Heprealaiskirje kirjoitettiin erityisesti juutalaisille. He olivat noudattaneet Vanhan testamentin ohjeita ja säädöksiä tarkasti sukupolvien ajan. Käännyttyään seuraamaan Jeesusta heidän tuli kuitenkin hyväksyä hänet ylipapikseen, vaikka Jeesus ei ollut leeviläinen eikä kuulunut siihen sukuun, josta papit tavallisesti tulivat. Hän ei myöskään ollut palvellut temppelissä samalla tavalla kuin Vanhan liiton papit.
Tällaisesta pappeudesta kerrotaan tarkemmin Toisen Mooseksen kirjan loppupuolella, jossa kuvataan, kuinka Leevin suvusta tulevat papit palvelivat temppelissä ja toimivat välittäjinä Jumalan ja Israelin kansan välillä.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja tuo kuitenkin esiin vielä varhaisemman pappeuden. Hän viittaa pappiin nimeltä Melkisedek. Melkisedek siunasi Abrahamin, ja Abraham antoi hänelle kymmenykset sotasaaliistaan. Melkisedek oli sekä kuningas että pappi.
Hänen pappeutensa ei perustunut sukulinjaan. Raamattu ei kerro hänen vanhemmistaan tai sukutaustastaan, toisin kuin monista muista papeista. Tämä korostaa sitä, ettei hänen tehtävänsä perustunut perittyyn asemaan, vaan Jumalan antamaan kutsuun. Melkisedek toimi pappina ja oikeudenmukaisena hallitsijana alueellaan sekä ympäröivien kansojen keskuudessa – ei vain juutalaisille.
Jeesuksen pappeus muistuttaa tätä Melkisedekin pappeutta. Heprealaiskirjeen mukaan Jeesus ei riko lakia, vaan uuden liiton kautta hän palauttaa pappeuden siihen alkuperäiseen tarkoitukseen, joka Jumalalla oli. Hän on ylipappi, joka toimii kaikkien ihmisten puolesta.
Koska Jeesus on ylipappimme, voimme päästä Jumalan yhteyteen suoraan. Meidän ei tarvitse matkustaa tiettyyn paikkaan tai suorittaa erityisiä rituaaleja päästäksemme Jumalan luo. Jeesuksen kautta tie Jumalan yhteyteen on avoin.
Tämä on valtavan suuri asia, vaikka huomaan itse välillä pitäväni sitä itsestäänselvyytenä. Meillä on suora pääsy Jumalan luo Jeesuksen kautta.
Elli