Kategoria: Luemme Raamattua

Joos. 2

1 Kor. 6

“Temppeli”

Tänään kehopositiivisuutta vuosituhansien takaa. Oletko koskaan miettinyt että tämä maallinen tomumaja jota kehoksi sanotaan, onkin osa jotain suurta ja merkityksellistä? 

Raamatussa puhutaan usein rahasta ja omaisuudesta. Ja siitä kuinka tärkeää on hoitaa niitä oikein, niin kuin Jumala on tarkoittanut. Kuinka usein tulee ajateltua että kehomme on tärkein omaisuutemme, koska Pyhä Henki asuu siinä. 

Näin arvokkaasta omaisuudesta onkin hyvä pitää huolta. Siksi ei ole yhdentekevää miten ja mihin kehoaan käyttää.

Tomppa

Joos. 1

1 Kor. 5

“Pelisäännöt”

Jumala sanoi Joosualle: “Tutki lakia päivin ja öin”. Tästä ajattelin että Jumalan antamissa ohjeissa, määräyksissä ja neuvoissa (mitä raamatusta voimme löytää) on tulkinnanvaraa. Vuosituhansien ajan tutkimme, sovellamme, riitelemme, teemme erehdyksiä, teemme uusia tulkintoja, löydämme uusia näkökulmia jne. Mietin että onko tämä “tulkinnanvara” Jumalan keino tuoda ihmisiä hänen luokseen ja pitää heidät yhteydessä. Jos raamatun säännöt, ohjeet ja neuvot olisivat ihmisen “suoritettavissa” sellaisenaan, niin eikö se tarkoittaisi että Jumalaan voisi pitää “välimatkaa” kun sääntöihin, ohjeisiin ja neuvoihin voisi tukeutua Jumalan sijaan?

Tänä päivänä kirkossa ja seurakunnissa pohditaan monenlaisia ihmisen käytökseen liittyviä asioita. Ja monen suhteen sopua ei tunnu löytyvän vuosikymmenten väännönkään jälkeen. Tämän päivän uuden testamentin luvun perusteella samanlaista on ollut kristillisten seurakuntien ja kirkkojen alusta alkaen. 

Kristillisyyden perustana on yhteisöllisyys. Sitä että olemme veljiä ja sisaria Kristuksessa. Ikävää että yhteisö(t) ja ihmissuhteet kärsivät erimielisyyksistä. Toivon että keskinäisen kinastelun ja riitelyn sijaan löytäisimme yhdessä aikaa olla Jumalan kanssa ja sitä kautta löytää sopu ja ihmisten välinen yhteys ja rakkaus.  

Tomppa

5 Moos. 34

1 Kor. 4

“Isä”

Mooses oli johtaja, esikuva, profeetta. Paavalissa oli samaa, mutta aikakausien ja persoonien ero on huomattavissa. Molempien yhteydessä on käytetty vertauskuvana isää. 

Isää vertauskuvana on käytetty myös Jumalasta. Moni, todennäköisesti enemmistö, kokee tällaisen vertauskuvan olevan hyvä kuvaus suhteestaan niin taivaalliseen kuin maalliseen johtajaan. Ja hyvä niin. 

Mutta entäs jos kokemukset isästä eivät olekaan hyviä, vaan huonoimmillaan jopa sieltä pahimmasta päästä ihmissuhteita mitä on? Moni saattaa todeta että mulla on ollut yksi isä ja toista en halua. Itse koetin väistellä asiaa vuosia kuvittelemalla millaisesta rakastavasta isä-suhteesta vertauskuvat puhuvat. Ja se tuntuu nykyään “asperiinille”, eli hoidetaan seurauksia kun pitäisi hoitaa itse syytä. 

Nykyään, näiden isä-vertausten kohdalle osuessa yritän olla rehellinen ja tunnustaa (itselleni, Jumalalle, niille joiden kanssa raamattua luen) että en tunnetasolla tiedä paljoa mitään mistä näissä vertauksissa puhutaan. Rehellisyys on tehnyt hyvää, koen että Pyhä Henki on päässyt tekemään työtään minussa ja että Jumala on minulle enemmän isä kuin ennen.

Kiitos (Isä) Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki!

Tomppa