Tässä luvussa käydään läpi monta eri paikkaa, joiden läpi Israelin kansa vaelsi. Pääosin kaikki sujui rauhallisesti. Joukossa oli kuitenkin yksi merkittävä poikkeus eli Hesbon, joka asettui sotimaan israelilaisia vastaan ja kauhea tuhohan siitä seurasi. Kaikki tässä luvussa tapahtuu Herran tarkassa ohjauksessa, mutta en oikein muuta osaa siitä sanoa, joten keskityn Uuden Testamentin lukuun.
Kylväjävertaus on ollut minulle aina vähän mysteeri. Kuulin sen ensimmäisen kerran jo lapsena ja todella tarvitsin Jeesuksen selityksen siihen, jotta ymmärsin siitä mitään. Sitten joskus teini-iässä sain jostakin kirjasta sellaisen käsityksen, että tämä vertaus on niin itsestään selvä, että on kuka tahansa kuulija pystyi sen tajuamaan! Valitettavasti en nyt aikuisena pysty millään pääsemään siihen tilanteeseen, että voisin kuulla sen ensimmäistä kertaa, jotta voisin testata itseeni tätä väitettä. Jeesuskaan ei ota tähän helppouteen selkeästi kantaa. Toisaalta hän sanoo, että Jumalan valtakunnan salaisuus on annettu selväkielisenä vain opetuslapsille, muut saavat kuulla sen vain vertauksina. Mutta sitten Hän kuitenkin moittii heitä ja jatkaa, että jos he eivät käsitä tätä, niin onko heistä ymmärtämään muitakaan vertauksia.
Mutta jos nyt oletetaan, että vertaus ei ensikuulemalta ihan kaikille auennut, niin miksi Jeesus sen sitten kertoi. Tietenkin kylväjän työ oli kaikille tuttua. He eivät olleet ehkä sitä itse tehneet, mutta jokainen aikuinen kuulija oli varmasti nähnyt joskus jonkun kylvävän. Sitä voisi verrata vaikka siihen, että nykyään kerrottaisiin vertauksia bussikuskeista. Sen vuoksi mikään mitä Jeesus sanoi ei tullut yllätyksenä. Kun kylvetään viskaamalla, niin tietenkin jyviä lentää vähän sinne sun tänne. Välillä niitä lentää myös kivikkoon tai ohdakkeisiin. Totta kai kaikki tiesivät, että vilja kasvaa vain hyvässä maassa. Jeesus sanoi, että kun seuraavan kerran näette kylvämistä, niin muistakaa, että siihen sisältyy syvempi sanoma.
Mitä ovat siis oikeat olosuhteet kasvulle omassa elämässämme? Jeesus sanoo, että kasvun esteitä on kahta eri lajia. Joko kasvupohjaa on liian vähän tai sitten jotain muuta on liian paljon. Hyvä maa ei ole aina ollut hyvää maata. Sellaista ei esiinny valmiina luonnossa ollenkaan. Jonkun on täytynyt muokata sitä ja poistaa siitä alkuperäinen kasvillisuus. Kun katsoo suomalaisia peltoja, niin käytännössä katsoen jokaisen pellon reunamilla on kasa kiviä, jotka ovat aikojen saatossa kaivettu ja kerätty sitten yhteen paikkaan. Kasvu tarvitsee valmistelua ja kovaa työtä. Mutta sitten kun pohjatyöt on tehty, niin ei tarvitse kuin odottaa ja satoa tulee.
Minusta tuntuu, että koko jutun pointti on kääntää katseemme oikeaan suuntaan. Jeesus sanoo, että kasvu ei seuraa pinnistelyä vaan se on automaattista. Kuitenkin se edellyttää avointa ja hyvin muokattua maaperää. Iso kysymys on tietenkin se, että mitä tämä muokkaaminen sitten käytännössä tarkoittaa ja kuka sen tekee. Jeesus jättää sen kertomatta ja luulen, että se oli tarkoituskin. Se on juuri se kysymys, mitä meidän itse kunkin pitää pohdiskella Jumalan edessä ja Hänen kanssaan.
Marko