Kreikkalainen lääkäri Luukas kirjoitti evankeliuminsa noin vuonna 60 jKr. Hän oli pakanakristitty ja tiettävästi Uuden testamentin kirjoittajista ainoa ei-juutalainen. Luukas ja Paavali olivat hyviä ystäviä, ja Luukas oli mukana monilla Paavalin matkoilla. Evankeliuminsa alussa hän kuvaa, miten hän on evankeliuminsa laatinut. Hän haluaa vakuuttaa Teofiloksen siitä, että kyse on luotettavista asioista ja luotettavasta opetuksesta (Sana elämään -kommentaariraamattu 2018, 2032).
Sana elämään -kommentaariraamattu luonnehtii Luukkaan evankeliumia edelleen seuraavasti:
-
- Se on kaikista evankeliumeista kattavin.
- Sanasto ja kirjoitustyyli kertovat Luukkaan koulutuksesta (mm. sairaudet ja niiden diagnoosit).
- ”Luukas painottaa rukouksen merkitystä, ihmeitä ja enkeleitä sekä Jeesuksen suhtautumista ihmisiin.”
- ”Suurinta osaa jakeista 9:51-18:35 ei löydy muista evankeliumeista.”
Luukkaan evankeliumin ensimmäinen luku on jotenkin mykistävä. Voi vain kuvitella, mitä kaikkea Sakariaan ja Elisabetin sekä Marian mielessä on liikkunut näiden tapahtumien aikana. Marian ja Sakariaan kiitosvirret ainakin tuntuvat heijastavan ihmettä, kiitosta ja ylistystä siitä, mitä Jumala on tehnyt ja tekee.
Mistä voisimme itse kukin tänään olla kiitollisia? Mistä voisimme antaa kiitoksen, kunnian ja ylityksen Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle?
Pekka