Kun mikään ei riitä. Johannes Kastaja oli outolintu ja hänen askeettisuuttaan hämmästeltiin. Jeesus oli lainopettajille ja kansalle erikoisuus. Hänen hengailuaan syntisten ja yhteiskunnan alaluokan kanssa pidettiin pöyristyttävänä. Mikään ei tahtonut kelvata kansan uskonnollisille johtajille ja mielipidevaikuttajille.
Jeesus käänsi huomion työnsä tuloksiin: ”Viisauden teoista Viisaus tunnetaan.” (Matt. 11:16 – 19). Hän, Viisaus ja Jumala itse teki ennen kuulumattomia tunnustekoja. Niistä kertoo koko Matteuksen evankeliumin alkupuoli sekä Jeesuksen Johannes Kastajalle vankilaan lähettämä muistutus: ”Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autas se, joka ei minua torju.” (Jakeet 5 – 6)
Risti raskas, ies kevyt. Jeesus oli vastakohtien ja ristiriitaisuuksien mies. Hän opetti toisin kuin aikansa muut johtajat ja hän tavoitteli toisenlaista muutosta kuin rabbit. Hän oli hyvin epäsovinnainen ja siksi hänen sanansa ja tekonsa ärsyttivät ja shokeerasivat. Jeesuksen tarjoama risti, omasta voimasta ja itseriittoisuudesta luopuminen, tuotti tuskaa. Mutta ne, jotka saivat häneltä elämäänsä avun, eivät siitä piitanneet. Heille Jeesuksen kohtaaminen oli mitä lempein ja elämää muuttavin kokemus. On siis aivan eri asia arvostella ulkopuolelta kuin kokea Jumala omakohtaisesti. Tarvitsevalle, työn ja kuormien uuvuttaneelle ja omat voivat kuluttaneelle Jeesus on lämmittävä aurinko ja hän antaa levon. (Matt. 28 – 30). Itseensä luottavalle ja Jeesusta häpeävälle tuo mies on kuin hiertävä kivi kengässä. Rukoillaan,että meistä ja lähimmäisistämme tulisi yhä enemmän tarvitsevia niin, että Jeesuksen kohtaaminen alkaa maittaa.
Psalmin36 kirjoittaja kuvaa ihanasti Jumalan apua ja sitä, millaisen levon Jumalan tunteminen antaa.
Heli