”Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.”
Mitä pyhyys on? IRT (Iso Raamatun tietosanakirja) sanoo tähän jakeeseen viitaten: ”Pyhittävänä voimana Jumalan pyhyys puhdistaa kansan sen saastaisuudesta ja synnistä ja liittoyhteydessä asettaa kansan pyhittävän vaikutuksen alaiseksi.” Suorana käännöksenä katsoin, että pyhä on jotain erotettua / erilleen otettua. Esim. erotettu saastaisesta, eli puhdistettu. Kansan oli erotettu Jumalalle eli valittu.
Kehotusta olla pyhät seuraa kehotus noudattaa Jumalan käskyjä ja paljon tarkennuksia, joista näkyy kuinka oikeudenmukainen Jumala on. Osa käskyistä on linjassa meidän oikeustajumme kanssa, osa tuntuu erikoiselta. Miksi esimerkiksi on kielletty sekoitekankaasta kudotun vaatteen käyttäminen? Myös kehotusten järjestys hämmentää. Miksi niitä ei ole järjestetty teemoittain? Vai onko sittenkin?
Kokonaisuutena kehotukset ovat edelleen ajankohtaisia. Jeesus itse opetti oikeudenmukaisuudesta ja nosti rimaa jopa tätä korkeammalle. Jumala haluaa, että sydämemme on oikeudenmukainen, että olemme Hänen kaltaisiaan. Sitä kannattaa tavoitella! Väistämätöntä kuitenkin on, että kun oikeamielisyyttä, pyhyyttä tai hyvyyttä yrittää täysillä, huomaa, että se on itselle mahdotonta. Onneksi meille on tarjolla armo. Samalla kun otamme sen vastaan, Jumala antaa voiman jatkaa tällä tiellä. Hän itse tekee työtään meissä hiljakseen ja pyhittää meitä, jolloin saamme hänessä kasvaa oikeaan suuntaan.
Stefanos oli täynnä Henkeä. Hän tiesi, mitä oli tapahtumassa, mutta hän ei pelännyt, vaan julisti rohkeasti. Välillä olen miettinyt, ärsyttikö hän oppineita tahallaan ja oliko toiminta ihan viisasta. Kuitenkin luotan siihen, että Jumala antaa viisauden jokaiseen hetkeen. Stefanos toimi saamansa johdatuksen mukaan. Viimeinen pisara kuulijoille oli, kun hän kertoi näkevänsä Herran. Se, kuinka Jumalan kirkkaus oli Stefanoksessa, toimi myös todistuksena. Hänen kuolemansa oli osa evankeliumin voittokulkua
Olen useinkin pohtinut kuolemaa ja viime aikoina ajatukset ovat usein kääntyneet kuoleman yli iankaikkiseen elämään. On hurja ajatus, että me jokainen elämme loputtomasti. Ajatus siitä, että elämä todella jatkuu kuoleman jälkeen, on tuonut minulle rauhaa nykyhetkeen. Iankaikkisuuden perspektiivistä arvojärjestys onkin erinäköinen. Moni kiireellinen asia muuttuu merkityksettömäksi ja osa merkityksettömistä asioista tärkeiksi. Stefanos eli ja kuoli Jumalan iankaikkisten arvojen mukaisesti. Toivon, että me uskallamme tehdä samoin.
Siunausta ja johdatusta päivääsi!
Anna