Israelin voittoja perusteltiin sillä, että ”Herra, Israelin Jumala, soti kansansa puolesta” (Jae 42). Käsittääkseni näissä sodissa ei ollut kyse ensisijaisesti inhimillisen voiman mittelöistä, vaan taustalla oli ajatus siitä, minkä kansan Jumala on vahvin. Ei israelilaiset silti vain peukaloitaan pyöritelleet ja odottaneet, että Jumala hoitaa homman. He olivat aktiivisesti mukana taistelussa.
Vähän aiemmin, kun israelilaiset kulkivat Kaislameren poikki, niin kansan aktiivisuutta ei juuri tarvittu. Toki Mooses joutui nostamaan käden, että meri halkesi. Mooses sanoi tuossa tilanteessa: ”Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!” (2. Moos. 14:14)
Joskus elämän taisteluissa Jumala kutsuu vain lepäämään ja odottamaan, että hän hoitaa homman. Joskus taas toimimme aktiivisesti ja silti voimme nojata siihen, että Jumala sotii meidän puolestamme.
Vanhan testamentin puolella Israel kävi konkreettisia sotia ja valloitti konkreettisia maa-alueita Jumalalle. Uudessa liitossa meitä ei kutsuta enää tähän. Meitä kutsutaan levittämään Jumalan valtakunnan aluetta eli Jeesus kuninkaan hallinta-aluetta. Tähänkin liittyy hengellistä taistelua. Se, kenen Jumala on vahvin ja voittaja, on kuitenkin jo selvillä. Taistelu hallinta-alueen laajenemisesta käydään ennen kaikkea ihmisten sydämissä: Suostutko Jeesuksen pelastettavaksi ja siihen, että hän on sinun kuninkaasi? Luovutko muista hallitsijoista elämässäsi ja annat hyvän Jumalan hallita?
Armolahjat ovat työkaluja Jumalan valtakunnan eteen päin viemiseen ja seurakunnan rakentamiseen. Niiden kautta Jumala olemus ja hallintavalta tulee konkreettisesti esille. Armolahjat murskaavat lempeästi sydämen edessä olevia muureja, jotta Jumalan rakkaus voi päästä läpi ja näin Jumalan valtakunta leviää.
Sekä Vanhan että uuden testamentin taisteluissa oli sama loppupäätelmä: ”Jumala on todella teidän keskuudessanne.” (Jae 14)
Topi