Erilaisilla torvilla on soitettu sodissa aiemmin. Se on voinut olla merkki hyökkäyksestä ja taistelun alkamisesta. Sitä on myös voitu käyttää myös välittämään viestiä tulevasta hyökkäyksestä, ehkä samalla tavoin, kuin ilmahälytykset nykyään. Jos vihollinen on havaittu ajoissa niin ensimmäisestä varoituksesta todelliseen hyökkäykseen on ollut aikaa valmistautua. Varusteet kerkeää pukemaan, viimeiset puolustus linjat pystyttää, evakuoida väkeä ja asettautua asemiin hyökkäystä varten. Linnotusta ei kerkeäisi rakentamaan, samoin kuntoilun ja taistelun oppettelu on myöhäistä, eikä uusien aseiden takomiseen ole aikaa. Uskon että sama pätee uskon elämäämme. Rauhan aikana valmistautumisemme ei näy yhtä selkeästi, mutta jos sitä ei ole tehnyt ajoissa niin tilanne yllättää kesken kaiken. Jeesus kehottaa meitä useasti valvomaan. Ketä tahansa voi kohdata elämässään haasteita, jossa valmistautuminen ja valvominen auttaa ja jossain kohtaa (jos tulkitsen kohtaa oikein) se koskee jokaista, joka elää silloin maailmassa. Kun elämme Jumalan puolella, tiedämme että Hän voittaa aina, eikä meidän tarvitse pelätä.
Tässä luvussa puhutaan sineteistä ja pasuunoista, lisäksi myöhemmin Ilmestyskirjassa puhutaan maljoista. Mietin aiemmin miten ne sopivat oikein yhteen, kun niissä puhutaan osittain samoista ja osittain eri tapahtumista aivan sekaisin. Sain itselleni siihen hieman enemmän järkeä, kun ajettelin niitä kuvauksina sodasta. Toisesta maailmansodastakin on lukuisia eri kuvauksia riippuen siitä kuinka suurta aikaa katsotaan ja mitä kohtaa ja mistä näkökulmasta asiat kerrotaan, vaikka tapahtumat pysyvät samoina.
Ajattelen, että sinetit kuvaavat tilannetta laajemmin, kuin sotaa kuvattaisiin aina jännitteiden syntymisestä, taisteluun ja voittoon asti. Keskittyen ensin siihen mitä seuraa ihmisten oman pahuuden luonnolisena seurauksena ja sitten siihen mitä seuraa Jumalaan ja hänen omiinsa kohdistuneen pahuuden seurauksena. Pasuunoita olen ajatellut, kuin taistelun kuvauksena, joka alkaa kun joukot tekevät ensimmäiset siirtonsa kestäen aina lopputaisteluun asti. Niiden sisällön ajattelen viimeisinä varoituksina, jotka kertovat, että joukot ovat tulossa, nyt on viimeiset hetket antautua ja huutaa Jumalaa avuksi. Maljojen ajattelen kuvaavan lyhyttä aikaa, kuin keskittyvän vain lopputaisteluun. Siinä se viha mikä on kertynyt tulee rangaistuksena. Muiden välissä olevien kohtien ajattelen olevan, kuin kertomuksia sodan ajalta tiettyjen kansojen, valtioiden ja henkilöiden osilta. Tapahtumista tästä huolimatta ei saa tarkkaa kuvaa, sillä vertauksilla kerrottua tulevaisuutta on mahdotonta tulkita varmasti. Kuitenkin Jumala on antanut meille riittävästi tietoa, että voimme luottaa häneen ja olla pelkäämättä vaikeuksienkin koittaessa.
Elli