2. Aik. 3, Matt. 25

2. Aik. 3
Raamatussa kuvataan temppeliä ja ilmestysmajaa useaan kertaan hyvin yksityiskohtaisesti. Temppelissä oli palmunlehviä ja granaattiomenoita ja kerubeja vartijoina – aivan kuten Eedenissä. Pysähdyin jälleen miettimään komeita pylväitä, jotka olivat mitä ilmeisimmin kansakunnan ylpeys. Boaz oli Salomon itsensä esi-isä, Jakim taas on Aikakirjoissa mainittu pappi (1.Aik.9:10). Voisivatko pylväiden nimet symboloida kuningassukua ja pappissukua?

Matt. 25

Syntiinlankeemuskertomuksessa Adam ja Eeva piiloutuivat, pakenivat puutarhan suojiin. Läpi Raamatun kohtaamme niitä, jotka piiloutuvat ja pakenevat Jumalan edestä. Yhden talentin saanut palvelija odottaa ankaraa isäntää, piilottaa talenttinsa ja pakenee vastuutaan.

Nämä Matteuksen evankeliumin kohdat ovat vaivanneet minua. Ne tekee mieli ohittaa, piilottaa seuraavan sivun taakse ja paeta seuraaviin, itselle selkeämpiin kohtiin. Pari vuotta sitten väsyin tähän ja etsiydyin kuuntelemaan Radioraamattupiiriä. Eero Junkkaala totesi kyseisessä jaksossa, että nämä kohdat tuntuvat meistä hankalilta, sillä ne laittavat kuulijan selkä seinää vasten – ja Jeesus tekee sen rakkaudessaan ja ihan tahallaan. Opetuslapset ja lukija ovat seuranneet Jeesusta nyt kolmen ja puolen vuoden opetustyön läpi, nähneet hänen toimintansa ja sen hedelmät. Nyt on aika sitä taustaa vasten tehdä selväksi se tosiasia, että lopussa on kaksi porukkaa, ja joka ikinen varmasti ymmärtää, kumpaan joukkoon haluaa kuulua. 

Minua Junkkaalan ajatus rauhoitti. Selkä seinää vasten tai vaikka päällä seisoen, tiedän kyllä kenen joukoissa haluan seistä. Toisaalta se auttoi ymmärtämään, miksi vertauksissa on morsiusneitoja, jotka eivät olleet oikein varustautuneet tehtäviinsä ja pelokas palvelija. He ovat seisseet liepeillä ja tulleet ikään kuin porukan mukana olematta kuitenkaan tietoisesti osallisia. Jeesus asettaa heidät ja meidät tässä tiukalle paikalle nyt, kun on aikaa tehdä valintoja, pohtia ja ottaa tietoisia askeleita. Jumala kutsuu meitä, meitä kaikkia jotka olemme vajavaisia ja virheellisiä, hengessämme köyhiä ja murheellisia, monessa epäluotettavia ja ailahtelevia: älkää piiloutuko, älkää paetko. Tulkaa minun luokseni, joka olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.

Tähän voi vastata esimerkiksi jotenkin näin:

Rakas Jumala, minä tahdon kuulua sinulle. Auta minua näkemään, mitä se tänään tarkoittaa.

Ada