Sananlaskuissa tieto rinnastetaan Jumalan tuntemiseen. Tämä näkyy mm. jakeista 7 ja 29. Olen lähiviikkoina pohtinut, kuinka vahvasti ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa myös hengellisiin näkemyksiimme. Tulkitsemme ja suhteutamme asioita ympäröivän kulttuurin mukaan. Kuitenkin Raamatussa on ikuisia totuuksia, jotka eivät muutu. Siksi myös Sananlaskujen kirjakin on edelleen ajankohtainen.
Sain hyvän ohjeen sananlaskujen tulkintaan. Sen mukaan sananlaskut ovat yleisiä totuuksia, eivät lupauksia ja siksi niiden tulkintaan ja käyttämiseen tarvitaan viisautta tunnistaa, mikä totuus sopii kuhunkin hetkeen. Hyvä esimerkki on tämän luvun lopussa oleva lause: ”Joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa.” Tämä ei tarkoita, että jos tapahtuu pahaa, et ole kuullut Jumalaa / viisautta. Sen sijaan tämän lauseen totuutta on hyvä katsoa esim. Jobin kirjasta käsin. On totta, että usein kärsimys johtuu omasta toiminnasta. Ei kuitenkaan aina ja kaikki kärsimys. Myös oikeamielinen kärsii, mutta sitä ei tarvitse pelätä, sillä Jumala ei koskaan hylkää häntä.
Niin kuin on kirjoitettu
Tämä on todella innostava lopetus evankeliumille. Luvussa toistuu moneen kertaan ajatus siitä, että vanhan testamentin profetiat toteutuivat siinä, että Jeesus kärsi ja nousi kuolleista. Olisi ollut ihanaa kuulla Jeesuksen opetus aiheesta. Alla on tiivistettynä joitain kohtia, jotka Jeesuskin on saattanut mainita.
- Pääsiäislammas: 2. Mooseksen kirjan mukainen pääsiäiskaritsa, jonka veri pelastas esikoiset Egyptissä, ennakoi Jeesuksen uhrikuolemaa ”Jumalan karitsana”.
- Käärme erämaassa: 4. Mooseksen kirjan vaskikäärme, johon katsominen pelasti ne, joita käärme oli purrut, kuvasi Jeesuksen ristille nostamista (Joh. 3:14).
- Profeetta joka on Mooseksen kaltainen: 5. Mooseksen kirja (5. Moos. 18:18) lupasi profeetan, jota kansan oli kuultava – ja Jeesus oli uusi, paljon merkittävämpi välimies.
- Jesaja (luku 53): Kärsivä Herran palvelija, jota ”haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden” ja joka vaikeni, kuin teuraaksi vietävä karitsa.
- Sakarja (luku 9 & 12): Kuninkaan saapuminen aasilla ratsastaen, sekä profetia siitä, että he ”katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet”.
- Miika (luku 5): Ennustus Messiaan syntymästä Beetlehemissä.
- Psalmi 22: Kuvaa lähes sanasta sanaan ristiinnaulitsemisen yksityiskohtia: ”Käteni ja jalkani ovat runnellut” ja he ”heittävät puvustani arpaa”.
- Psalmi 16: Ennustaa, ettei Jumala jätä pyhäänsä Tuonelaan eikä anna hänen nähdä kuolemaa – mikä liittyy suoraan ylösnousemukseen.
Se, että Jeesus näytti haavat käsissään ja jaloissaan ja sitten söi, osoitti opetuslapsille profetioiden käyneen toteen. Ajattelen, että ne näyttivät todeksi ruumiin ylösnousemuksen. Jeesus ei ollut vain henki, vaan todella läsnä ja käsin kosketeltavissa.
Poistuessaan Jeesus siunasi seuraajiaan. He eivät olleet vielä saaneet Pyhää Henkeä, mutta Jeesuksen mentyä he olivat riemuissaan ja ylistivät Jumalaa. Mekin saamme iloita. Olen kuitenkin huomannut, että uskosta ja sovituksesta on minulle hiljalleen tullut itsestään selvyys. Onkin ihana tavata ihmisiä, joille usko on tuore asia. Silloin evankeliumin raikkaus tarttuu ja itsekin alkaa taas innostua.
Anna