Eilen oli ehkä yksi maailmanhistorian merkittävistä päivistä, kun USA:n ja Venäjän presidentit tapasivat Alaskassa neuvotellakseen Venäjän hyökkäyssodan lopettamisesta Ukrainaa vastaan. Monenlaisia toiveita ja pelkoja tuohon tapaamiseen liittyi. Kun tätä kirjoitan, ei ole vielä tiedossa, mihin neuvotteluissa on päädytty.
Kovin vaivalloiselta ja hankalalta nykyinen maailmanmeno ja -aika vaikuttavat. Jonakin päivänä kuitenkin tämä vaivalloinen ja hankala taivallus (tai jopa taaperrus) päättyy. Valtaistuimella istuva sanoo (Ilm. 21:5): ”Uudeksi minä teen kaiken.” Ihan vain tämän päivän tekstejä mietiskelemällä voi helposti päätyä siihen lopputulokseen, että tälle Jumalan ilmoitukselle olisi tarvetta jo tässä ja nyt. Joudumme kuitenkin vielä odottamaan ja liittymään tutun virren 338 viimeisen säkeistön sanoihin (Lina Sandell 1865. Suom. Rauhansäveliä 1894. Uud. Julius Engström 1900, Anna-Maija Raittila 1977, Niilo Rauhala virsikirjaan 1986):
”Suo mun ottaa isänkädestäsi, päivä vain ja hetki kerrallaan, kunnes johdat minut kädelläsi, riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.”
Pekka