin erilaista tapahtumaa. Ensin Jeesus pelastaa Kaanaan häät ja sitten ajaa temppelistä ulos rahanvaihtajat ja uhrieläinten kaupustelijat. Äkkiseltään näistä kahdesta on vaikeaa löytää mitään yhteistä. Ensimmäinen tapahtui salassa ja toinen julkisesti. Toinen on ns. ihme ja toinen ”arkinen” konflikti. Kumpikin tapahtuma päätyy kuitenkin toteamukseen, että se lisäsi opetuslasten uskoa. Toinen tosin vasta myöhemmin, Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Yhdistävä tekijä kuitenkin löytyy, kun vähän kaivaa pintaa syvemmältä. Molemmat tapahtumat kertovat Jeesuksen auktoriteetista ja siitä, että se on jotenkin salattua. Kaanaan häissä se oli toki opetuslapsille ilmeistä, mutta asiasta ei tehty numeroa. Muut häävieraat eivät edes tienneet, että Jeesus oli muuttanut veden viiniksi. Temppelin puhdistamisen yhteydessä juutalaiset kysyivät saman tien Jeesuksen valtuuksia. Sen ajan yhteiskunnassa sai tehdä yhtä ja toista, kunhan vain joku oli antanut siihen luvan. Jeesuksen vastaus viittasi ristin tapahtumiin. Hänen auktoriteettinsa oli peräisin Isältä ja lopullinen todistus siitä oli se, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.

Johanneksen evankeliumia pidetään usein helposti lähestyttävänä. Johannesta kutsutaan rakkauden apostoliksi ja kukapa ei rakkaudesta tykkäisi. Siinä on kumminkin toinenkin puoli. Se todella haastaa meitä ottamaan kantaa. Olemmeko valmiita hyväksymään ja ottamaan vastaan Jeesuksen? Jeesuksen ylösnousemus todisti Jeesuksen vallasta vastaansanomattomasti, mutta vain niille, jotka uskoivat siihen. Muille Jeesuksen kuolema oli vain surkea orjille varattu loppu ja heille Jeesuksen auktoriteetti oli täysin piilossa alusta loppuun asti. 

Marko

1. Kun. 4

Joh. 1

Pitkäperjantain pimeydestä pääsiäisaamun valoon, kuolemasta elämään ja valheesta totuuteen. Enpä ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, miten monia viittauksia Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa on pääsiäisen tapahtumiin. Jeesus on Jumalan karitsa, joka otti pois maailman synnin (jae 29). Hän on valo, joka loistaa pimeydessä (jae 5). Jeesuksessa on elämä (jae 4). Hän on täynnä armoa ja totuutta (jae 14).

Pääsiäiseen liittyen omat suosikkilauluni ovat Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen Tahdon muistaa pitkäperjantain ja Pääsiäinen jatkua saa. Ne molemmat ovat levyltä Jumis! – Lauluja koululaisen arkeen ja juhlaan. Molemmat laulut löytyvät Youtubesta ja nimenomaan tuolta levyltä. Jos kiinnostaa ja aikaa on, niin voit ehkä käydä laulut kuuntelemassa. Minun on niitä vaikea kuunnella liikuttumatta.

Levy on vuodelta 1994 eli yli 30 vuoden takaa. Saavatko nykyiset koululaiset missään mahdollisuutta kuulla näitä lauluja?

Pekka