Tässä luvussa profeetta toimii suunemilaisen naisen perheen parhaaksi nälänhädän uhatessa. Profeetta neuvoo naista perheineen muuttamaan ahdingon takia pois ja näin selviytymään. Setsemän vuoden kuluttua hän palaa ja vaatii omaa taloaan takaisin itselleen. Aiempi ylipääsemätön vaikeus, oman pojan kuolema ja sen myötä profeetalta avun saaminen pojan henkiin herättämiseksi, oli nyt vaikuttavana tekijänä, että nainen sai kotinsa takaisin. Näin jokin vanha vaikeus ja siitä selviytyminen voi siunata myöhemmissä elämän vaiheissa. Menneistä vaikeuksista ei kannata kantaa katkeruutta, voisi ehkä vain kysyä Jeesukselta, mihin me niitä yhdessä hyödynnämme.
Tämä luku sisältää ehkä salakirjoitusta seurakunnan suojelemiseksi. Valittu rouva voisi olla seurakunta. Rouvan lapsista mainitseminen peittäisi alleen seurakuntalaiset. Kuitenkin tekstissä on ihan selkeästi mainittu Jeesus ja Kristus ja Jumala. Sain vuosia sitten kirjeitä, joiden ei haluttu paljastavan lähetystyötä ja sen tekijöitä. Kirjeissä kaikki nämä sanat oli kirjoitettu peitellysti.
Ehkä Johanneksella oli syvin huoli eksytyksistä, joihin olisi ollut ilmeisen helppo sotkeutua. Rivien välistä luen, että eksyttäjien tavoitteena olisi ollut vallankäyttö. Arvelen, että ilmaisu jakeessa 10 ”älkää ottako häntä kotiinne älkääkä lausuko häntä tervetulleeksi” voisi viitata myös kotia laajempaan ajatukseen, ettei soopaa puhuvia päästettäisi seurakuntaan puhumaan ja opettamaan. Johannes kannusti seurakuntaa lujuuteen.
Kirje päättyy ”Valitun sisaren lapset lähettävät sinulle terveisiä! – lauseeseen. Tämä voisi tarkoittaa, että täällä on uskovia sisaria ja veljiä, jotka seisovat Herrassa ja rukouksin tukevat teitä. Tällaisia viestejä kannattaa lähetellä ystäville tai seurakunnille. Tarvitsemme jokainen rohkaisua elää uskossa ja tehdä valintoja Sanan mukaan. Kenelleköhän tänään voisimme lähettää rohkaisevan viestin.
Pirkko