Onko Daavidin sotureilla ja Pietarin ajatuksilla mitään yhteistä? Daavidin soturit taistelivat Daavidin valtaistuimen ja Israelin kansan puolesta. He olivat valmiita kärsimään ja laittamaan henkensä alttiiksi maansa ja hallitsijansa puolesta. Sitä, tekivätkö he tämän pakon edessä vai vapaaehtoisesti, ei kerrota. Sitäkään, oliko kyse hyökkäys- vai puolustussodasta, ei kerrota. Tässä kohdassa esitellään sankaritekoja, mutta ei mainita millään tavoin sodan mielettömyyttä, seurauksia ja kärsimyksiä.
Ihmiskunnan historia on valitettavasti paljolti sotien historiaa. Kuten hyvin tiedämme, tälläkin hetkellä soditaan ympäri maailmaa. Jostakin luin, että maailmassa on parhaillaan menossa noin 130 aseellista konfliktia. Ihmisten näyttää olevan todella vaikea elää rauhassa keskenään. Asioista ollaan montaa mieltä, ja pahimmillaan erimielisyyksiä aletaan ratkoa aseiden ja väkivallan avulla. Surullista, niin surullista…
Kun tätä ajattelee, niin Pietarin sanat, jotka vaikuttavat aluksi aika raskailta, alkavatkin elää uudella tavalla. Ymmärtääkseni ihmisten elämään kaikkialla liittyy enemmän tai vähemmän kipu, kärsimys ja kuolema. Niillä on erilaisia ilmenemismuotoja, mutta yksikään ihminen ei voi niiltä kokonaan välttyä eikä pääse niitä pakoon. Pietarin ajatus osallisuudesta Kristuksen kärsimyksistä (jae 13) alkaakin tuntua lohdulliselta, kun miettii, minkä vuoksi Jeesus kärsi. Hän julisti Jumalan valtakuntaa, opetti, kohtasi ihmisiä, rukoili, paransi ja teki hyvää. Tähän meitäkin kutsutaan. Pietari mainitsee tekstissä erilaisia työkaluja, joita voimme käyttää: rukous, rakkaus, vieraanvaraisuus, armolahjoilla palveleminen, ilo, riemu ja Jumalan Henki.
Herra Jeesus, varusta meidät lahjoillasi, että voimme kohdata tämän maailman hädän ja kärsimykset osallisina sinun kärsimyksistäsi tehden hyvää (1. Piet. 4:19)!
Pekka