Job vastaa ystävälleen Bildadille vähän ilkikurisesti haluten varmaan kertoa, että eipä hänen sanansa paljoa auta ja lohduta tässä tilanteessa. Job tietää itsekin, miten mahtava Jumala on, ja miten ihmisen on mahdotonta käsittää tätä muuta kuin ehkä aavistuksen tai kuiskauksen verran.
Jeesus opettaa elämänsä ja puheittensa kautta lisää Jumalan valtakunnasta, joka on tulossa. Jeesus ei katso taustaan, vaan on valmis auttamaan niitä, jotka hänen luokseen ovat valmiita tulemaan ja tarvitsevat apua.
Roomalainen “komppanianpäällikkö” oli kuullut Jeesuksesta ja pyysi Jeesusta parantamaan palvelijansa. Hän rakasti juutalaisia ja olipa myös rakennuttanut heille synagogan. Jeesus halusi myös auttaa häntä, vaikka hän oli Rooman miehityshallinnon edustaja. Mies oli kuullut Jeesuksesta ja uskoi Jeesukseen sekä Hänen sanojensa auktoriteettiin, ja niinpä palvelija parani ilman fyysistä kohtaamista eikä Jeesuksen käskyä paranemisestakaan ole edes mainittu. “Tällaista uskoa en ole tavannut edes israelin kansan keskuudessa” (9).
Seuraavassa kaupungissa Jeesus näytti, että hänen voimansa ja valtansa ulottui kuoleman yli. Jeesus kohtasi surusaaton, jossa kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa. Tämä tarkoitti leskiäidille tuohon aikaan surun lisäksi myös turvattomuutta ja köyhyyttä. Jeesuksen kävi naista sääliksi, ja hän herätti nuorukaisen kuolleista:”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse! (14). Tässä oli erikoista se, että kukaan ei edes pyytänyt apua, vaan Jumalan rakkaus (”Herran kävi häntä sääliksi”) tätä naista ja poikaa kohtaan tuli näin tekojen kautta todeksi.
Johannes Kastajalle nämä tapahtumat ja monet muut tulivat tutuksi hänen opetuslastensa kautta. Hän oli jo vankilassa ja varmaan huolissaan ja epätietoinen missä mennään ja lähetti opetuslapset kysymään: “Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta”?(19). Jeesus teki juuri sillä hetkellä monia ihmetekoja opetuslasten edessä ja lähetti Johannekselle epäsuoran vastauksen, jonka Johannes varmaan ymmärsi. Siinä Jeesus viittasi profeetta Jesajan Messiasennustuksiin, ja kertoi siis itsestään.
Luvun viimeinen kertomus opettaa tärkeimmästä asiasta eli syntien sovituksesta, anteeksiannosta ja armosta, jotka Jeesus toi tullessaan meille lahjaksi. Kun Jeesus oli tullut vieraaksi Simonin kotiin, tuli syntinen nainen myös sinne. Niinpä Jeesus käytti tilaisuutta hyväksi ja antoi Simonille soveltavan oppitunnin siitä, mitä syntien anteeksisaamisen kokemus voi saada aikaan. Se on sydämen kiitosta, parhaan antamista ja vastarakkautta. “Niinpä minä sanon sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.”
Uskon, että Jeesus haluaisi myös meille kaikille sanoa nämä samat sanat mitkä hän sanoi naiselle:”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi” (47). “Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa” (50). Voi jospa tämä voisi täyttää sydämeni entistä enemmän ilolla ja kiitoksella!
Juha