Tekijä: Elias Numminen

Sananl. 16

Ihminen voi suunnitella omia askeleitaan ja pyrkimyksiään, mutta viime kädessä Jumala ohjaa niiden toteutumista (jakeet 1-3, 9). Voin jättää suunnitelmani Herran haltuun ja luottaa hänen johdatukseensa. Tämä ei tarkoita suunnittelemisesta luopumista, vaan nöyryyttä sen tunnustamisessa, ettei ihminen itse hallitse kaikkea eikä aina näe, mikä hänelle on parasta. Mielestäni tässä voisi verrata lapsen ja aikuisen välistä suhdetta ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Lapsi tarvitsee aikuisen ohjausta, koska hän ei vielä täysin ymmärrä, mikä hänelle on parhaaksi. Samalla tavoin meidän on vaikea edes kuvitella, kuinka rajallinen oma näkökulmamme on verrattuna siihen, mitä Jumala näkee ja ymmärtää. Ymmärrettävästi Jumalan vastaus rukoukseemme voi olla myös ei. Hän voi myös toisaalta ohjata meitä yllättävään, lähtökohtaisen odottaman vastaiseen suuntaan.

Ja mitäpä voimme tehdä, jos itse Jumala päättää toimia tavalla, jota emme ymmärrä tai osanneet odottaa? Jae 33: ”Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra” . Viisautta lienee toimia omassa tehtävässämme uskollisesti ja kuuliaisesti Jumalaa kohtaan, mutta jättää asioiden lopputulos hänen haltuunsa.

Ehkä yksi viisauden tärkeimmistä opetuksista onkin se, ettei minun tarvitse täysin ymmärtää, miksi tai miten Jumala toimii voidakseni luottaa häneen. Voin luottaa siihen, että hän toimii aina oikeudenmukaisesti ja oman hyvän tahtonsa mukaisesti. Minun ei siis tarvitse kantaa huolta siitä, että jokin Jumalan päätös olisi väärä, vaikka en itse sitä ymmärtäisi. Aivan kuten lapsi voi luottaa vanhempansa viisauteen ja hyvyyteen silloinkin, kun ei itse ymmärrä tämän ratkaisuja, voimme vielä suuremmalla syyllä luottaa hyvään Jumalaan.

Tein tämän kirjoituksen valmiiksi eilen myöhään illalla. Olin kuitenkin jo aiemmin luonnostellut tähän ajatuksia myös jakeesta 32, mitkä jäivät lopullisen kirjoituksen ulkopuolelle. Jätin tämän hienosäätämättä kuitenkin tähän alapuolelle. Jotenkin tuli intuitio että parempi tällä kertaa näin.

jae 32 -> ehdottomia suosikkeja, jossa myös itsellä ollut paljon opittavaa. Jeesuksenkaan toimintaa ei ajanut sankarivietti ja uroteot. Jumalan valtakunnan voima saattoi näkyä köyhien, hiljaisten, sairaiden ja sorrettujen keskuudessa. Mikä hinta saattaa olla nopeilla ja näyttävillä ”sankari”teoilla ja mitä voidaan taas hiljaisuudessa saavuttaa sävyisyydellä ja maltilla. Voittamalla voi myös hävitä.

2 Tess. 2

Ensimmäisen kirjeen puolella Paavali kehotti tessalonikalaisia elämään jatkuvasti valmiina Kristuksen paluuseen. Tähän liittyen totesin, että hengellinen valvominen ei kuitenkaan tarkoita lopun aikojen tapahtumien jatkuvaa tarkkailua tai spekulointia, vaan uskollista kristillistä elämää ja valveutuneisuutta omassa uskossa. Tässä kohdin voisi lainata kuuluisaa virkettä: Jos maailmanloppu tulisi huomenna, tänään istuttaisin omenapuun. Tessalonikalaisille on saattanut käydä sama, mikä tänäkin päivänä helposti monille, kun joku ottaa puheeksi Herran päivän odotuksen ja Jeesuksen paluun sekä hieman analysoi sitä, mitä maailmassa ympärillämme tapahtuu. Lopun aikojen odotus ja siihen varautuminen on saattanut mennä yli. Paavali joutuikin tämän vuoksi selventämään tessalonikalaisille, mitä konkreettista tapahtuisi vielä ennen tuota päivää ja sen, että pahan voimat jo vaikuttavat maailmassa.

