Oman äitini puolen suvusta on olemassa sukupuu, joka ulottuu muistaakseni pari sataa vuotta taaksepäin. Aika lyhyeltä ajalta minulla on kontakti tähän sukupolvien ketjuun. Kun sukupuuta katselee, niin ajatukset kiinnittyy taakse päin siihen, missä omat juuret on ja minkälaista elämää omat esivanhemmat ovat eläneet.
Israelilaisilla oli tämä juurien näkökulma sukuluetteloissa vahvana ja sen myötä omaa identiteettiä rakennettiin: Olemme lähtöisin Aadamista, joka on lähtöisin Jumalasta (kts. 1.Aik.1:1). Israelilaisten sukupuussa oli kuitenkin myös katse tulevaisuuteen. Jumala oli antanut lupauksia tämän kansan esivanhemmille, jotka eivät olleet sukupuussa vielä tähän mennessä toteutuneet.
Uusi testamentti alkaa sukuluettelolla alkaen Abrahamista ja päättyen Jeesukseen, lupausten ultimaattiseen täyttymykseen.
Sukuluettelon nimiin kätkeytyy elämäntarinoita, jotka eivät ole aina niin ruusuisia. Esim. ”Daavidille syntyi Salomo, jonka äiti oli Urian vaimo” (jae 6) Tässä kerrotaan suoraan, että Daavid sai lapsen Urian vaimon kanssa eli toisen miehen vaimon kanssa. Olisihan tilanteen voinut ohittaa tai kertoa, että Daavidin vaimo Batseba synnytti Salomon. Tämäkin olisi ollut totta. Tässä taas esimerkki siitä, että Raamattu on rosoinen ja raatorehellinen kirja, joka ei väistä kerronnassa ”sankareidenkaan” töppäilyjä. Jeesuksen sukujuuret ei tee poikkeusta.
Ehkäpä tästä voimme tehdä johtopäätöksen, että mekin saamme olla rehellisiä myös töppäilyistä. Se ei ole este sille, että Jumala voi toimia ja käyttää. Ehkäpä ennemmin päinvastoin. Hän on Immanuel – Jumala meidän kanssamme meidän rosoisen elämän ja maailman keskellä.
Topi