”Tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän korillista.” Jeesuksen tekemissä ruokkimishmeissä minua puhuttelee itse ihmeen lisäksi Jumalan ymmärrys meitä epäuskoisia kohtaan. Tuhannet ihmiset olivat syöneet vatsansa täpötäyteen. Silti ruokaa jäi yli seitsemän korillista. Jumala antoi ruokaa niin yltäkylläisesti.
Jos kaikki ruoka olisi mennyt, opetuslapset ja me jälkipolvet olisimme voineet erehtyä luulemaan, että mitään ihmettä ei tapahtunutkaan. Mutta nyt, ihmeestä jäi konkreettiset merkit: runsaasti korit täynnä leipää, enemmän kuin lähtötilanteessa oli ollut. Ihmettä on vaikea uskoa todeksi, kun se on ohi ja elämä on palannut tuttuihin uomiinsa. Meidän epäilymme ei kuitenkaan tee tapahtunutta tapahtumattomaksi.
Omassa elämässämme on myös todennäköisesti tapahtunut asioita, jotka voi nimetä ihmeeksi. Toinen nimeää ne sattumaksi, uskova ihminen Jumalan ihmeiksi. Ne kannattaa kirjata ylös, muistella niitä ja kertoa niistä, jotta emme inhimillisen järkeilymme kautta selitä niitä tapahtumattomaksi. Niin käski Jumala israelilaisiakin tekemään, eli muistamaan ja kertomaan Egyptistä vapautumiseen liittyneistä ihmeistä (5. Moos. 7).
Täysillä messissä. Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen osa tulee 5. Moos. 6 luvusta, jossa Jumala käskee omiaan rakastamaan häntä koko sydämestään, sielustaan ja koko voimallaan. Tunteet, tahto, mielen innostus, luovuutemme tai systemaattisuutemme, loogisuutemme tai muut luontaiset kykymme ja taipumuksemme on kaikki tarkoitettu palvelemaan Jumalaa. Mooseksen laki oli laki, ja se osoitti lopulta, että ihminen ei kykene toteuttamaan edes rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäistä osaa, saati myöhemmin Jeesuksen lisäämään tarkennusta, käskyn toista osaa. Jeesus onneksi tuli ratkaisuksi ongelmaan.
Nuorempana, väärin tekemisen pelosta päätin jossain vaiheessa, että olisin taka-alalla ja hiljaa. Siten saisin mahdollisimman vähän vahinkoa aikaan. Mutta eihän se onnistunut. Eikä Jumala missään tapauksessa ole tarkoittanut meitä elämään niin. Meni syteen tai saveen, niin ollaan täysillä Jeesuksen messissä! Ja jos ei tiedetä, miten olla mukaan, tärkeintä, että tehdään jotakin. Kyllä Jumala ohjaa meitä matkaa tehdessä, kun kuljemme yhdessä toisten kanssa rukoillen.
Heli