Tässä luvussa on todellista juonittelua ja pitkäjänteistä vastarintaa. Atalja on niin vallanjanoinen, että menettäessään mahdollisuuden hallita poikansa kautta, hän päättää tuhota kruununprinssit ja vallan perijät, jotta voi itse jatkaa hallitsijana. Pieni poika kuitenkin saadaan pelastettua ja hän saa kasvaa Jumalan temppelissä. Se on hyvä paikka olla piilossa Ataljalta ja samalla oppia tuntemaan Jumalaa. Lopulta vallankumous toteutetaan ilman sotimista ja pohjoisvaltio eli Israel saa uuden hallitsijan. Alkaa ajanjakso, jolloin sekä Juudassa, että Israelissa on Herralle kuuliainen hallitsija.
Minulle tämä puhuu siitä, kuinka yksittäisten ihmisten teoista muodostuu Jumalan suunnitelma. Näillä tapahtumilla ei ole yhtä tai kahta sankaria, vaan lukuisia Jumalalle uskollisia ihmisiä. Naisia, miehiä, pappeja ja sotilasjohtajia, jotka tekivät kukin oman osansa. Sellaisia mekin voimme olla.
Ilmestyskirja on ihan omanlaisensa Raamatun kirja, joka avaa pienen ikkunan kolmiyhteiseen Jumalaan. Isä Jumala antoi Jeesukselle näyn siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Sitten tämä Jeesuksen näky välitettiin Johannekselle. Jeesus kuvataan kirjassa tulenhehkuisena hallitsijana, eri tavoin, kuin muissa Raamatun kirjoissa.
Johannes ei suunnitellut tätä kirjaa tai kirjoittanut tätä puhtaaksi, vaan ainoastaan kirjasi ylös. Ilmestyskirja on siis ikään kuin luentomuistiinpanot, joissa osa tekstistä on sanelusta ja osa on sitä, mitä Johannes näkee. Ilmestyskirjaa luetaan vähemmän kuin muita UT:n kirjoja, vaikka tässä on ainutlaatuinen siunaus: ”Autuas se, joka tämän toisille lukee, autuaat ne, jotka kuulevat nämä ennussanat ja ottavat varteen mitä tähän kirjoitettu.”
Jakeessa 10 Johannes kertoo, kuinka ”Herran päivänä” Henki valtasi hänet ja hän sai tämän näyn. David Pawson perusteli mielestäni uskottavasti, että Herran päivä ei tarkoittanut tuolloin sapattia eikä sunnuntaita, vaan oli kerran vuodessa oleva päivä, jolloin kaikkien Rooman valtakunnassa oli palvottava keisaria jumalana. Se oli siis erityinen koetuksen päivä kristityille, jolloin ne, jotka olivat uskollisia Jumalalle, saattoivat joutua maksamaan siitä hengellään.
Minua puhuttelee se, kuinka Johannes on vankina uskonsa tähden, mutta silti saa tehtäväksi välittää viestin niille, jotka ovat vainottuina. Johannes on maan päällä, mutta näkee ja kuulee taivaallisia. Jeesus, jonka Johannes tunsi maan päällä, näyttäytyy näyssä niin voimallisena, että Johannes vaipuu maahan kuin kuollut. Johanneksen ei tarvitse kuitenkaan pelätä. Jeesus on voittanut kuoleman ja hallitsee.
Mitä tämä sitten merkitsee meille? Tämä kirja on mielestäni kehotus nostaa katse kohti tulevaa. Kun saamme taivaallista näkökulmaa asioihin, ymmärrämme mikä elämässä on tärkeintä ja mistä emme voi tinkiä. Käytetään se vapaus mikä meillä (vielä) on uskovina!
Anna