Tässä luvussa Job sanoo, että on nyt kohdannut Jumalan. Ajattelen, että hänen epätoivoiset puheensa ja Jumalan haastaminen nousivat epätoivosta. Pääsyy epätoivoon ei ehkä ollut sairauden kourissa ja hylättynä oleminen tai edes läheisten kuolema, vaan ettei hänellä ollut yhteyttä Jumalaan. Kun Jumala vastasi, yhteys palasi, eikä kärsimyksen syy ollut enää niin tärkeää. Pääasia oli, että Jumala kuuli ja vastasi. Job katui puheitaan, kun ymmärsi, että kaikki on Jumalan vallassa, eikä mikään ole hänelle mahdotonta.
Seuraavaksi Jumala puhuttaa Jobin ystäviä, missä yhteydessä tulee esille myös, että Job oli puhunut totuuden mukaisesti. Minä olen parikymmentä vuotta etsinyt vastausta siihen, miksi Elihua ei mainita lainkaan. Jumala ei aiemmissa luvuissa vastannut Elihun puheeseen, kuten muille. Jumala ei tässäkään edes mainitse Elihua. Missään ei sanota hänen olleen oikeassa, mutta häntä ei myöskään vaadita tilille. Joitain selityksiä olen kuullut. Yhden selityksen mukaan Elihun puhe oli yhdentekevä. Hän oli nuori, eikä tiennyt mistä puhui joten hänet jätetään huomiotta. En kuitenkaan usko asian olevan niin. Jos jollakulla on vastaus, kuuntelen mielellään.
Kolme ystävää uhraavat polttouhrit ja Job rukoilee heidän puolestaan. He saavat anteeksi. Minusta on upeaa, kuinka Jumala kääntää Jobin kohtalon vasta, kun tämä on rukoillut ystäviensä puolesta. Rukous osoitti, ettei Job kanna kaunaa. Job antoi anteeksi, jolloin Jumala saattoi siunata Jobia. Tämä on meille hyvä esikuva siitä, kuinka anteeksi antaminen tuo mukanaan siunauksen.
Kirjan loppuosassa näkyy sama runous- / kaunokirjallinen tyyli kuin alussa. Sanomaa ei ole vähennetty, eikä varmasti totuusarvoakaan, mutta käytännön elämän yksityiskohtien osalta kuvaus on yksinkertaistettu ja muistuttaa mielestäni satukirjan lopetusta. Kuulin Jobin kirjaa verrattavan tosi elämän tapahtumista kirjoitettuun näytelmään, jossa kirjalliset ja dialogiset tehokeinot vahvistavat todellisten tapahtumien taustalla olevaa alkuperäistä sanomaa. Joka tapauksessa uskon tapahtumien olevan totta, vaikka yksityiskohtia olisikin siloteltu.
Jumala siis siunasi Jobia maan päällä uskomattomalla tavalla. Mies, joka oli kironnut päivää jona syntyi, sai uudelleen iloita elämästä. Uskon, että noiden kokemusten jälkeen Job oli erityisen viisas mies, jota kuunneltiin laajasti ja jolla oli vaikutusvaltaa. Sekä Jobin elämä, että puheet ovat todistaneet Jumalasta sekä hänen elinaikanaa, että tähän päivään asti.
Viaton tuomitaan
Tämän luvun äärelle on mahdotonta pysähtyä ilman kyyneleitä. Jeesus joka oli sisimmältään hyvä ja elänyt synnittömän elämän, joutui kokemaan kidutusta ihmisten käsissä. Jae toisensa jälkeen toistuu ajatus siitä, että Jeesus on, ei vaan syytön, vaan viaton.
Minua pysäytti kohta, jossa Jeesus sanoo naisille, ettei pitäisi surra häntä vaan itseään (jakeet 28-31). Ehkä varoitus liittyi Jeesuksen kuoleman jälkeisiin tapahtumiin ja sortoon Jerusalemissa (mm. temppelin tuho 70 jKr). Jos viaton kärsi näin, mitä seurauksia tulee kapinoivalle ja syntiselle kansalle, joka oli tuominnut Jeesuksen. Toisaalta sanat voivat viitata tuomion päivään. Jeesuksen kohtalo ei ollut kauhea siinä mielessä, että hän nousisi kuolleista hallitsemaan. Niiden kohtalo taas on kauhea, jotka joutuvat kadotukseen.
Päivän molemmissa Raamatunpaikoissa näkyy Jumalan yliluonnollinen suunnitelma ja voima. Molemmissa viaton kärsii ja rukoilee kanssaihmisten puolesta. Molemmissa kärsimyksissä on onnellinen loppu. Meillekin on kaikista haasteista riippumatta tarjolla ikuinen onnellinen elämä, kun vain pysymme Jumalan yhteydessä.
Siunausta päivääsi!
Anna