Herra, riennä avukseni!
Ensilukemalla tuli mieleen, että onpas napakka ja hyvä malli rukouksesta. Vaikka hätä on suuri, on apukin lähellä. Psalmi on rehellinen avunhuuto hädässä. Siinä tunnustetaan, että Jumala on suuri ja ihminen pieni ja avuton. Ahdistus ja apu siihen ovat samassa paketissa ja apua pitäisi saada nopeasti. Mutta ne, jotka kysyvät tahtoasi, iloitkoot ja riemuitkoot sinusta. Ne, jotka panevat toivonsa sinuun, saakoot aina sanoa: “Suuri on Jumala!” Minä olen köyhä ja avuton, Jumala, riennä avukseni. Sinä olet minun apuni ja pelastajani, Herra, älä viivy! Herra, riennä avukseni! Herra, älä viivy!
On myös hyvä kertoa rukousvastauksista eteenpäin, sillä ne myös vahvistavat kuulijoita suhteessa Jumalaan.
Lukua lukiessa tuli mieleen kreikan kielen sana apologia, joka Wikipedian mukaan tarkoittaa hyökkäyksen kohteena olevan näkökannan puolustamista. Kuuntelin siitä kerran podcastin ja se oli varsin mielenkiintoista, vaikka en sitä nyt tunne omaksi kutsumukseksi. Itse olen enemmän samaa tyyppiä sen sokeana syntyneen miehen kanssa, jonka näön Jeesus paransi. Hän ei tiennyt oikeaa vastausta, “mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen” (Joh.9:25).
Onneksi jotkut ovat siihen perehtyneitä ja ovat valmiina puolustamaan kristinuskon totuuksia julkisesti keskustellen. Uskon asioista tulee olla valmis kertomaan, ei tiukasti riidellen, vaan lempeydellä ja kunnioituksella. Silloin voidaan päästä jakeen 39 tunnelmaan: ” Jotkut lainopettajat sanoivat tähän:” Hyvin vastasit opettaja.”
Vaikka ei olisi “apologian armolahjaa”, niin meitä kaikkia kehotetaan kasvamaan todistajan tehtävässä. “…pitäkää Herra Kristus sydämessänne pyhänä. Olkaa aina valmiina vastaamaan jokaiselle, joka kysyy, mihin toivonne perustuu. Vastatkaa kuitenkin rauhallisesti ja kunnioittavasti…” (1. Piet. 3:15-16). Voisikohan sitä rukoilla, että saisi kohdata uteliaita ihmisiä?
Juha