Miksi Jumala edes on kiinnostunut meistä tai meidän tekemisistämme? Me elämme vain hetken ja olemme kykenemättömiä hyvään tai auttamaan itseämme. Jobin ihmiskuva ei ole kovin ruusuinen, mutta ihmekös tuo, kun ottaa huomioon hänen tilanteensa.
Job kaipaa Jumalaa, joka olisi hänen puolellaan. Ei pitäisi kirjaa rikoksista, vaan olisi armollinen, eikä rankaisisi jokaisesta hairahduksesta. Job ei sitä sano tässä suoraan, mutta hänen mielestään siis Jumala on pikkumainen tyranni. On aika tavallista ajatella, että hoitaisi Jumalan hommat paremmin ja oikeudenmukaisemmin kuin Hän itse. Job ei ole näissä käsityksissään yksin ja siksi häntä kannattaakin kuunnella. Minä olen joskus ihmetellyt sitä, että jos ihmisellä on tällainen kuva Jumalasta, niin miksi hän silti vielä palvelee Häntä. Jobin vastaus on se, että hänellä ei ole muuta mahdollisuutta. Häneen verrattuna Jumala on niin ylivoimainen, että vastaan ei kannata pullikoida. Mutta kivaa se ei ole.
Jäin miettimään sitä, että monella nykyihmiselläkin on tällainen jumalakuva. Tai ehkä he eivät puhu Jumalasta, vaan epämääräisesti universumista, kohtalosta tai vain onnesta. Joka tapauksessa heillä on sellainen kokemus, että elämä on syvimmiltään seuraavan katastrofin odottelua. Tällaisen ihmiselle uutinen rakastavasta Jumalasta tekisi todella hyvää, mutta hänen on vaikea uskoa siihen. Se on hänen mielestään liian hyvää ollakseen totta.
Paavali aloittaa kirjeensä ylistämällä Jumalaa ja myös kehumalla Efesolaisia. Paavalilla oli paljon tuttuja seurakuntia ja hän ainakin omien sanojensa mukaan rukoili ja kiitti niiden kaikkien puolesta. Hänen rukoushetkensä olivat varmaan aika pitkiä!
Olen tainnut useaan otteeseen kertoa, että nuorempana nämä sanat olivat minulle vaikeita: ”Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. ” Tulkitsin tämän lauseen niin, että Jumalan yhteyteen pääsee vain sellaiset jotka Jumala on valinnut. Jumalan valinnan taas tunnistaa siitä, että ihminen on pyhä ja nuhteeton. Ja koska minä olen kaikkea muuta kuin nuhteeton, pyhästä puhumattakaan, niin siitä seuraa johdonmukaisesti että Jumala ei ole minua valinnut ja olen siis ulkopuolinen. Aika synkkä johtopäätös näin valoisesta tekstistä!
Minun olisi kannattanut lukea vähän tarkemmin mitä tässä luvussa sanotaan. Nuhteettomuus ei johdu synnittömyydestä, vaan siitä että ”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme.” Se on siis lahjaa. Ja mitä tulee valintaan, niin sitäkin kannattaa katsoa toisesta suunnasta. Jos uskomme perustuu siihen, että Jumala on päättänyt olla meidän puolellamme, niin se on aika vahvalla pohjalla.
Paavalin kirjeen iloinen, suorastaan haltioitunut sävy on aikamoisessa ristiriidassa Jobin kirjan kanssa. Itse ajattelen, että voidaksemme iloita Paavalin tavoin, meidän täytyy uskaltaa Jobin kanssa kysyä vaikeita kysymyksiä. Jos emme uskalla ottaa selvää siitä, että haluaako Jumala oikeasti meille hyvää ja onko Hän itse hyvä, niin elämästä puuttuu aika paljon iloa ja toivoa.
Marko