Oli tuo päivä sitten lähellä tai ei niin lähellä, oli se sitten 10 vuoden tai 200 vuoden päästä, tai joskus muulloin, niin vaikuttaisiko se elämääni ja valintoihini Jeesuksen seuraajana? Paavali muistuttaa ensimmäisessä kirjeessään, ettei meidän tarvitse tietää aikamääreistä. Jumala tietää ja se riittää. Sen sijaan meidän tehtävämme on pysyä uskollisina ja juurtua lujasti Kristukseen. On toki hyvä ymmärtää, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu, ja tuntea myös se, mitä Jeesus itse opetti ajoista ja aikojen merkeistä. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tietää tai ymmärtää kaikkea tulevista tapahtumista, mutta meidän tulee tuntea Jumalan sana, rakastaa totuutta ja pitää kiinni siitä, mitä meille on opetettu. Samalla voimme luottaa siihen, että paha ei ole Jumalan veroinen vastustaja eikä sen valta ole ikuinen. Kristuksen voitto on lopulta varma. Usein rakentavampaa onkin keskittyä siihen, että kasvamme Kristuksen seuraajina, pysymme uskollisina ja annamme hänen sanansa juurtua meihin ja tuottaa hedelmää elämässämme hänen hyvän tahtonsa mukaisesti.

Siunausta alkavaan viikkoon!

Elias

Sananl. 15

Viisas ihminen osaa käyttää sanojaan rakentavasti ja oikeaan aikaan, kun taas tyhmä puhuu ajattelemattomasti. Jumala näkee ihmisen ulkoisen toiminnan lisäksi hänen sydämensä ja ajatuksensa. Mikään ei ole häneltä salassa (jae 3). Ihmisen tulisi siksi kiinnittää huomiota paitsi siihen, mitä hän sanoo ja tekee, myös siihen, millaisesta sydämen asenteesta hänen toimintansa kumpuaa. Seuraavassa sananlaskujen luvussa todetaan: ”Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee ajatukset.”

Viisas ihminen ei kuvittele tietävänsä kaikkea, vaan on valmis kuuntelemaan neuvoja ja korjaamaan omaa toimintaansa. Tyhmä puolestaan torjuu ojennuksen ja pitää kiinni omasta ymmärryksestään (jakeet 5, 31, 32…). Jae 32 toteaa melko vahvaan sävyyn: ”Joka torjuu moitteet, pilaa elämänsä” – tässä RK-käännös käyttää moitteesta termiä ojennus ja 33/38-käännös termiä kuritus. 1776 käännös toteaa nykykorvalle vähän antiikkisempaan sävyyn: ”Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa”.

Luvussa korostuu myös oikean sydämen asenteen merkitys suhteessa Jumalaan. Vähäinenkin omaisuus yhdistettynä Jumalan pelkoon on arvokkaampaa kuin suuri rikkaus levottomuuden ja vihan keskellä (15, 16). Jumalan tahdon mukainen elämä on siten arvokkaampaa kuin aineellinen menestys. Jumala on ja pysyy aina ja ikuisesti, mutta kaikki aineellinen katoaa. Matt 16:26: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?”.

2 Tess. 1

Paavali kiittää Jumalaa tessalonikalaisten kasvavasta uskosta ja keskinäisestä rakkaudesta. Erityisesti hän nostaa esiin heidän kestävyytensä ja uskollisuutensa vainojen ja ahdistusten keskellä. Seurakunta ei ollut luopunut uskostaan vaikeista olosuhteista huolimatta, vaan sen usko oli entisestään vahvistunut. Paavali kertoo jopa ylpeilevänsä tessalonikalaisista muille seurakunnille (jae 4). Paavali ei kersku omista saavutuksistaan tai perustamansa seurakunnan menestyksestä, vaan siitä, kuinka uskollisesti kristityt pysyvät uskossaan vaikeuksien keskellä. Heidän kestävyytensä oli konkreettinen osoitus uskon aitoudesta ja rohkaiseva esimerkki muille seurakunnille.

Tässä on tärkeä opetus. Kristityn uskollisuus ei ole merkityksellistä ainoastaan hänen omassa elämässään ja suhteessaan Jumalaan, vaan se voi toimia rohkaisuna ja esimerkkinä myös muille kristityille. Uskon aitous tulee erityisen näkyväksi silloin, kun sen säilyttäminen maksaa jotakin, niinkuin tessalonikalaisille vainojen ja vastustuksen keskellä.

