Minua häiritsi luvun alun hankala luettavuus ja erot vuoden 33/38 käännökseen ja päädyinkin lukemaan tämän luvun Raamattu kansalle käännöksestä: 1. Sam. 13 FINRK
Olen aina fanittanut Joonatania. Hänessä oli ainesta kuninkaaksi, mutta hän ei etsinyt omaa kunniaansa, vaan oli kuuliainen Jumalalle. Tässä hän synnyttää omin päin sodan, josta sekä kunnia, että seuraamukset tulevat Saulille.
Saulin kiusaus ei ollut helppo. Saulin sotajoukosta oli jäljellä noin 600 miestä, joiden kanssa Saul odotti hyökkäystä armeijalta, jonka vahvuus oli arviolta puoli miljoonaa miestä ja joka oli hyvin varusteltu. Saul pelkäsi menettävänsä joukkonsa kokonaan ja siksi rikkoi Jumalan asettaman rajan. Seuraamus on suuri. Samuel kertoo Saulille, että tämän kuninkuus ei kestä. Samuel lähtee ja Saul joukkoineen jää mahdottomalla tavalla altavastaajiksi. Heillä ei ole miesvoimaa ja heidän aseensa ovat heikkoja pronssimiekkoja, jotka ovat kelvottomia taisteluun rautamiekkoja vastaan.
Minä jäin miettimään tässä kohden Jeesuksen sovitustyötä. Onneksi meillä on armo, sillä Jumalan käskyt eivät ole suuntaa antavia, vaan ehdottomia. Jos rikon yhtä, olen rikkonut koko lain. Saul rikkoi käskyä vastaan ja peli oli pelattu. Jumala oli jo valinnut Saulin tilalle toisen.
Tessalonikalaiset ovat pysyneet lujasti Herran yhteydessä. He olivat ahtaalla, mutta kestäneet. Paavalin toivotus heille sopii meillekin tähän päivään:
”Lisätköön Herra runsain määrin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan ja vahvistakoon näin sydämenne, että ne olisivat pyhät ja moitteettomat Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa.”
Anna