Hurja ajatella, että tämä on kirjoitettu niille kristityille, jotka tulivat uskoon ennen Rooman vainoja ja niiden aikana. He kestivät vainot, joissa he joutuivat kamppailemaan kolosseumissa henkensä edestä, ja joissa osa heistä kuoli. Heitä vangittiin ja heidän omaisuutensa otettiin pois. Se tarkoitti kodin, tulevaisuuden, ammatin ja kunnian menetystä koko perheelle – puoliso, lapset ja muu perheväki mukaan lukien.
He kestivät kaiken tämän iloiten, sillä he tiesivät, että Jumalalla on parempaa luvassa. Joillekin kirjeen saajista seurakunnan kokouksiin osallistuminen saattoi olla vaarallista ja altistaa uusille vainoille. Tästä huolimatta kirjoittaja painottaa vahvasti seurakunnassa käymisen tärkeyttä ja tahallisen synninteon välttämistä.
Kuinka tärkeitä nämä asiat ovatkaan, jos ne olivat tinkimättömiä tuolloin – silloin niiden tulisi olla tinkimättömiä myös meille. Miten tähän on tarkoitus päästä? Kantamalla huolta toisistamme ja kannustamalla toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
”Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut.”
Kestävyys on yhä tarpeen tänä päivänä. Harvoilla meistä Suomessa on uhattuna omaisuus, työ, henki tai vapaus, mutta samaa kestävyyttä tarvitaan uskollisuudessa: seurakuntaan osallistumisessa, median käytössä ja kulutuksessa, totuuden puhumisessa sekä sellaisten tilanteiden välttämisessä, jotka houkuttelevat syntiin.
Sama voima, joka auttoi kristittyjä vainojen keskellä, auttaa meitäkin tänään.
Elli