Tämä luku uskon esikuvista on yksi lempiluvuistani Raamatussa. Uskon voimalla heidän valmiutensa toimia ja se, kuinka Jumala käytti heitä, nostaa heidät todellisiksi esikuviksi.
Minusta on hienoa, että niiden rinnalla, jotka kukistivat valtakuntia ja tekivät suuria ihmeitä, mainitaan myös ne, jotka saivat pilkkaa, ruoskaniskuja ja vankeutta. Heidät, jotka joutuivat asumaan aavikolla, vuorilla, maakuopissa ja muualla pakosalla; heidät, jotka kärsivät puutetta; ja heidät, jotka kuolivat uskonsa tähden.Monien näiden nimet ja kertomukset ovat unohtuneet meiltä, mutta heidän uskonsa ja uskollisuutensa oli samaa kuin niillä, jotka tekivät suuria sankaritekoja.
Uskon, että taivaassa näemme samassa asemassa sankareina ne, jotka Jumalalle uskollisina johtivat kansaa, kuin ne, jotka Jumalalle uskollisina olivat valmiita hylkäämään kotinsa, kärsimään pilkkaa ja puutetta, sekä ne, jotka olivat valmiita puhumaan ja toimimaan, vaikka se maksoi heidän henkensä.
Meillä on lukuisia esikuvia siitä, miten Jumala voi tehdä tavallisten ihmisten kautta suuria tekoja. Meillä on myös lukemattomia esikuvia siitä, kuinka elää uskollisesti ja luottaa Jumalaan silloinkin, kun hän ei tee suuria ihmeitä, vaan sallii vaikeuksien kohdata. Molemmilla joukoilla oli sama toivo: luottamus Jumalaan, katse tulevaan maailmaan ja siihen pelastukseen, joka meille on varattu.
Elli