Tavan syntinen vai synnitön, virheellinen vai virheetön? Jos saisin valita, ottaisin tietenkin virheettömän, en maanantaikappaletta. Ja olisin mielelläni synnitön, sellainen, jota toiset katsovat ihaillen ylöspäin. Mutta Jeesuksen seurassa nämäkin asiat kääntyvät päälaelleen. Omahyväiset, synnittömyyteen pyrkivät fariseukset joutuivat vaikenemaan, kun Jeesus teki sapattina työtä (kielletty juttu) ja paransi vesipöhöä sairastaneen miehen. Edellisessä luvussa Jeesus oli tehnyt saman rikkeen ja parantanut, jälleen sapattina, 18 vuotta sairauden vaivaaman naisen. Jeesuksen seurassa ihmisarvonsa menettäneet ja sairauden vaivaamat saivat takaisin ihmisarvonsa. Ja kun sairautta pidettiin yleisesti juutalaisten keskuudessa synnin seurauksena, nämä ihmiset parantuivat sairautensa lisäksi syntisyyden stigmasta. He olivat Aabrahamin lapsia ja luvatun kansan jäseniä siinä missä korkea-arvoiset ja terveinä itseään pitävät kansan johtajatkin.
Valmis luopumaan. Jeesuksen seurassa ihminen on mielellään heikko, syntinen ja sairas. Ehkä ei mielellään sairas, mutta sairauksien voittajaa eivät meidän sairautemme ja heikkoutemme vaivaa. Hän lähestyy meitä ja kantaa ja parantaa, lopulta myös fyysisen ruumiimme.
Ehkä siipeensä saaneiden on helpompi antaa kaikkensa (Luuk. 14: 33) Jumalalle, kun sitä kaikkea on itseriittoisten ihmisten kaikkea vähemmän. Suostuisinko sittenko olemaan mieluummin syntinen ja virheellinen? Ihan luvan kanssa. Ja ihan luvan kanssa tarvitseva, nimenomaan Jeesusta tarvitseva. Kun minusta ei kuitenkaan enempään itsessäni ole.
Heli