Paavali muistuttaa myös, ettei uskovien kärsimys ja heitä vainoavien ihmisten toiminta jää Jumalalta huomaamatta. Jumala on oikeudenmukainen ja aikanaan hänen omiaan ahdistava joutuu ahdinkoon ja hänen vuokseen kärsivät saavat levon (jakeet 6–7). Tässä on tärkeä muistutus siitä, ettei kristityn tarvitse itse ottaa oikeutta omiin käsiinsä tai vastata vainoon kostamalla. Tämä ei ole niin helposti tehty kuin sanottu. Esimerkiksi itse saatan kokea epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden todella vahvasti, mikäli tällaista näen, ja tämä saa helposti kierrokset kohoamaan. Lopullinen oikeudenmukaisuus kuuluu Jumalalle. Jaak 1:20: ”Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo”. Kristitty voi luottaa siihen, että vaikka oikeus ei aina toteutuisi tässä elämässä, eikä kaikki vääryys saisi oikeutta tässä elämässä, niin Jumalalta ei jää mikään näkemättä. Jumala näkee kaiken ja toimii oikeudenmukaisesti. Lopullinen oikeudenmukaisuus ja tuomio kuuluvat Jumalalle.

Elias

Sananl. 14

”Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.”

Ihmisen oma näkemys oikeasta tiestä ei välttämättä johda hyvään lopputulokseen. Todellinen viisaus edellyttää nöyryyttä ja Jumalan tahdon etsimistä. Viisas ihminen rakentaa elämäänsä harkinnalla, oikeamielisyydellä ja Jumalan pelolla, kun taas tyhmä toimii usein oman ymmärryksensä varassa, ajattelemattomasti ja ylpeästi. ”Joka kuulee Herraa, kulkee suoria teitä, joka Herraa väheksyy, poikkeaa tieltään.”

Viisaus näkyy ennen kaikkea käytännön elämässä: siinä, miten teemme päätöksiä, puhumme, kohtelemme muita ja suhtaudumme Jumalaan. Viisaus ei tarkoita ainoastaan tiedon tai ymmärryksen kartuttamista, vaan oikeamielistä ja nöyrää elämäntapaa, jossa Jumalan pelko ohjaa ihmisen valintoja, myötätuntoa unohtamatta.

Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.

1 Tess. 5

Paavali kehottaa tessalonikalaisia elämään jatkuvasti valmiina Kristuksen paluuseen. Hengellinen valvominen ei kuitenkaan tarkoita lopun aikojen tapahtumien jatkuvaa tarkkailua tai spekulointia, vaan uskollista kristillistä elämää ja valveutuneisuutta omassa uskossa. Tämä näkyy erityisesti siinä, miten kohtelemme muita ihmisiä: meidän tulee rohkaista, tukea ja neuvoa (tarvittaessa ojentaa) toisiamme sekä suhtautua toisiin kärsivällisesti. Kristityn tulee myös pyrkiä hyvään kaikkia kohtaan eikä vastata pahaan pahalla (Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu).

Jae 22 kehottaa: ”Pysykää erossa kaikesta pahasta.” Päivän sananlaskujen jae 16 puolestaan toteaa: ”Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä, tyhmä on hillitön ja itsevarma.” Paha on voimakas ja viekas, ja viisainta ihmisen on pyrkiä pysymään siitä erossa. Tämä on hyvä muistutus ihmisen taipumuksesta monesti yliarvioida oma voimansa ja kykynsä vastustaa pahaa. Joissain tilanteissa viisainta voi olla paeta.

Paavali korostaa lisäksi ilon, rukouksen ja kiitollisuuden merkitystä kaikissa olosuhteissa, myös vaikeuksien keskellä. Hengellisessä elämässä tarvitaan myös arvostelukykyä: opetuksiin ja hengellisiin ilmiöihin tulee suhtautua avoimesti, mutta kaikkea on koeteltava ja arvioitava Jumalan sanan valossa (Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää).

Lopuksi Paavali muistuttaa, että kristillinen pyhittyminen ei ole yksin ihmisen oman ponnistelun varassa, vaan Jumalan työtä hänessä. Uskovan tehtävänä on pyrkiä elämään Jumalan tahdon mukaisesti ja samalla luottaa siihen, että Jumala, joka on hänet kutsunut, on myös uskollinen viemään työnsä päätökseen (Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa).

Elias