Kun olin nuori, niin kuulin opetusta siitä, että Saban kuningatar oli etiopialainen. Nykyään ilmeisesti ollaan sitä mieltä, että Saba sijaitsi nykyisen Jemenin alueella. Se oli tärkeiden kauppareittien varrella ja se kenties selittää ne tuotteet, jotka kuningatar toi Salomolle. Minusta on mielenkiintoista, että kuningatar nimenomaan halusi tavata Salomon hänen viisautensa vuoksi. Ehkäpä viisaus on harvinaisempaa kuin vaikkapa rikkaus.
Tämä saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta en ole kovin vaikuttunut Salomon viisaudesta. Niin sanottu Salomon tuomio tuntui kyllä lähes yli-inhimilliseltä, kun kuulin sen ensimmäisen kerran lapsena, mutta vastaavia psykologisia pelejä kaikki vanhemmat sortuvat pelaamaan lastensa kanssa silloin tällöin. Tässä luvussa viisaus tulkitaan kyvyksi selittää arvoituksia. Se on siis enemmän yleistä älykkyyttä kuin todellista taitoa elää oikein. Ihminen, jolla on tällaista viisautta, voi tehdä vaikutuksen muihin ja samaan aikaan elää todella tyhmästi. Tämä näkyi myöhemmin Salomon elämässä selvästi. Tässä luvussa hän on kuitenkin vielä huipulla ja tavallaan oman valtakuntansa tärkein brändi.
Tämän luvun äärellä jouduin miettimään pitkään sen opetuksia. Onko Salomo esikuva hyvässä vai pahassa, vai molemmissa? Tutkin tätä asiaa ja huomasin, että tämä kysymys jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä hän on esikuva nöyrien rukoustensa ja temppelin rakentamisen vuoksi. Toiset taas arvostelevat häntä huikentelevaisesta elämästä ja esimerkiksi siitä, että hänellä oli useita vaimoja, joiden omat tavat ja uskomukset saivat Salomon horjumaan Jumalan palvelemisesta. Itse kallistun kuitenkin ajattelemaan niin, että minun tehtäväni ei ole jakaa ihmisiä vuohiin ja lampaisiin. Salomo oli hyvin inhimillinen ja hänen elämässään oli hyviä ja huonoja asioita. Siksi hänen elämänsä toimii sekä esikuvana, että varoituksena.
Tässä luvussa puidaan vielä edellisessä luvussa tapahtunutta halvaantuneen miehen parantamistapausta. Jeesusten veljiä tuntuu kiusaavan se, että Jeesus ei tehnyt sitä ja vastaavia ihmeitä julkisesti vaan usein yksityisesti. He halusivat kai mainetta itselleenkin. Tulkitsen tämän niin, että veljet kyllä tiesivät Jeesus pystyvän tekemään isoja tekoja. Miksi sitten luvussa sanotaan, että hänen veljensäkään eivät uskoneet häneen?
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Usko yliluonnolliseen ei ole sama asia kuin usko Jeesukseen. Ei, vaikka yliluonnolliset asiat olisivat Jeesuksen tekemiä. Kyllähän fariseuksetkin uskoivat, että Jeesus oli parantanut halvaantuneen miehen, mutta silti he halusivat tappaa hänet. Usko Jeesukseen syntyy, kun vastaanotamme hänet. Jeesuksen omat sanat sanovat tämän parhaiten:
Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.”
Marko