Johannes Kastajan ja ihmisten kohtaamisissa keskustellaan yllättävän ajankohtaisista asioista (Luuk. 3:11-14, 19-20): yhteisöllisestä ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja sen toteutumisesta sekä herkkähipiäisistä hallitsijoista, jotka eivät siedä pienintäkään arvostelua. Voisi ehkä sanoa, ettei mikään näytä muuttuneen 2000 vuodessa.
Tätä pohtiessani alkoi mielessäni soida Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen laulu ”Uskomme tulevaisuuteen”. Siinä mm. lauletaan (toinen säkeistö): ”Rauhaa ei synny ihmisvoimin. Ei lopu väkivaltaisuus. Veli veljeään lyö. Rikkaat ravinnon syö. Siksi toivomme on Luoja muuttumaton.”
Lyhyeen säkeistöön on kiteytetty paljon asiaa. Me ihmiset tarvitsemme sotkujemme selvittämiseen ja ongelmien ratkaisemiseen kolmiyhteisen Jumalan apua. Mikään ei muutu, ellei sydän muutu. Jeesus haluaisi sen joka päivä valloittaa ja tehdä muuttavaa työtään kaikissa ihmisissä. Ovatko sydämemme avoimia?
Pekka