”Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan.”
”Veljesrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne. Tehän rakastatte kaikkia uskonveljiä koko Makedoniassa. Mutta me kehotamme teitä, veljet, pyrkimään yhä parempaan.”
Paavali toistaa ajatusta, vaikka antaa ymmärtää, että tessalonikalaiset olivat monessa asiassa esimerkillisiä kristittyjä. Tessalonikalaiset olivat tulleet kristityiksi ympäristöstä, jonka arvot ja elämäntavat olivat monilta osin ristiriidassa kristillisen opetuksen kanssa. Vainojen ja vastustuksen keskellä eläminen on edellyttänyt niin vahvaa ja syvää juurtumista uskoon ja Kristukseen, etteivät olosuhteet saisi näistä luopumaan. Meidänkin nyky-ympäristössämme on paljon tällaisia ristiriitoja, vastustustakin. Voiko olla, että jonain päivänä meidänkin tulee olla valmiita kohtaamaan ja kestämään myös vainoja? Tälläkin hetkellä tämä on todellisuutta monille kristityille.
Niinkuin eilisessäkin tekstissä tuli käytyä läpi, on meidän kristittyinä syytä olla valveilla omassa uskossamme ja suhteessa Kristukseen. Kristillinen elämä ei ole vain kääntymyshetki tai tietyn moraalisen tason saavuttaminen, vaan jatkuvaa muuttumista Kristuksen kaltaiseksi. Paavali myös kehottaa toisessa kirjeessään korinttolaisille, luvussa 13, jokaista koettelemaan ja tutkimaan itseään, onko todella uskossa. Korintin ja Tessalonikan seurakunnat olivat molemmat verrattain nuoria, mutta voiko tämä tutkiminen silti olla välillä tarpeen myös kokeneemmalle kristitylle?
Näiden jakeiden väliin jää puhutteleva osuus. Paavali kehottaa erityisesti karttamaan haureutta, seksuaalista moraalittomuutta. Tämä osa-alue on varmasti yksi vahvimmista houkutuksista ihmiselle. Varsinkin nykyajassa, missä erilaisten laitteiden kautta meillä on virtuaalimaailmassa pääsy helposti ja välittömästi mihin vain, ja missä mediassa ja kulttuurissa näkyy paljon ja avoimesti kaikkea sellaista, mikä ei ole millään tavalla ihmiselle hyväksi. Paavalin rohkaisut ja kehoitukset todella ovat näiltä kaikilta osin myös meille täysin ajankohtaisia.
”Pitäkää kunnia-asiananne, että elätte rauhallisesti, hoidatte omat asianne ja ansaitsette toimeentulonne kättenne työllä, niin kuin olemme käskeneet. Näin te elätte ulkopuolistenkin mielestä nuhteettomasti ettekä tarvitse kenenkään apua.”
Paavalin ohje elää rauhallisesti, hoitaa omia asioitaan ja tehdä työtä hankkiakseen oman toimeentulonsa korostavat tavallisen työn arvokkuutta sekä omavaraisuuden ja ulkopuolisten keskuudessa nautitun hyvän maineen merkitystä. Näin toimien kristittyä ja seurakuntaa on hankala myöskään ulkopuolelta haastaa elämäntavoistaan. On tietysti tilanteita, joissa ihminen joutuu syystä tai toisesta olemaan tekemättä töitä ja näin toisten tuen varassa. Tässä korostuu seurakunnan merkitys ja huolenpito. On kuitenkin eri asia, jos työhön kykenevä päättäisi, tai jopa Kohtaamispaikkana päättäisimme kaikki yhdessä, ettemme kukaan tekisi mitään töitä ja näin ansaitsisi omaa elantoamme, vaikka meillä olisikin siihen mahdollisuus. 2 Tes. 3:10 Paavali sanoo hyvinkin suoraan: ”jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä”. Tässä voisi toteutua päivän vanhan testamentin sana ”Laiska toivoo mutta ei saa, ahkera syö itsensä kylläiseksi”. Tämä ei myöskään välttämättä näyttäisi hyvältä ulospäin. Paavalilla oli selkeä viesti. Lisäksi meillä jäisi paljon Jumalan työtä tekemättä niiden ihmisten parissa, joiden yhteyteen meitä on myös monissa työyhteisöissä johdatettu.
Lopuksi Paavali vielä muistuttaa, että uskovien ei tarvitse surra kuolemaa samalla tavalla kuin ihmisten, joilla ei ole toivoa. Vainojen keskellä elänyt seurakunta sai varmasti tuta tämän puolen kristityn vaelluksesta elävästi ja tarvitsivatkin tässä suhteessa rohkaisua. Kristityn kohdalla kuolemaa kuvataan nukkumiseksi – kunnes Kristus viimeisenä päivänä herättää.
Onneksi Pyhä Henki on tämän kaiken keskellä meidän kanssamme, vahvistaa meitä ja rukoilee meidän puolestamme. Kenenkään ei tarvitse olla yksin.
Elias