Päivän psalmissa kysytään “Kuka saa tulla Herran temppeliin”. Annettu lista vaatimuksista on lyhyt, mutta ihmiselle lannistava. Kun vielä Jeesus opetuksissaan tähdentää, että puhdas ihminen on todella puhdas, motiivejaan ja sydäntään myöten, rima nousee jonnekin niin korkealle, että on selvää, ettei kukaan voi sen yli hypätä. Tarvitsemme kaikki Jeesusta ja hänen pelastustyötään.
Ilmestyskirjassa on saatu edellinen “seitsensarja”, merkkisoitot päätökseen ja nyt maailmanhistoriaa kerrotaan taas kosmisesta näkökulmasta (edelleenkin, tämä on vain yksi mahdollinen tulkinta).
Yksi lukuarvo, joka toistuu tässä ja edellisessä luvussa erityisen usein on kolme ja puoli vuotta. Pyhää kaupunkia poljettiin 42 kuukautta, kaksi todistajaa todistivat 1260 päivää, samoin autiomaahan paenneesta naisesta huolehditaan 1260 päivää ja toisessa kohtaa vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta. Kaikki nämä tarkoittavat kolmea ja puolta vuotta. Tämän ajan ajatellaan usein tarkoittavan seurakunnan aikaa, aikaa Jeesuksen ensimmäisen ja toisen tulemisen välillä. Mutta miksi juuri kolme ja puoli? Jukka Norvanto huomauttaa, että 3,5 on puolet seitsemästä, täydellisyyden luvusta.
Minua tämä luku 3,5, puolet täydellisestä puhutteli minua kovasti: seurakunta elää aikaa, jossa näemme paljon Jumalan valtakunnan iloa ja voimaa, mutta se on vasta aavistus täydellisestä. Toisaalta erityisesti Johanneksen ilmestyksen kirjoittamisen aikoihin seurakunta näki yhtälailla vainoa ja kärsimystä. Lasi on puoliksi täynnä Jumalan ihmeellistä hyvyyttä ja puoliksi sitä kipua ja tyhjyyttä, jota rikkinäinen maailma tuottaa. Jumalan valtakunta on jo nyt – ja ei vielä.
Herra Jeesus, me elämme kahden ajan välillä, kahden todellisuuden välillä, kahden valtakunnan välillä. Kun meistä tuntuu, että näemme vain sen tyhjän puolen, auta meitä etsimään sinun valtakuntaasi. Kiitos, että varustat meitä niin, että voimme palvella sinua kukin omalla paikallamme tässä ajassa.
Ada