Tämän päivän vanhan testamentin luvussa Herra puhui vähän, mutta selkeästi. Tuon luvun alun tapahtumissa on jotain mistä ottaa oppia.
David kysyi Jumalalta miten toimia kun kuuli Keilan kaupungin tilanteesta. Koska hän oli Saulin jahdattavana jo silloin, niin näin maallisesti ajateltuna olisi ollut järkevää jatkaa pakomatkaa. Sen sijaan David kysyi ja toimi kuten Jumala oli käskenyt.
Kun lopputulos oli sitä, mitä Jumala oli käskenyt, niin helposti ajattelee että Keilan kaupungin pelastamisessa oli ollut kyse myös Daavidin suojelemisesta Saulia vastaan.
Mutta kuten seuraavaksi kerrotaan, niin ainakaan välitöntä yhteyttä ei ole. Davidin kysyessä Jumala kertoo että kaupungin pelastamisesta huolimatta Saul on tulossa ja kaupunkilaiset antavat Davidin Saulin käsiin.
Tässä on monta asiaa opetukseksi. Alla muutama esimerkiksi.
Mietin että elämän varrella tulee paljon tapahtumia joissa oma rooli on merkittävä. Mutta kuitenkaan sitä ei pitäisi tulkita koko elämän suuntaan vaikuttavaksi tai muuttavaksi tekijäksi. Jumala ohjaa meidät noihin tapahtumiin niiden ihmisten takia joita pystymme auttamaan, ei meidän itsemme takia. Ja toisinaan, kuten Davidille tämän päivän luvussa kävi, oma polku erkani aika nopeasti autettavien polusta.
Mietin myös tapaa jolla David oli yhteydessä Jumalaan. Vaikka hän näytti menestyvän sillä polulla millä Jumala hänet ohjasi, niin hän meni kuitenkin kysymään neuvoa Jumalalta kun hän oli kuullut huolestuttavia asioita, kysyi kahdesti ja toimi Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Eikä valittanut että kaiken ajojahdin keskellä piti joku yksittäinen kaupunki pelastaa…
Tomppa