Kuningas Daarejaves määräsi lopulta jatkamaan temppelin rakentamista, kun asia tutkittiin ja alkuperäinen kuninkaan määräys projektista löydettiin. Kuningas määräsi Tattenain ja Setar-Boosenain pysymään erillään projektista ja jopa rahoittamaan rakennusprojektin sekä antamaan papeille uhrieläimet heidän hallitsemansa alueen verotuloista ankarin rangaistuksin uhkaamalla. Tämän lisäksi nurinkurista tai ei, niin Jumalan työtä vei eteenpäin pakanallisesta kirjastosta löydetty kadonneen asiakirjan merkintä, johon vahvojen vastustajien toiminta tyrehtyi. Alkuperäinen käsky oli kuitenkin tullut itseltään Jumalalta, jonka mukaan pakanakuninkaat toimivat. Mielenkiintoista välillä nähdä, miten Jumala toteuttaa omia suunnitelmiaan. Hän todella toteuttaa ne, vaikkakaan ei aina meidän parhaiksi tai todennäköisiksi katsomillamme tavoilla.
Snl. 21:1: “Kuin kastelupuro on Herran kädessä kuninkaan sydän, hän ohjaa sen minne tahtoo.”
Myös meille on annettu määräys Kuninkaaltamme rakentaa, ei ehkä temppeliä, mutta Hänen valtakuntaansa. Se ei ole aina helppoa, ja matkan varrella koemme varmasti vastustusta. Meitä on kuitenkin kehotettu olemaan uskollisia palvelijoita ja luottamaan Jumalaan. Naarmuja tulee, mutta Hän on meidän kanssamme. Matt. 28:19-20: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Jeesus täytti lain tarkoituksen kahdella tavalla. Hän täytti lain päämäärän, sillä hänessä näkyy täydellisesti Jumalan tahto ja synnin palkka (meidän ansaitsemamme kohtalo) maan päällä. Laissa ei myöskään ole voimaa pelastaa ihmistä, mutta hänessä on, hän on siis lain loppu myös tässä mielessä.
Olisiko lain kautta periaatteessa voinut olla mahdollisuus pelastua? Paavali kirjoittaa: “Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: ‘Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän’”. Ihmisen täytyisi siis elää täydellinen, täysin synnitön elämä. Tähän on toistaiseksi kyennyt maailman historiassa vain Jeesus. Paavalin opetuksista käy ilmi, että lain tarkoitus oli osoittaa ihmisille heidän syntisyytensä ja sen, että he tarvitsevat Jumalan valmistamaa pelastusta Jeesuksessa, joka oli täydellinen uhri (Room. 7 luku ja Gal. 3 luku). Gal. 3:19: “Mikä sitten on lain tarkoitus? Se säädettiin perästäpäin osoittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jälkeläinen, jota lupaus koski. Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen”.
Hepr. 10:1-4: “Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen. Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan. Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi. Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit“. Historiallisesti uhrien määrä on ollut valtava. Ehkä tämä opetti ja havainnollisti sitä, että kun todellinen ja lopullinen uhri tulisi, sen tarkoitus ja merkitys ymmärrettäisiin. Juutalaiset eivät ymmärtäneet. Ymmärrämmeköhän mekään sitä aina?
Jae 9: “Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva”. Alkukielessä herrasta käytetty sana on tässä kyrios. Tällä on tarkoitettu ainakin isäntää, omistajaa, hallitsijaa ja jopa jumalaa. Näiden sanojen merkitystä nykyajassa voi itse miettiä. Selvää lienee, että julkinen suun tunnustus Jeesuksen herraudesta sydämen uskon perusteella tämän sanan merkityksessä on ollut merkittävä. Juutalainen ei olisi käyttänyt tätä sanaa, ellei oikeasti olisi luottanut Jeesukseen. Aikansa roomalaiselle Jeesuksen asettaminen julkisesti keisarin yläpuolelle ilmaisi myös vahvaa sydämen uskoa. Jeesus on kaikessa jumaluudessaan ja rikkaudessaan sama kaikille. Tässä Paavali korostaa, ettei eroa ihmisten välillä ole.
Jakeista 14-18: “Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? … Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: ‘Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme? ‘Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana”.
Psalmi 19:4 sanoo Jumalan teoista: “Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla”.
Jeesus moneen otteeseen haastoi oppilaidensa uskon. Kyse ei ole vain kuulemisesta ja näkemisestä. Faaraokin näki Jumalan teot. Pahat hengetkin tottelevat Jeesusta ja tietävät hänen olevan todellinen Jumala. Emme voi uudistua, ellemme uudistu sydämessämme. Jos emme sydämellämme kuule, voimmeko todella uskoakaan?
Elias