”Kun siis meillä on todistajien kokonainen pilvi” on kannustava sanoma. Ne, jotka ovat päässeet perille ja selvinneet kiusauksista, ovat ikään kuin nyt kannustamassa meitä, jotta mekin pääsisimme maaliin. En tahdo luovuttaa kaikkien näiden esikuvien edessä.
Ohjausta ja kuritusta on monenlaista. Vanhemmat voivat joskus antaa lapsen kohdata vaikeuksia puuttumatta suoraan, jotta lapselle kehittyisi sinnikkyyttä, rohkeutta ja kykyä selvitä tilanteista. He voivat myös määrätä tekemään asioita, joista lapsi ei pidä – kuten käymään hammaslääkärissä, tekemään läksyt tai siivoamaan huoneensa. Nämä ovat lapsen parhaaksi, vaikka hän ei itse aina ymmärrä niiden merkitystä.
Jos taas lapsi rikkoo ohjeita – esimerkiksi lyö sisarustaan, valehtelee tai tekee jotain vaarallista – hän saa rangaistuksen ja ohjausta toimia oikein. Vanhempi, joka ei välitä siitä, pärjääkö lapsi, käykö hän lääkärissä tai satuttaako hän muita, toimii laiminlyövästi. Silti suurin osa tällaisesta ohjauksesta tuntuu ikävältä silloin, kun sen itse kokee.
Samalla tavoin Jumala tahtoo, että kasvamme ja opimme. Siksi hän myös ohjaa meitä joskus tavoilla, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä. Se ei ole outoa. Hän ei kuitenkaan koskaan jätä meitä yksin, vaan on Henkensä kautta lohduttamassa ja tukemassa meitä myös vaikeissa tilanteissa.
Tänä päivänä näemme, kuinka kaikki luotu voi järkkyä. Rauha, jota on rakennettu pitkään, valtioiden ja talouden vakaus, terveytemme ja tulevaisuutemme – kaikki nämä voivat horjua. Välillä jopa maa järkkyy konkreettisesti pommien, sodan tai maanjäristysten seurauksena.
Tämä järkkyminen tekee tilaa valtakunnalle, joka ei järky ja joka pysyy ikuisesti paikallaan.
Elli