Jobin “ystävät” ovat aiemmin puheissaan toistaneet samaa asiaa, että Job kärsii, koska on paha. Nyt ei enää mennä henkilökohtaisuuksiin, vaan keskitytään Jumalan suuruuden kuvaamiseen ja kaikkien ihmisten pahuuden toteamiseen. Se onkin ihan niin “sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room 3:23).
Täytyi ihan käydä Jobin kirjan alussa tarkastamassa, miten tämä kärsimys lähti liikkeelle. Siellä Jumala kertoi oman ajatuksensa Jobista:”Herra kysyi: »Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa. Yhä vain hän on pysynyt nuhteettomana, vaikka sinä olet yllyttänyt minut syöksemään onnettomuuteen hänet, viattoman miehen.» (Job 2:3)
Jobiahan ei rangaistu mistään synnistä, vaan kärsimyksen ja koettelemuksen tarkoituksena oli selvittää, rakastiko ja kunnioittiko Job Jumalaa Hänen itsensä vuoksi, vai oliko syynä se, että Jumala oli siunannut häntä kaikessa, mihin hän on ryhtynyt.
Meillä on suuri syy rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa, koska olemme saaneet Häneltä suuren siunauksen, Jeesuksen ja lahjavanhurskauden. “mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi” (Room 3:24).
Sapatti tarkoittaa viikoittaista lepo- ja pyhäpäivää, joka juutalaisuudessa alkaa perjantaina auringon laskiessa ja päättyy lauantain auringonlaskuun. Silloin vältetään kaikenlaista työtä, kuten tulen sytyttämistä, rahan käyttöä ja matkustamista. Päivään kuuluu perheen yhteinen ateria ja käynti synagogassa. Sapatin pyhittäminen lepopäiväksi kuuluu kymmenen käskyn lakiin eli on 4. käsky (Wikipedia).
Jeesuksella oli valta antaa sapatille uusi merkitys:”Ihmisen Poika on sapatin herra.” Se ei saa olla tekemisen ja olemisen kyttäämistä, vaan sapatti on tarkoitettu ihmisen parhaaksi ja hyvän tekemiseen, eivätkä sen säännöt saa mennä lähimmäisenrakkauden edelle. Tässä on itselleni todella kilvoittelemisen paikka. Suorittaja- minä suorittaa elämää päivästä päivään ja viikosta viikkoon, vaikka vaihtoehtojakin olisi olemassa.
Jumalan valtakunta tuli näkyväksi Jeesusta seuratessa. Hän valitsi rukousyön jälkeen 12 apostolia, joita hän tulisi valmentamaan opetuslasten tekijöiksi. Nyt nämä miehet näkivät miten Jeesuksesta lähti voimaa, joka paransi sairaat ja pahojen henkien riivaamat. Apostolit oppivat lisää Valtakunnasta Jeesuksen opettaessa köyhyydestä ja vihamiesten rakastamisesta. Jeesus lohdutti heitä sillä, että vaikka he nyt ovat köyhiä, nälissään ja vainotut Jeesuksen tähden, nykyinen kärsimys kääntyy iloksi Jumalan luona.
Sitten Jeesus esittelee maailmanlaajuisesti tunnetun “kultaisen säännön”, joka on keskeinen ohje lähimmäisenrakkauteen ohjaavassa etiikassa. ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille” (31). Sääntö on voimassa myös vihamiesten kanssa, joita pitää rakastaa ja siunata. On helppoa rakastaa niitä, jotka antavat vastarakkautta, mutta se ei ole Jeesuksen mielestä kiitettävää. “Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille” (35). Rakastamiseen kuuluu myös valmius armahtaa tuomitsemisen sijaan.
Kaksi viimeistä vertausta kertoo siitä, mitä usko Jeesukseen voi ja ehkä myös tulisi saada aikaan ihmisen elämässä. “Hedelmästään puu tunnetaan”. Tämä kasvu toteutuu silloin, kun elämä rakennetaan kestävälle perustukselle, kalliolle. “Minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan” (47).
Juha