Jumalan sanan nälkä, sellaiset sanat tulevat mieleen tästä luvusta. Miten se ilmeni? Kansa kuunteli opetusta monta tuntia, he lukivat tekstiä selittäen ja opettaen, sana kosketti heidät, se jätti heihin jälkensä. Miten on minun sanan nälkäni? Kosketa Herra sanallasi minua, anna sen tulla todeksi joka päiväisessä elämässä. Anna minulle sanan nälkä, halu lukea, tutkia ja oikeasti pysähtyä pohtimaan sinun sanojasi tänäänkin.
Paavalin sanat riitelijöille: “Saisitte hävetä!” kuvaavat hänen suoraan sanomisen tapaansa. Hän meni suoraan asiaan kuvaannollisesti läimäyttäen kämmenelle kasvoilla. Herätkää, älkää lähtekö riitelemään keskenänne. Teidän pitäisi nähdä toisenne veljinä. Älkää riistäkö toisianne, ratkaiskaa keskenään riitanne. Siinä on hyvä neuvo meillekin, toki lain mukaisia valitusteitä saa käyttää, mutta olisiko tilanteesta riippuen hyvä ottaa etäisyyttä ja jäädä mieluummin tappiolle kuin alkaa raskasta oikeusprosessia. Tilanteesta tietysti riippuu nämä asiat.
Paavali puhuu suoraan myös siitä kenenkaltaiset kuuluvat Jumalan valtakuntaan. Hän ei kiertele, vaan sanoo asiat suoraan. Koko kirjeen sävy on hyvin paimentava, ohjaava. Meidän yksilökeskeisessä yhteiskunnassa kirjeen elämää ohjaava sävy voi ahdistaa. Joku lukija voi kysyä, miksi Paavali on niin ahdasmielinen. Tällaisiakin tulkintoja on esitetty ja esitetään. Jos raamattu on minulle Jumalan sanaa, niin silloin haluan noudattaa sen antamia ohjeita. Uskon, että ohjeiden takana on kaikkivaltias rakastava Jumala, joka haluaa meille vain hyvää. Kaikkeahan en pysty noudattamaan, mutta Jumalan antamalla voimalla se on mahdollista. Kun uskon rakastavaan Jumalaan, niin uskon hänen antamien ohjeiden olevan meidän parhaaksi. Jumalan valtakunnassa on oikeastaan kyse Jumalan kunniasta. Paavali sanoo: tuottakaa ruumiillanne Jumalalle kunniaa.
Kaikki on luvallista. Olisiko helppoa, jos lause ei olisi jatkunut. Millainen seurakunta olisi silloin ollut Korinttissa tai millainen kristinusko olisi ollut alusta asti. Nyt näemme mitä kaikkea ”kaikki on luvallista” lause tuo kirkon elämään. Paavali kuitenkin jatkaa, en saa minkään itseäni hallita. Hän vielä kysyy ettekö te muka tiedä, ettette omista itseänne? Ruumiimmekin kuuluu Jumalalle, olemme Pyhän Hengen temppeli. Ruumiillakin tulee tuottaa kunniaa Jumalalle. Aika pysäyttäviä sanoja meille, jotka olemme tottuneet siihen, ettei meidän elämäämme kukaan saa puuttua. Jumalan valtakuntaan kuuluminen tuo rajoja, mutta ne ovat rakkauden rajoja. Näin uskon.
Mika